Hei, olen vielä elossa, vaikka blogissa on alkuvuosi hiljaista ollutkin! Tässä on ollut monenlaisia kiireitä ja elämänmuutoksia, eikä läppärillä istumiseen ole ollut aikaa eikä juuri kiinnostustakaan. Blogin Instagram on kuitenkin aktiivinen eli sieltä nimellä anskubcn löytyy kuvia ja tarinoita.

Siellä kerroin taannoin esimerkiksi sen, että löysimme Pikkusiskon kanssa Barcelonasta huskykahvilan! Varsinaisesti Husky House ei ole kahvila, vaan sinne mennään viiden euron hinnalla rapsuttelemaan neljää kilttiä huskyä. Ilmeisesti parin euron lisähinnalla saa myös kahvia tai jotain, mutta en kysynyt, sillä olin kiinnostunut vain näistä kauniista karvaturrukoista. Sherly, Shining, Shen ja Sherman on nuori sisarusparvi, ja ne osaavat tehdä pari pientä temppua herkkupalan himoissaan. Kahvilan omistajalta voi kysellä kaikkea tähän ihanaan koirarotuun liittyvää. Husky House löytyy ihan keskustasta osoitteesta Julià Portet 8, ja aukioloajat ja muu tieto löytyy Instagramista, @dogcafebcn. Olipa kiva käynti, mutta jouduimme toteamaan, että meille ei voi muuttaa koira, sillä sekä minun että Pikkusiskon nenät alkoivat vuotaa ja silmät punoittaa. Voi näitä allergioita…

Kerroin Instagramin stooreissa myös siitä, kuinka kävimme tammikuussa katsomassa Aida-oopperan ja että kuinka on ihan ok tuoda Barcelonan upeaan oopperataloon Liceuun omat välipalapatongit väliajalle. Niin kaikki tekevät. Aida oli upea, mutta paikkamme niin huonot, että emme nähneet juuri ollenkaan lavalle, vaan katsoimme esitystä pienten tv-ruutujen kautta. Ostimme myöhään halvat liput ja näinhän siinä kävi… Ensi kerralla pitää varata sellaiset paikat, että lavan tapahtumat näkee kunnolla!

Niin, se syy blogihiljaisuuteen ja läppärilläistumistaukoon on siinä, että palasin jälleen toimistohommiin. Olipa mahtavaa päästä pois kotinurkista ja saada ihan oikeita, tosi kivoja työkavereita! Työ on vaihtelevaa, siistiä sisätyötä ja se on ihan oikea duuni, ei mikään pilipalihomma, mitä täällä paljon on tarjolla. Kiva oppia taas jotain uutta!

Toimistoon paluussa on ollut kuitenkin myös hankaluuksia, enkä nyt ihan tiedä, että miten tämä arki alkaa rullaamaan. Kun tein työsopimuksen, tiesin, että minulla tulee olemaan töitä viikonloppuisin ja sekä aamu- että iltavuoroa, mutta en tiennyt, että minulla tulee olemaan hyvin aikaisia aamuja (sopimuksessa on eri työaika kuin todellisuudessa) ja että en tiedä työaikojani kuin muutaman viikon eteenpäin, eikä niissä ole hirveästi keskustelunvaraa. Esimerkiksi nyt tiedän työaikani maaliskuun alkupäiville asti, mutta siitä eteenpäin en osaa sanoa yhtään, että koska minulla on vapaa viikonloppu ja miten muuten työvuorot menevät. Tämä tekee meidän perheen arjen vähän hankalaksi pyörittää, nimenomaan se viikonloppujen epävarmuus.

Alku on sujunut ihan kivasti, sillä miehellä on ollut vain yksi muutaman päivän työreissu. Missasin yhden tärkeän vanhempainillan ja muutama juttu on vaatinut aikataulumuutoksen. Tytöt ovat jo onneksi sen verran isoja, että sen puolesta ei tule ongelmia. He kyllä pärjäävät illat kotona kahdestaan, vaikka pääsisin töistä myöhään, ja aamuisinkin he heräävät aika hyvin herätyskellon pirinään. Kuitenkin sitten, kun miehellä alkaa taas olla reissuja enemmän, tulee todella selvyys siihen, että miten saamme arjen toimimaan ja miten löydämme yhteistä aikaa. Emme oikein pysty suunnittelemaan mitään, kun en tiedä, milloin minulla on viikonlopputöitä ja milloin ei, ja että menenkö aamu- vai iltavuoroon. Minulle perheen hyvinvointi ja yhteinen aika menee kuitenkin ihan kaiken muun edelle, eli pitää nyt katsoa, miten tämä onnistuu… Meillä on ollut viime vuosina erittäin hyvin toimiva arki ja mukava elämä, ja mietinpä vain, että olenkohan nyt ihan hölmö, kun ravistelen hyväksi havaittua rutiinia?

Yhteiset harrastukset eli lähinnä retkeily ja viikonloppureissut loppuvat nyt, kun ei ole sitä yhteistä vapaa-aikaa, ja kesääkään ei voi suunnitella, sillä voin pitää vain pari viikkoa lomaa, mutta en tietenkään tiedä vielä, että koska saan ne pitää. Onhan tässä toki kesään vielä aikaa, mutta olemme aina olleet hyvissä ajoin liikkeellä, kun kesäsuunnitelmissa on niin monta liikkuvaa palikkaa, jotka pitää saada asettumaan paikoilleen. Lapsilla on kuitenkin yli kaksi kuukautta lomaa ja vaihtoehtona ei ole se, että koko kesä maataan kotona ja katsotaan Netflixiä. Huoh, katsotaan…

Onneksi tankkasin raitista ilmaa ja aurinkoa retkeilyn avulla ennen töiden alkua. Laskujeni mukaan olemme ehtineet tämän vuoden puolella tekemään jo viisi pidempään päiväretkeä lähiseuduille. Yhdestä jo kirjoitinkin tammikuun alussa (postaus täällä) ja kahdesta minulla on aihio valmiina odottamassa viimeistelyä ja postausta. Nämä tämän postauksen kuvat ovat esimerkiksi aurinkoiselta tammikuun sunnuntailta, jolloin ajelimme noin 40 kilometriä Barcelonasta Cardedeu -nimiseen pikkukaupunkiin, josta lähdimme tallustelemaan peltojen välissä mutkittelevia sorateitä pitkin. Söimme eväitä (tietenkin), kuuntelimme lintujen lauluja ja katselimme, kun maajussit ajelivat traktoreilla. Hieno, energisoiva päivä, lisää näitä!

Mutta niin, täällä seurailemme, että miten tämä homma alkaa toimia ja onko duuni sen arvoinen, että muutamme toimivaa arkea ja systeemiä. Palkan puolesta se on vähän kiikunkaakun, että onko tästä mitään iloa, mutta olen niin paljon kaivannut työyhteisöä, että siitä olisi vaikea taas luopua. Toisaalta en haluaisi luopua myöskään perheen yhteisestä ajasta, varsinkin, kun mies tekee myös pitkää päivää (=ei ole yleensä koskaan kotona ennen iltaseitsemää) ja on ajoittain paljon reissussa.

Ennen työsopimuksen tekoa ehdin kuitenkin ilmoittaa, että talvilomalle minun pitää saada muutama päivä vapaata. Isosisko lähtee opintomatkalle Berliiniin ja Auschwitziin ja sillä aikaa minä ja Pikkusisko lähdemme käymään Dublinissa. Reissu oli ehditty lyödä lukkoon jo ennen kuin minulla oli hajuakaan työpaikasta, ja onnekseni nyt pääsemme pienelle äiti-tytärmatkalle. Samoin maaliskuulle on myös yksi reissu sovittu jo aikoja sitten ja siitäkin sanoin ennen sopimuksen tekoa, eli todellakin toivon, että seuraavassa työvuorolistassa näen sen viikonlopun vapaana. Reissua en voi perua.

Sellaista täällä. Olihan meillä täällä hurja Gloria-myrskykin ja mitähän muuta, mutta tosiaan sieltä Instagramin puolelta löytyy kuulumisia, jos ne nyt sattuu kiinnostamaan. Minulla on ensi viikolla jälleen vapaapäivä keskellä viikkoa ja ehkä silloin ehdin viimeistellä noita roikkuvia postauksia. Siihen asti heippa!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).