Jos ja kun joskus tulevaisuudessa tuon espanjalaisia ystäviäni Suomeen – vielä en ole saanut sellaista kunniaa – , en veisi heitä kaupunkiin, vaan maaseudulle. Kaupungit ovat aina jokseenkin samanlaisia, mutta suomalainen luonto on sellaista, ettei vastaavaa tule hevillä täällä Espanjassa vastaan. Toki täältä Espanjastakin löytyy maaseutua, vihreitä metsiä ja pitkiä peltoja, mutta järvimaisemaa, lehtipuumetsiä ja hiljaisia sorateitä ei espanjalaiset kotiseuduillaan näe. Yksi helposti saavutettava kohde lyhyellekin Suomireissulle voisi olla vaikkapa Lohjansaari, jossa vietin siskoni perheen kanssa viikonloppua Suomenlomallani.
Ihan ensimmäiseksi näyttäisin näille kuvitteellisille espanjalaisystävilleni, että miten Suomessa kesällä mökkeillään. En uskaltaisi viedä heitä ihan alkeellisiin oloihin, jossa vesi kannetaan järvestä ja jossa netti ei toimi, mutta ihan luksusmökkiinkään en heitä veisi, sillä pitäisihän pientä muisteltavaa ja ihmeteltävää mökissä olla.
Tärkeää olisi, että saunominen on nautinnollista ja ruoanlaitto onnistuu vaivattomasti. Me majoituimme Lohjansaaressa mukavassa mökissä, pienessä piilopirtissä Innoonlammen rannalla. Rantasauna, jossa oli isot ikkunat lammen suuntaan, oli ihan veden äärellä, ja lapset hyppivät laiturilta lämpimään lampeen tuntitolkulla. Ruokaa teimme – tai siis siskon mies teki, grillasi monenlaisia herkkuja – mökin terassille rakennetussa täysin varustellussa ulkokeittiössä, josta näkyi mahtavasti alas saunalle ja lammelle. Jopa tiskaaminen oli tässä keittiössä mukavaa. Tätä mökkiä voi vuokrata ja kaikki sen tiedot löytyvät tästä linkistä.
Yhtenä päivänä teimme mökiltä pieniä retkiä ympäri Lohjansaarta.
Saarelta löytyy mm. Alitalon viinitila, jonka kupliva on valittu Suomen parhaaksi helmeileväksi juomaksi tänä vuonna. Maistoin itsekin pullollisen tuota viideriä, joka on siis valkoherukasta valmistettua hiilihapotettua viiniä, mutta jota ei saa kutsua viiniksi, koska siinä ei ole omenaa. Siideriäkään se ei ole, joten sille on keksitty ihan oma nimi, viideri. Nerokasta! Alitalon kuiva viideri oli oikein mainio näin lämpimänä kesäpäivänä. Sillä aikaa, kun me aikuiset lipittelimme juomiamme, lapset katselivat hevosia, pupuja ja Lohjansaaren yksisarvista eli pässiä, jolla oli vain yksi sarvi. Aikamoista maalaisidylliä.
Ajelimme myös Martinpihaan. Vanhan maalaistalon pihapiirissä on aittoja, joissa on myymälöitä, kahvila-ravintola sekä myös majoitusta. Espanjalaisia ystäviäni voisi huvittaa se, että kahvilasta saa espanjalaisia makuja kuten tapaksia ja sangriaa ja aitoissa on myynnissä espanjalaisia tavaroita! Täällä on myös vaihtuvia taidenäyttelyitä.
Lohjansaaren seurantalolla sattui olemaan tänä aurinkoisena päivänä kesämyyjäiset ja sieltä lähti mukaan omenapullaa ja porkkanaa.
Lohjansaaresta löytyy myös yksi Suomen kauneimmista puista, Paavolan tammi, jonka Retkipaikka-blogi toi suuren yleisön tietoisuuteen. Kävimme kääntymässä Saaren koulun parkkipaikalla, mutta lapset eivät innostuneet kävelemään edes lyhyttä matkaa, vaan halusivat takaisin mökille uimaan.
Auton ikkunasta ihailin saaren monipuolista luontoa. Visitlohjan nettisivuilta löytyi pitkä lista luontopolkuja ja -kohteita, ja ehkä ensi kerralla voisi ottaa paremmat kengät mukaan ja lähteä retkelle. Ehkäpä niiden espanjalaisten ystävien kanssa!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
Kiitos tästä, tuollahan täytyy käydä lasten kanssa!
Luontopolku, joka kulkee esimerkiksi Paavolan tammelle on vain kilometrin mittainen eli pienikin sen jaksaa kävellä. Ja viinitilan eläimet olivat aika söpöjä 🙂
Kiitos tästä, tuollahan täytyy käydä lasten kanssa!
Kiva postaus ja kauniit kuvat. Itse en ole päässyt koko kesänä vielä minnekkään.
Osallistu kastehelmi kulhojen (6) arvontaan mun blogissani.
Kiitos, käynpä kurkkaamassa blogiasi 🙂
Tuollaisiin maisemiin veisin minäkin mielelläni ulkomaalaisia kavereitani. Siis, tuollaisiin maisemiin menisin itsekin mielelläni :). Harmi etten pääse tänä(kään) kesänä Suomeen.
Sinulla onkin sieltä vähän pidempi matka :). Minä ehdin nyt tänä kesänä olla viikon Suomessa ja kyllä se riitti, ehdin nähdä ihmisiä ja syödä riittävästi pullaa. Tuskin ennen ensi kesää tulee mentyä ja se tarkoittaa sitä, että saunaankin pääsen vasta vuoden päästä seuraavan kerran!
Olipa mökki hienolla paikalla. Onko järvinäköala? Juuri hiukan ankeisiin oloihin ne ulkomaalaiset kuuluu tuoda. On sitten ihmeteltävää. Me veimme vävykokelaan meidän erämökille. Se on metsän keskellä, missä ei ole mitään mukavuuksia. Hiukan ihmetteli paikkaa mutta nautti luonnosta, metsästä ja hiljaisuudesta.
On järvinäköala, tiskatessakin saa katsella järvelle!
Lohjansaari on kohde tässä ihan lähellä enkä ole siellä koskaan kuitenkaan käynyt. Jos siellä olisi ollut vielä ankkojakin, olisin lähtenyt tältä istumalta. Enpä tiedä, osaavatko ulkomaanelävät arvostaa suomalaista mökkikulttuuria, arvelisin, että pelästyvät ötököitä.
Jos ei ankkoja, niin varmaan jotain muita lintuja löytyy 😀
Kivan oloinen paikka, Lohjansaari on tullut mulle tutuksi melontareissuilla. Yksi asia pisti silmään: ”jota ei saa kutsua viiniksi, koska siinä ei ole omenaa”. Lain mukaan asia menee kuitenkin näin: Suomen lainsäädäntö käyttää hedelmä- ja marjaviineistä yhteisnimitystä hedelmäviini. Suomessa myytävän hedelmäviinin nimen etuliitteenä tulee olla sen hedelmän tai marjan nimi, joka on juoman pääasiallinen raaka-aine. Jos mikään raaka-aine ei ole hallitseva, voidaan nimessä käyttää sanaa ”hedelmä” tai ”marja”. Suomessa viinitiloilta myytäviä viinejä eli tilaviinejä saa myydä vain valmistuspaikan välittömässä läheisyydessä, ja tuotannon on täytettävä sosiaali- ja terveysministeriön määrittelemät valmistusehdot.
En mä pilkunviilaaja ole (ainakaan myönnä) mutta nää suomalaiset viinitilat yrittää kiertää ohjeita ja nimeävät tuotteet mielellään muuksi kuin viiniksi, jotta saisivat niitä myyntiin myös tilan ulkopuolelle.
Ps. Olen myynyt alkoholia työkseni lähes 10 vuotta 😀
Ahaa, aina oppii jotain uutta! Ilmeisesti tätä viideriä saa myydä myös muualla ja hyvä niin, oikein oli maistuvaa 🙂
Ihania, kauniita Suomi-maisemia, joista tällainen mökkihöperö tykkää. Tänäkin kesänä on tullut jo mökkeiltyä niin Saimaan, Rikkaveden kuin Azoreiden Furnas-järvenkin rannalla. Suomessa on kyllä mökkejä sen verran omasta takaa (tai sukulaisten ja ystävien) ettei sitten täällä tule mökkejä enää vuokrattua. Mutta kyllä, minäkin veisin espanjalaiset ystävät mökkeilemään – ja olen itse asiassa vienytkin :). Ja tykkäsivät, kovasti.
Mekin olemme siinä mielessä onnekkaita, että Suomessa on mökkejä, joissa yleensä saamme kesälomalla ainakin muutaman yön käydä rauhoittumassa. Emme ole koskaan vielä vuokranneet mökkiä Suomenlomille, mutta olemme kyllä harkinneet monesti etenkin joulun aikaan. Muiden nurkissa kun viihtyy hetken, mutta meidänkin kööri on sen verran iso, että omaa tilaa tarvitaan 🙂