Terveisiä kotoa! Ajoimme eilen lähes yhtä soittoa Chamonix’sta Barcelonaan. Kahdeksan tuntia taukoineen, tosi joutuisasti meni matka!

Kuten aiemmin kerroin, Chamonix ei meitä sään puolesta hellinyt. Vettä satoi joka päivä ja taivas oli harmaa. Tuhnusäätä lähdin pakoon Aiguille du Midille, yhdelle Euroopan korkeimmista köysiratojen yläasemista, ja joka on portti mm. Mont Blancin valloitukseen ja Vallèe Blanche -jäätikön laskemiseen. Täältä pääsee myös kaikenlaisille kiipeily- ja offarireiteille.

Minulle riitti ihan Aiguille du Midin näköalatasanteet, mutta Samppa laski possensa kanssa Vallée Blanchen. Jos oikein kauniisti pyytäisi, hän saattaisi ehkä kertoa tuon jäätikön laskemisesta jotain. Kokemusta on kymmeniltä laskukerroilta. Kiinnostaisiko ketään vanhan hiihtopummin jorinat?

No mutta minun retkestäni. Aiguille du Midin hissi vie parissakymmenessä minuutissa Chamonix’n kylästä ylös 3 777 metriin. Hissi on kallis, edestakainen matka maksaa 57 euroa. Tämän kanssa voi hieman kikkailla, jos ostaa päivälipun koko Chamonix’n laaksoon. Lippu kattaa kaikki hissit, junat ja myös Aiguille du Midin köysiradan. Päivälippu maksaa saman 57 euroa, ja me teimme niin, että Samppa hujautti aamupäivällä Vallée Blanchen ja sen jälkeen minä nousin ylös vuorelle. Mahdollista olisi siis vaikka aamupäivä lasketella jossain ja iltapäivällä nousta Midille.

 

Hissit ovat isoja, mutta lähes aina tupaten täynnä. Yhteen koppiin mahtuu 72 matkustajaa. Hissi keikuttaa ja heiluu ja se menee tietysti hyvin korkealla. Ahtaan- ja korkeanpaikankammoisten kannattaa siis miettiä nousua kahdesti.

 

Hissiä vaihdetaan väliasemalla. Näkyvyys oli tällä kertaa todella huono, mutta edellisestä kerrastani (joka oli kesällä monta vuotta sitten) muistan hienot patikkapolut.

 

Alhaalla laaksossa oli tosiaan aivan surkea sää, ja kun pilvimassa jäi vihdoin taakse ja nousimme pilvien yläpuolelle, koko kansainvälinen porukka päästi yhtä aikaa spontaanin huokaisun. Kuinka kaunista! Tuo pyöreä töppyrä vasemmalla on Mont Blancin huippu.

 

Vallée Blanchen laskijoita ja muita huimapäitä oli paljon.

 

Lumi oli tarttunut rakennuksiin aivan kuin saduissa, sellaisena valkoisena vaahtona.

 

Näköalapaikkoja on joka suuntaan: Sveitsiin, Ranskaan ja Italiaan. Ylhäältä löytyy myös ravintola ja erilaisia näyttelyitä. Aikaa täällä vierailuun kannattaa varata – jos ei muuta niin auringosta nauttimista varten.

 

Hiihtoreittejä näkyy siellä täällä. Tämä taitaa olla Col du Midin sola, josta pääsee Mont Blancille. Samppa on kerran käynyt Blancin huipulla. Pojat nousivat silloin ensin hissillä tänne Midille ja yöpyivät sitten teltassa juuri tällä jäätiköllä. Aamuyöstä matka jatkui Mont Blanc du Taculin ja Mont Mauditin kautta Mont Blancin huipulle, 4 811 metriin. Ylhäällä tuulettelun jälkeen pojat laskivat alas Chamonix’iin kaljalle.

 

Kyllä täällä kannattaa kerran elämässä käydä, jos lähiseudulla sattuu olemaan. Harvoin näin ylös  kuitenkaan pääsee ilman suurta vaivannäköä. Edellisellä kerralla kävin täällä kesällä ja kontrasti oli hauska laakson helteisiin verrattuna, mutta ei tämä talvellakaan hullumpi paikka ole. Turisteja piisaa, mutta sellaisiahan me olemme joskus kaikki!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).