Vaihteeksi ihan tuoretta matskua eli kuvaraportti eiliseltä vuoriretkeltä, jolla pääsin hetkittäin melkein Suomi-fiiliksiin! Kohteena oli vuoristojärvi, jonka rannoilla tuoksui suopursut, männyt ja Suomen rannoilta tuttu mutaisen lammenpohjan aromi. Eipä uskoisi olevansa Espanjassa!

 

Kiitokset tämän paikan löytämisestä menevät vinkkimies Ristolle, joka oli taannoin käynyt täällä kalassa. Kalaa ei kuulemma tullut, mutta kai täällä ainakin taimenta on, sillä minäkin näin pari kertaa kalan hyppäävän. Me emme olleet kalanpyynnissä, vaan piknikillä ja raittiin ilman haussa.

 

Estany de Malniu on helposti saavutettavissa Barcelonasta, vaikka ajomatkaa tuleekin jonkin verran. Autolla pääsee lähelle järveä ja vaihtoehtoja parkkeeraamiselle on kaksi. Voit joko viedä auton maksulliselle parkkipaikalle (kolme euroa per päivä) ja näin pääset vuoristomajalle, josta löytyy vessat, grillipaikat, kierrätysroskikset ja voit myös halutessasi syödä tai kahvitella majalla. Kävelyä järvelle tulee täältä hiukan reilu puoli tuntia. Toinen vaihtoehto on jättää auto järven yläpuolelle tien varteen, ja täältä kävelyä tulee vartti ja paikoitus on ilmainen.

 

Me halusimme nähdä, miltä maja, Refugi de Malniu, näyttää. Niin halusi moni muukin, sillä parkkipaikalle oli aikamoinen jono näin kauniina elokuisena lauantaipäivänä. Jouduimme odottelemaan hetken, ennen kuin saimme liikenteenohjaajalta luvan jatkaa matkaa, mutta sepä ei haitannut, sillä söimme hieman eväitä ja vaihdoimme vaelluskengät jalkaan. Eikä se odotus ollut edes pitkä, ehkä varttitunti. Ja kannatti odotella, sillä maja näytti oikein mukavalta ja voisin hyvin kuvitella tulevani tänne yöksi joku kerta. Telttojakin näytti olevan pystyssä viereisellä niityllä ja grillipaikalla kuhinaa.

 

Polku järvelle on hyvin merkitty ja helppokulkuinen, vaikka onkin ylämäkeä melkein koko matkan. Polku mutkittelee viileässä metsässä ja voi pojat, siellä oli kaunista! Rauhallisuus oli tänä päivänä kyllä kaukana, sillä polulla ramppasi porukkaa kovasti, mutta silti, kyllä ihmisen on hyvä päästä säännöllisin väliajoin metsään.

 

Ja vihdoinkin, 2250 metrin korkeudessa eteen avautui tämä kaunis, jääkauden muovaama vuoristojärvi! Järvi ei ole iso ja sen voi kävellä helposti ympäri (mekin kävelimme). Rannan isoilta kivilohkareilta voi lähteä uimaan hyisen kylmään veteen, ja moni siellä olikin polskimassa. Meidänkin lapset kävivät uimassa, toinen tosin tahtomattaan liukastuessaan keikkuvalta kiveltä veteen. Onneksi aurinko kuivasi kastuneet vaatteet nopeasti eikä kolhujakaan tullut.

 

Vaikka järven rannat olivat täynnä kesäpäivän viettäjiä, pääsin hetkittäin sellaiseen levolliseen tilaan, johon on mahdollista päästä vain luonnon keskellä. Istuin yksin rantakivillä ja mietin syntyjä syviä. Kävelin pitkästä aikaa paljain jaloin havunneulasten peittämällä, auringon lämmittämällä pehmeällä polulla ja voi miten hyvältä se tuntuikaan. Löysimme laakean ison kiven puiden siimeksestä, ihan järven vierestä ja levitimme piknik-vilttimme sille. Siinä oli hyvä köllötellä.

 

Pitihän täällä toki ottaa pätkiä myös Snapchatiin. Järvi sijaitsee kolmen valtion, Espanjan, Ranskan ja Andorran rajalla, ja kannattaa olla tarkkana netinkäytön kanssa. Mikäli kännykkä sattuu nappaamaan kiinni Andorran verkkoon, saattaa seuraava puhelinlasku olla aika ikävä yllätys, nimimerkillä Kokemusta on!

 

Mutta olipa vaan täydellinen päivä! Olisin halunnut poimia kimpun suopursuja kotiin tuotavaksi, ihan tuoksun takia, mutta ehkäpä se on parempi jättää kasvit paikoilleen kasvamaan. Pääsenhän minä tänne niitä tuoksuttelemaan ja kuvittelemaan olevani Suomessa uudestaankin, toivottavasti jo tänä kesänä!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn)