Vaikka olen elämäni aikana, ihan jo viimeisen vuoden kuluessa, nähnyt toinen toistaan sykähdyttävämpiä paikkoja, meni Senjan saari Pohjois-Norjassa heittämällä kauneimpien joukkoon, ihan sinne listan kärkeen. Epävakaisten päivien jälkeen taivas avautui juuri sopivasti silloin, kun matkustimme Senjalle, ja meitä odotti siellä kirkas ja kuulas kesäpäivä. Satumainen Senja todellakin näytti parhaimmat puolensa!

Ajoimme tosiaan eräänä kauniina heinäkuisena päivänä Senjan halki. Aamulla lähdimme Tromssasta ja nousimme lauttaan Kvaløyan Brensholmenista (ja olimme jälleen ostaneet lipun Troms Reise -kännykkäsovelluksella ja säästimme näin 30 prosenttia lipun hinnassa). Lautta oli heinäkuisena aamuna aivan tupaten täynnä ja viimeisimmät tulijat eivät enää mahtuneet kyytiin, vaan joutuivat jäämään odottelemaan seuraavaa lauttaa, joita ei kulje turhan tiheästi (aikataulut löytyvät täältä). Onneksi me pääsimme lautalle, tosin viimeisten joukossa!

Lautalta oli hienot maisemat mm. Sommarøyn saarelle. Ihailimme merinäkymiä ulkokansilta ja toki tutkimme pienehkön lautan läpikotaisin myös sisältä. Matka Brensholmenista Senjan Botnhamniin kestää reilut puoli tuntia eli kahvitkin ehtisi hyvin juoda, jos malttaisi.

 

Olimme edellisiltana valinneet reitiksi saaren länsirantaa seurailevan hurjan kauniin tien, tien numero 862, joka jatkuisi myöhemmin tienä 86. Tiet kuuluvat kansalliseen turistireittiverkostoon, Nasjonale Turistveger, johon on valittu 18 Norjan kauneinta reittiä. Ja tämä reitti ehdottomasti ansaitsee olla tuossa verkostossa, maisemat olivat huikaisevia! Tie kiemurteli vuorien ja vuonojen keskellä, eikä maisemiin ehtinyt kyllästyä. Tuntui, että koko ajan voisi pysähtyä tienvarteen ottamaan kuvia! Ja niinhän me monesti pysähdyimmekin…

 

Yhdet upeimmat näköalat löytyivät Bergsbotnin näköalapaikalta. 44 metriä pitkältä puiselta tasanteelta on todella hienot maisemat alas Bergsfjordin vuonoon ja ympäröiville vuorille. Kannattaa pitää breikki täällä ja räiskiä kuvia!

 

Matkan varrella oli useita idyllisen ja kuvauksellisen näköisiä pieniä kyliä ja taloryppäitä. Poikkesimme alkumatkasta pois tieltä ja pysähdyimme kevyelle lounaalle Skalandin kylään, jonka Pila Pub & Kultur -kahvilasta löytyi mm. todella mukava omistaja ja hyvää pavlovaa. Kävimme kylän turisti-infosta hakemassa Senjan kartan ja saimme kuulla, että alueella olisi mahtavia patikkapolkuja. Meillä oli valitettavasti vain päivä aikaa ja patikoinnit jäi nyt odottelemaan seuraavaa kertaa. Tämä päivä oli pyhitetty roadtrippailulle.

 

Toinen tauko pidettiin Hamn i Senja – lomakeskuksessa. Voi vitsi, täällä kyllä kelpaisi lomailla! Vesirajassa oli hulppean näköisiä mökkejä, joiden terassilta olisi voinut hypätä uimaan tai veneilemään ja satamassa oli monen näköistä venettä ja kanoottia vuokrattavaksi.

 

Kävimme vielä kurkistamassa, miltä näyttää peikkopuisto Senjatrollet, ihan sen varalta, että jos vaikka joskus toistekin tulemme Senjalle lasten kanssa. Enpä usko, että tähän pieneen huvipuistoon tulemme koskaan viettämään päivää… No, kävimmepä katsomassa miltä näytti puiston parkkipaikalla ja myymälässä ja millainen on maailman isoin peikko!

 

Senjalla oli näin heinäkuussa yllättävän rauhallista. Muutaman kerran vastaan tuli asuntoautoja tai -vaunuja, emmekä joutuneet kertaakaan pidemmän autoletkan hännille. Hyvä niin, sillä ohittelu olisi ollut kapoisilla teillä vähän hankalaa. Senjalla on paljon pitkiä ja pimeitä tunneleita, en ole ikinä nähnyt moisia. En olisi uskaltanut ajaa, enkä tiedä miten tunneleissa olisi mahtunut esimerkiksi kaksi asuntoautoa ohittamaan toisensa, niin kapeita ne olivat. Tiet olivat kuitenkin ihan hyvässä kunnossa, vaikka kapeita olivatkin.

 

Täällä olisi joskus hauska jättää maakrapuilu taakse ja siirtyä vesille. Ilmeisesti täällä on kalastajille mahtavat apajat ja näimme paljon melojia ja veneilijöitä. Onneksi autolautalta näki vähän merimaisemaa, ja Senjaltahan pääsee lautalla myös Gryllefjordista Andenesiin. Muutenkin meiltä jäi paljon hienoja paikkoja näkemättä, ja kyllä se taitaa olla niin, että tuleviinkin Suomilomiin täytyy yhdistää automatka Pohjois-Norjaan!

 

Senja

Tromssan läänissä Pohjois-Norjassa sijaitseva Senja saari on kuin Norja pienoiskoossa. Norjan toiseksi suurimmalta saarelta löytyy niin jylhiä vuoria (joista korkein on melkein kilometrin korkuinen Breitinden) kuin vuonoja, metsiä ja tuntureitakin, ja tietysti myös useita somia kalastajakyliä. Asukkaita saarella on alle 10 000 ja suurin asutuskeskittymä on pikkuinen Silsand.

Myös Senjalla turistien määrä on kasvanut nopeasti viime vuosina, eikä infrastruktuuri tahdo oikein pysyä perässä. Suurista tungoksista täällä ei kuitenkaan vielä tarvitse kärsiä, eikä meno ole lainkaan samanlaista kuin vaikkapa Lofooteilla tai Islannissa. Senjalla on mukavasti hotelleja, leirintäalueita ja muita palveluja matkailijalle, mutta kyllä niitä vessoja ja kahvipaikkoja saa edelleen etsiä. Meitä jäi vähän harmittamaan,kun emme sattuneet pissalle Ersfjordstrandan kultaiseen vessaan, josta valtio oli kuulemma maksanut hirveitä summia…

 

Ajoimme vielä Senjan sisämaiden halki mantereelle Finnsnesiin, paikallisittain vähän isompaan kaupunkiin. Reittimme kulki Svandalen -luonnonsuojelualueen läpi ja matkan varrelta olisi voinut paremmalla ajalla poiketa Ånderdalenin kansallispuistoon. Finnsnesistä jatkoimme matkaa reissumme viimeiseen yöpaikkaan Bjerkvikiin. Illalla hotellilla ei voinut muuta kuin huokaista, että olipa vaan tänäkin päivänä mahtavia maisemia!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).