Barcelona, Nähtävyydet

Sarjamurhaajan jalanjäljillä

En ole varmaan ikinä aiemmin ollut opastetulla kävelykierroksella, en ainakaan täällä Barcelonassa! Onnekseni nyt pääsin sellaisenkin kokemaan, kun osallistuin kierrokselle, jolla tutustuttiin Barcelonan ja etenkin El Ravalin kaupunginosan karmeaan historiaan, sen noitiin ja mystikkoihin ja etenkin naiseen, jota kutsuttiin nimellä Barcelonan vampyyri ja joka oli oletettavasti Espanjan kaikkien aikojen pahin sarjamurhaaja!

Barcelonan vampyyri

 

Enriqueta Martí oli kertakaikkisen paha nainen. Hän syntyi vuonna 1868 Sant Feliu de Llobregatissa ja muutti 15 vuotiaana likaiseen ja nälkää näkevään Barcelonaan. Pian nuori nainen päätyi prostituution pariin ja mikä vielä pahempaa, hän alkoi tehdä kauppaa lapsilla. Kaupunki oli 1800-luvun lopulla täynnä köyhiä, huonoissa oloissa eläviä lapsia ja raskaana olevia nuoria naisia, jotka hengissä pysyäkseen möivät vauvansa. Tässä Enriqueta näki oivan markkinaraon ja bisnesidean ja hän alkoi ostaa ja myös siepata pieniä lapsia, joita hän möi edelleen kaupungin varakkaille miehille. Hän myös tappoi lapsia ja käytti heidän ruumiinosiaan, vertaan ja luitaan “lääkkeiden” valmistukseen. Nämä lääkkeet hän sitten myi kaupungin rikkaille monenlaisten vaivojen, kuten tuberkuloosin hoitoon, mutta myös potenssilääkkeiksi ja ikuisen nuoruuden ylläpitoon.

Barcelonan vampyyri

 

Enriqueta eli kaksoiselämää: päivisin hän kulki ryysyisenä kaduilla kerjäämässä ja etsimässä lapsia, iltaisin hän etsi hienosti pukeutuneena rikkaita asiakkaita Liceusta ja muista varakkaiden ihmisten paikoista. Hän oli myrskyisessä avioliitossa barcelonalaisen maalarin kanssa, josta hän erosi peräti kuusi kertaa. Äidiksi Enriqueta ei tullut koskaan, vaikka miehiä hänen elämässään riitti.

Barcelonan vampyyrin viimeisin asunto oli Ravalissa Carrer de Ponentilla, ja siellä hän sekä säilytti lapsia että tappoi heitä. Enriquetaa kutsuttiinkin lehdistössä myös nimellä Vampira del Carrer de Ponent. Talo on edelleen olemassa ja Enriquetan nykyään kahteen osaan jaetussa asunnossa asuu ihan tavallisia barcelonalaisia. Enpä ehkä itse haluaisi asua sellaisen historian omaavassa asunnossa, hrrr….

Barcelonan vampyyri

 

Ensimmäisen kerran Barcelonan vampyyri pidätettiin vuonna 1909 lapsiprostituution ja 3-14 -vuotiaiden lasten bordellin pyörittämisestä, mutta häntä ei koskaan tuomittu, todennäköisesti jonkun nimettömäksi jääneen vaikutusvaltaisen asiakkaan ansiosta. Toisen kerran Enriqueta pidätettiin vuonna 1912, ja nyt hän joutui Barcelonan naistenvankilaan, Reina Amaliaan.

Kukaan ei tiedä, kuinka monta lasta hän tappoi vuosien mittaan, mutta kymmenkunta hänen uhreistaan pystyttiin tunnistamaan. Uhreja oli varmasti paljon enemmän, sillä hän pyöritti bisnestään monen vuoden ajan, useissa eri osoitteissa ja näistä osoitteista löytyi paljon lasten luita ja muita jälkiä Enriquetan pahoista teoista. Kaupungilla oli myös pitkään epäilty jonkun sieppaavan pieniä lapsia, sillä vauvoja ja taaperoita vain katosi hämärästi.

Enriqueta ei koskaan paljastanut rikkaiden, vaikutusvaltaisten asiakkaidensa nimiä. Pidätyksen yhteydessä hänen asunnostaan löytyi muistikirja täynnä Barcelonan johtohahmojen ja silmäätekevien tietoja, mutta kummasti tämä hänen asiakkaikseen ajateltujen nimien lista katosi. Ei kovin yllättävää…  Barcelonan vampyyri ehti olla vankilassa yli vuoden ennen kuin hänet murhattiin, ja todennäköisesti murhaaja toimi jonkun Enriquetan asiakkaan käskystä.

Barcelonan vampyyri

 

Oppaanamme kierroksella toimi Miguel G. Aracil, joka on kirjoittanut kymmeniä kirjoja Barcelonan ja Katalonian mysteereistä, taikuudesta ja synkästä historiasta ja myös Barcelonan vampyyristä Enriquetasta. Hän järjestää erilaisia kävelykierroksia Barcelonassa, ja minä osallistuin tosiaan El Ravalin mysteereistä kertovalle kierrokselle. El Raval oli, ja on osittain edelleen, epämääräistä seutua, jossa kukoisti aikoinaan kaikki pahuus, mitä kuvitella voi, prostituutiosta kaikkiin mahdollisiin muihin synteihin. Sataman seutu oli täynnä epämääräisiä baareja, ilotyttöjä, kaiken laittoman kaupustelijoita – kunnon ihmisillä ei ollut tänne asiaa. Kävellessämme hämärtyvässä illassa Ravalin pienillä kujilla sen edelleen aisti, etenkin kun keskustelun aiheina oli kaikki kammottava.

Matkan varrella tutustuimme muihinkin Barcelonan mysteereihin. Ravalin sydämestä löytyy esimerkiksi Carrer de Malnom, kadunpätkä, jolla itse paholainen on asunut!

Barcelonan vampyyri

 

Tämän allaolevan talon, entisen majatalon, edustalla saattaa joskus nähdä kaksi kummitusta kävelemässä ja juttelemassa. Nyt näkyi vain pyöräilijöitä ja ihan eläviä ihmisiä. Toinen paikka, jossa on ajateltu kummittelevan, on aivan La Boquerian kauppahallin takana, jossa on seinä, jonka sisään on muurattu nainen elävänä. Tositarina, ei mitään legendaa!

Barcelonan vampyyri

 

Tälle kapealle kujalle kirjailija Carlos Ruiz Zafón sijoitti Kirjojen hautausmaan Tuulen varjossa. Onko Ruiz Zafónin kirjat luettu? Voin hyvin kuvitella Ruiz Zafónin kirjojen tapahtumat näille kulmille, vaikka yleisesti ottaen minun Barcelonani on hyvin erilainen kuin kirjojen synkkä, aavemainen Barcelona. Minun Barcelonassani paistaa aurinko, istutaan terasseilla ja kuunnellaan katusoittajia, Ruiz Zafónin kirjoissa hiippaillaan öisin ja törmäillään mystisiin tyyppeihin.

Barcelonan vampyyri

 

Kuljimme reitillämme usean entisen bordellin, juottolan ja noitien kokoontumispaikan ohi. Olen esimerkiksi satoja kertoja kulkenut Fernando Boteron ison, kuuluisan kissapatsaan ohi, joka on Rambla del Ravalilla, tietämättä, että sen paikalla on sijainnut ennen kaupungin noidille tärkeä lähde. Kuulemma vapaamuurarit halusivat kissapatsaan sijoitettavan tähän, koska you know, kissojen ja noitien yhteys!

Walking Tour Barcelona

 

Kävimme myös tutustumassa Barcelonan vanhimpaan kirkkoon, Sant Pau del Campiin, ja sitä kautta kuulimme kataarien kohtalosta Barcelonassa, heillä kun oli tapana kokoontua juuri tässä kirkossa. Kirkon seinässä näkyy vieläkin heidän käyttämiään symboleja. Kataarien tarina on mielenkiintoinen, ja olemme muutama vuosi sitten ihan asiasta tehden tutustuneet näihin katolisen kirkon mielestä harhaoppineisiin ja käyneet Ranskassa muun muassa Montségurissa ja Carcassonnessa.

Oli kyllä todella mielenkiintoinen kolmetuntinen Ravalissa, alueella, jossa muuten harvemmin käyn. Kaupunki ja sen historia avautuivat jälleen ihan eri tavalla, ihan mahtavaa. Ja porukan pieninkin, pikkuinen Siri, jaksoi reippaasti kävellä hämärtyvässä kaupungilla!

Iso kiitos Tinalle, joka retken järjesti, y moltes gràcies Miguel!

Barcelonan vampyyri

Barcelonan vampyyri

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

31 thoughts on “Sarjamurhaajan jalanjäljillä

  1. Olipa mielenkiintoinen postaus! Kaikki salaperäiset, mystiset ja vähän yliluonnollisetkin jutut ovat aina kiehtoneet. Tässä ensimmäinen yllätys tuli heti ensimmäisessä kappaleessa – automaattisesti otsikon luettuani oletin, että Espanjan pahin sarjamurhaaja olisi mies!? 🙂 Ja elävältä muurattu nainen? Hyi että! Erittäin mielenkiintoinen juttu, kiitos Ansku tästä.

    1. Joo, tuo seinään muuratun naisen juttukin oli ihan kauhea ja se meni näin: Rakenteilla oli uusi talo, jonka seinä ei pysynyt millään pystyssä, vaan se romahteli koko ajan. Seinä rakennettiin moneen kertaan uudestaan, eikä se vaan pysynyt kasassa, ja niin rakennusmestarilta meni hermot ja hän vannoi, että jos seinä tällä kertaa pysyy pystyssä tietyn ajan (sanotaan nyt vaikka kolme kuukautta, en muista) niin sinä päivänä, kun aika tulee täyteen, hän tappaa ensimmäisen ihmisen, joka rakennukseen astuu ja muuraa hänet seinään (missä logiikka, en ihan ymmärrä, mutta kuitenkin, näin se meni). No seinä pysyi pystyssä ja ko. päivän aamuna ensimmäinen ihminen, joka astui sisään, oli kirvesmiehen tms. vaimo. Rakennusmestari kopautti naista vasaralla päähän ja muurasi hänet seinän sisälle. Nainen ei ollut kuitenkaan kuollut, vaan vain tajuton, ja niin hän alkoi seinän sisällä huutaa apua. Häntä ei sieltä enää kuitenkaan saatu pois ja siellä hän on edelleen. Tositarina 🙂

        1. Miehen logiikkaa… Ko. kadulla kuulemma ennen vanhaan ulvoi tuuli niin, että kuulosti kuin nainen olisi itkenyt. Muutama vuosi sitten katua levennettiin eikä tuuli enää puhalla samalla tavalla. Jotenkin harmi, sellainen tuulen ulvonta sopisi tälle kadulle, vaikka vähän karmivaa olisikin 🙂

  2. No hyi, ja kuinka ollakaan että asiakkaina on ollut isoja jehuja. Niinhän se on nykyaikanakin.. En todellakaan asuisi hänen vanhassa asunnossa, puistatus! Ravalin kulmat on mulle itselleni tutuimpia, siellä on aikanaan paljon tullut pyörittyä ja edelleen siellä pikkukujilla on jos jonkinlaista hämäräheikkiä ja hampaattomia nistiprostituoituja.
    Varmasti mielenkiintoinen kierros!

    1. On se edelleen hämärää seutua. Mekin saimme pari taskuvarasta meitä seurailemaan, mutta poliisit huomasivat ne ja nappasivat mukaansa. Jännän ristiriitainen kaupunginosa, sillä siellä on myös hyviä ravintoloita ja kivoja kuppiloita!

  3. Tällaiset jutut on mun mielestä aina supermielenkiintoisia! Luin juuri Viiltäjä-Jackista kertovan kirjan ja pakko päästä seuraavan kerran Lontoossa siihen liittyvälle kävelykierrokselle. Tuntuu, että tässä vampyyrissa ja Viiltäjä-Jackissa on hyvin sama ajankuva: vuosisadan vaihteen suurkaupunki, köyhä ja villi kaupunginosa ja joku vimma, joka ajaa selviytymään. Plus tekemään kaikkea muutakin. Barcelonassa olen kertaalleen käynyt, mutta nyt tuli hinku lähteä uudelleen. Mäkin haluan tuollaiselle kierrokselle! Kaupungit, joilla on pitkä historia ja sellainen, joka on edelleen nähtävissä, ovat ihan parhaita.

    1. Todellakin kiinnostaisi päästä tuolle Viiltäjä-Jack -kierrokselle! Taisin muutenkin vähän innostua tämmöisistä opastetuista kävelykierroksista. Asiastaan innostunut opas avaa kaupungin ihan uudella tavalla, mahtavaa!

  4. Hieno ja hurja tarina ! Ravalin alueen läpi olen kulkenut kyllä, mutta se on edelleen tarkemmin koluamatta . Uskaltaiskohan kuukauden päästä 😉

  5. Huh huh, mikä vampyyri! Tällaiset ovat kyllä todella mielenkiintoisia juttuja, tuollaiselle kierrokselle haluaisin minäkin osallistua! Tuulen varjon olen lukenut, pitäiskin lukea muutkin Carlosin kirjat. Pikaisen googlettelun mukaan kirjoja ei olisi yhteensä kuin kolme, pitääkö paikkaansa?

    1. Kolme niitä taitaa olla plus lisäksi lyhyemmät tarinat ja nuortenkirjat. Meidän kirjahyllyssä Ruiz Zafoneja näyttäisi olevan neljä 🙂

  6. Mä niin rakastan tarinoita ja ihan kauhea tarina tämä oli, mutta ei sovi miettiä liikaa. Tykkään myös hurjasti käydä kirjojen ja elokuvien kuvauspaikolla, Tuo tuulen varjossa taitaa olla hyllyssä ja joku muukin, täytyypä lukaista!

    1. No mietin ihan samaa, että lukisin uudestaan nuo Ruiz Zafonin kirjat! Toisaalta minulla on vielä joululta pari kirjaa lukematta, nykyään kun tulee niin paljon vähemmän luettua kuin ennen…

    1. Tämä oli espanjaksi, enkä osaa sanoa saako tätä englanniksi. Voisin selvitellä, onko vastaavia englanniksi 🙂

  7. Minua ovat ruvenneet murhat ja synkkä turismi kiinnostamaan viime aikoina ja tykkään tällaisista kertomuksista, joskaan en pysty samaistumaan murhaajiin oikein millään tavalla. Vähän häiritsi se, että “ilotyttöjä” pidetään huonoina ihmisinä. Ei me olla. Ns. “kunnon kansalaiset” ne käyvät ostamassa niiltä palveluksia.

    1. Eipä tainnut tuon ajan nuorilla naisilla olla paljon vaihtoehtoja, kaupunki oli nimittäin köyhä ja täynnä tulijoita maalta. Toisaalta taas palvelusten ostajia oli merimiesten joukossa eli varsin ymmärrettävää on, että moni nainen päätyi laittomuuksiin.

  8. Olen juuri lukemassa Tuulen Varjoa – tulipa hyvään saumaan 🙂 Viiltäjä Jack -kierrokset todella ovat Lontoossa aivan supersuosittuja, ja olin etukäteen sellaiselle osallistumisesta tosi innoissani – tykkäänhän yleensä kaikista sentyyppisistä aktiviteeteista ja paljon. No, en tällä kertaa: Opas selitti sen verran yksityiskohtaisesti, miten murhat liittyivät naisten ja köyhien epätasa-arvoon, että ‘jännittävät’ tarinat kuulostivat lopulta vain surullisilta ja tarunhohtoisesta Jackista paljastuikin vain yksi julma naisvihaaja lisää historian kaikkien julmien naisvihaajien megapitkään listaan.

    1. Kyllä, etenkin kun illan mittaan alkoi hämärtää ja ympärillä pyöri vähän epämääräisen näköistä sakkia!

  9. Tämä oli siis aivan ihanan karmean kamala. Olen melkoisen hulluna kaikkeen karmivaan ja hirmuiseen. Vanhat vankilat, tai juurikin tällaiset tarinat, jotka ovat totta, ovat suosikkeja. Lapsena ahmin romaaneja sarjamurhaajista. Mulla on joku makaaberi tapa yrittää kaivaa kaikista kaupungeista niiden pimeät puolet esiin.

    1. Sama täällä! Minusta on ihanaa (turvallisissa olosuhteissa) tutustua kaikkeen ällöttävään, kamalaan ja pelottavaan. Mikähän siinä kiehtookin…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *