Kuten kesäsuunnitelmistamme kertovassa postauksessa mainitsin, on meillä tänäkin kesänä suuntana Ruotsi. Enpä olisi nuorempana, pakkoruotsin kanssa kiukutellessani uskonut, että vielä joskus tuo maa muuttuisi suosikkilomakohteeksi! Kävimme Tukholmassa viimeksi viime kesänä ja sitä edellisen kerran tammikuussa. Ja nyt taas: vajaan viikon verran olemme Tukholmassa ja perään viikon Ruotsin länsirannikolla. Jättebra, odotan innolla!
Muutama kesä sitten teimme viikon mittaisen roadtripin Ruotsissa. Ajelimme Tukholmasta rannikkoa pitkin Kalmarin ja Ystadin kautta Malmöön, josta jatkoimme vielä sillan ylityksen jälkeen matkaa koko Tanskan läpi Aalborgiin. Reissu oli yksi kivoimmista koskaan: lapset olivat sopivan ikäisiä reissaajia ja matkan varrelta löytyi tosi kivoja majapaikkoja, maisemia ja tutustumiskohteita. Yksi erikoisimmista kohteista löytyi Ruotsin eteläkärjestä: laivaa muistuttava kiviasetelma Ales stenar (”Alen kivet”) viikinkiajalta. Tämä historian ja kivikasojen fanittaja suosittelee! (Olen ihmetellyt ikivanhoja kivimuodostelmia aiemmin mm. Ranskan Carnacissa, jossa menneiden aikojen ihmiset ovat todella rehkineet kiviä siirrellessään. Postaukseni Carnacista täällä)
Turhaan alan näistä kivistä ja niiden merkityksestä ja tarkoituksesta sen kummemmin kirjoittamaan, sillä esimerkiksi Wikipediasta löytyy pitkät tekstit paikasta suomeksikin. Ales stenar on hyvin suosittu retkikohde ja olen joskus lukenut niistä myös suomalaisista matkablogeista. Nyt en muista, mitä blogeja ne olivat eli hep, jos olet kirjoittanut tästä paikasta niin vinkkaa vaikka kommenteissa!
Maisema kivien ympärillä on hurjan nättiä. Lampaat laiduntavat tuulenpieksämässä heinikossa ja maisemat merelle ovat komeat. Laskeuduimme rannalla olevaan pienvenesatamaan, jonka yhteydessä oli kalakauppa, kioski ja kahvilakin, mutta oli jo myöhäinen iltapäivä ja raitis ilma ja sen väsyttävä vaikutus alkoi näkyä lapsissa. Tällä kertaa jäi siis fika väliin, mukaan muistoksi lähti vain muutama valokuva.
Ja kuinka Ales stenar saavutetaan? Ystadiin on matkaa alle 20 kilometriä ja lähin kylä on Kåseberga, jonne pääsee kesällä bussilla numero 392 ja josta voi jatkaa matkaa kiville kävellen. Talvella lähin bussipysäkki löytyy Vallebergasta. Meillä oli allamme auto ja vaikka tie on kapea ja ihmisiä oli paljon liikkeellä, saimme auton vaivattomasti parkkiin Kåsebergaan. Ja onneksi oli auto, sillä maisemat tuolla Skånessa ovat ihan älyttömän hienot. Harmittaa, että en tuolloin jaksanut ylläpitää blogia, enkä siis enää muista kaikkia niitä somia kahviloita, käsitöitä myyviä kauppoja ja paikkoja, joissa kuljimme Wallanderin jalanjäljissä. Wallanderin kotikaupunki Ystad oli sekin todella kiva, mutta siitäkään minulla ei ole postausta, harmi. Hmm, ehkä meidän siis pitäisi mennä Skåneen uudestaan…
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
Vaikka usein on tuolla suunnalla ajeltu, niin nämä ovat vielä jääneet väliin. Mutta jos sitten ensi kerralla. Kiehtova kohde. Viime kesänä käytiin Ruotsissa Vesteråsin lähellä, jossa oli myös tuollaiset ”venemuodostelmat” http://sikseskiva.blogspot.com/2017/08/vasterasissa.html
Vau, hienon näköistä! Västeråsiin pystyisi näköjään helposti tekemään päiväretken Tukholmasta, täytyypä pitää mielessä 🙂
Minä sain joskus yläasteen maantiedon tunnilla päähäni, että haluan käydä joskus Skånessa. En yhtään muista miksi, mutta vieläkään en ole käynyt. Todella mielenkiintoinen tuo kivimuodostelma!
Skåne on kiva kohde: lähellä Suomea ja helposti saavutettavissa, mutta silti ihan erilaista maisemaa! Tykkään, ja voisin mennä koska vain uudestaan 🙂
Skåne on mun ehdoton suosikki, siellä on niin kaunista! Miehen perheen kesämökki on siellä ja elokuussa matkataan taas sinne parin vuoden tauon jälkeen!
Ihanaa! Rakastan Skånen maisemia. Sikäli se on hassua, sillä minun sielunmaisemani löytyy vuorilta, mutta täällä ei kuitenkaan ole sellaista tasaista lättymaisemaa, vaan ihanaa kumpuilevaa ja pehmeää muotoa. Sekä täällä että vuorilla näkee kauas ja se on parasta <3
Tää oli mulle ihan uusi tuttavuus, ja olipas jännä sellainen! Nuo maisemat muistuttavat muutenkin enemmän jotain Englannin nummia ja rannikkoa lampaineen! Kyllä niillä on sitten kaikkea länsinaapurissa 😀
Ruotsalaiset jotenkin aina osaavat kaiken paremmin ja maisematkin ovat heillä kohdillaan 😉
Minua kiinnostavat kanssa monoliitit, etenkin Baalbekin terassi. Kuitenkin kaikkein suurin ihmisen siirtämä kivi on ollut ihan neesun alla, enkä ole sitä edes noteerannut, koska patsas sen päällä.
Tvungskanista sen verran, että olen sanonut, että jokaisen suomalaisen pitäisi historiallisten syiden takia käydä Venäjällä. Siihen sisältyy oletus, että jokainen suomalainen kuitenkin käy Ruotsissa. Mutta siis, kuuluu yleissivistykseen, että jokainen suomalainen käy sveamamman syleilyssä ainakin kerran elämässään. Skåne, tosin, on kuulunut historiassaan Tanskaan suuren osan ajasta.
Ruotsista ei kuitenkaan ole muodostunut minulle mitään suosikkia. Ujostelen Skandinaviaa, kun siellä on nappulat paremmin kuin härmässä, aina tulee sellainen nuhjuinen, gentrifikoitu olo, niin kuin että lankeaakohan minulle kohta lasku kun olen siistissä ympäristössä.
Baalbekin terassi, mikä ihme se on? Googletan… 😀
Kaikkea sieltä Ruotsistakin löytyy! Vain Tukholmaa vähän, ja lapsena myös Gotlantia pikkuisen, nähneenä nuo maisemat hämmästyttävät kovasti. En olisi osannut noita kuvia mitenkään Ruotsiin yhdistää.
Etelä-Ruotsi on todella nättiä seutua, ja jotenkin siellä on ihan eri fiilis kuin Suomessa. Pohjois-Ruotsi on sitten enemmän samanlainen Pohjois-Suomen kanssa, ainakin näin minun pienen otantani perusteella 🙂
Huikeat kivet! Vastaavia oli Sveitsissä ja nyt huomaan että postaukseni niistä on jäänyt tekemättä! Mekin kävimme vuosia sitten Ystadissa, mutta valitettavasti ehdimme sinne vasta iltamyöhällä, emmekä onnistuneet saamaan majoitusta, joten jouduimme jatkamaan matkaa ja jättämään väliin tuon Wallanderin kaupungin.
Hei missä päin Sveitsiä on tällainen paikka??
Oooo, niin onkin ihan kuin Stonehenge! En ollenkaan tiennyt, että vastaavia on Ruotsissa. Saattaapi olla, että maahan tulee suunnattua vielä tämän vuoden puolella, joten ehkä kenties on jossain vaiheessa aikaa piipahtaa tuollakin. Ruotsi on kyllä kiva maa 🙂
Minä olen ihastunut Ruotsiin vuosi vuodelta enemmän ja tänäkin kesänä siellä kuluu melkein pari viikkoa :D.
Kävin Ales Stenar- kivillä joitakin vuosia sitten moottoripyöräreissulla. Oli mukava verrytellä ajojalkoja hienojen kivimuodostelmien keskellä. Skånessa tulee usein valtavasti – niin myös meidän reissullamme. Katselimme kiviä hiukset neljän tuulen kampauksella:)
Joo, siellä tuuli kovasti! Meille sattui ihanat kesäpäivät, kun olimme täällä, mutta kuvista huomaa, että kammalla ei oikein tehnyt täällä yhtään mitään 😀
Aika mielenkiintoinen. En ole nimittäin koskaan kuullutkaan koko paikasta. Maailma pitää kyllä sisällään niin paljon paikkoja joista ei edes tiedä, mutta jotka olisi hienoa nähdä.
Todellakin! Ja minä ainakin tykkään enemmän juuri näistä tuntemattomamista paikoista, tulee vähän sellainen löytöretkeilijäfiilis 😀