Sain Pää pilvissä -blogista haasteen kertoa pienistä hauskoista jutuista, joita on tapahtunut matkoilla. Olen haastetta pyöritellyt päässäni muutaman päivän ja kaikenlaisia kivoja, isoja ja pieniä, juttuja on tullut mieleen. Kaivoin jopa vanhat kuva-arkistot esille ajalta, jolloin en pitänyt blogia aktiivisesti ja kyllähän sitä on vaikka minkälaista kohellusta ollut matkan varrella. Muistoja, muistoja!
Suurin osa jutuista on sellaisia, että ne eivät kerrottuina kuulosta mitenkään erityisiltä, vaikka siinä kyseisessä tilanteessa ne ovat huvittaneet kovin. Osa on myös niin henkilökohtaisia, että niitä ei halua jakaa koko kansalle. Ja paljon on myös kaikenlaisia toilailuja, joita lapset ovat tehneet, mutta kertokoot he aikanaan tarinansa itse.
Tässä kuitenkin pari pikkujuttua.
1 Pariisia kai pidetään yleensä aika tylynä kohteena turistilla, mutta minulla on paikasta ihan toinen käsitys. Olen siellä muutaman kerran käynyt ja saanut aina oikein hyvää kohtelua osakseni. Paras esimerkki taitaa olla se, kun olimme serkkutytön (vilkutus 🙂) kanssa nuorina ja nätteinä tyttöjen reissulla ja kävelimme tietysti jalkamme rakoille. Menimme ostamaan apteekista rakkolaastareita ja kiva myyjäpoika kävi takahuoneesta hakemassa meille konvehteja ja tikkarit, ihan vaan ilahduttaakseen. Ravintolassakin saimme jotain erikoiskohtelua, käviköhän peräti kokki meitä jututtamassa. Reissusta on aikaa ja ehkä emme näillä ikävuosilla enää saisi niin ystävällistä kohtelua miespuolisilta myyjiltä…
2 Saman serkkutytön kanssa olemme treffanneet eurooppalaisissa kaupungeissa muutaman kerran ja aika usein olemme sattumalta pukeutuneet lähes identtisesti. Pariisissa tapasimme toisemme hotellin edessä kadulla ja minulla oli päälläni valkoinen hame ja punainen paita ja hänellä ihan saman mallinen punainen hame ja valkoinen paita. Ja tavatessamme Tukholmassa meillä oli ihan tismalleen samanlaiset vaatteet: tummansininen jakku, raitapaita ja tummat farkut. Ennen kaupungille lähtemistä vaatteet siis piti vaihtaa, näytti kuin olisimme olleet univormuissa. Telepatiaa vai vaan sama maku?
3 Ensimmäinen yhteinen reissumme Sampan kanssa Ranskasta käsin oli Barcelonaan. Muistan, kun seisoin kälyisen hotellimme ikkunassa Plaça de Catalunyan reunalla ja huokasin, että haluan tähän kaupunkiin asumaan. Meni muutama vuosi ja niinpä vaan muutimme 100 metrin päähän hotellista. Ja tämä menee ehkä paljastelun puolelle, mutta voi sanoa, että noin yhdeksän kuukauden päästä reissusta syntynyt esikoisemme on mahdollisesti palannut juurilleen…
4 Muutaman kerran reissuilla on tullut sellainen hassu tunne, että nyt minä olen ihan täydellisen onnellinen. Niin onnellinen, että sydämeen sattuu ja melkein itkettää. Niin on käynyt safarilla Masai Marassa, kun maasturista näkyi seeproja silmänkantamattomiin, kävellessäni Central Parkissa New Yorkissa heti lumisateen jälkeen ja kaikki näytti elokuvalavasteilta, mutta myös istuessani äidin ja iskän mökin laiturilla kesäiltana tai katsoessani auringonnousua vuoristomajan terassilta ja on ollut ihan hiljaista ja tyyntä. Tiedättekö, sellainen fiilis, että miten juuri MINÄ saan olla just tässä ja just nyt, kun kaikki on hyvin!
Ja hei, kuulisin mielelläni muidenkin kivoja pikkujuttuja, se piristäisi mukavasti tätä sateista tiistai-iltapäivää!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
Ihania tarinoita! Ja sun pikku paljastus sai hymyn huulille, hihi 😀
😀
Kiitos haasteesta, tottakai lähen mukaan 🙂 Pitää alkaa kaivelemaan kans arkistojen kätköjä!
Oli muuten mukavaa hommaa katsella pitkästä aikaa kuvia ulkoiselta kovalevyltä! Aikaahan siinä meni, mutta voi niitä kaikkia muistoja!
Ilmoittele, kun olet vastannut haasteeseen niin tulen kurkkaamaan 🙂
Sielläkö sataa? Päiväretkikohteessani Helsingissä on aurinkoista ja vähän tuulista, ja tuorein sattumus kävi juuri. Istun manteli-mansikkajuoman kanssa kuuntelemassa jazzia ennen paluubussin lähtöä ja rapistelen vihreätä lahjapussia auki. Siellä on jotakin pehmeää, pyyhekö? No ei. Silkkinen matkamakuupussi!
Muutamaa tuntia aiemmin katselin sellaisia myyntipöydällä mutta jätin ostamatta (ja olin yksin liikkeellä, joten kukaan ei ollut huomaamassa, että kaihoisin silkkistä hyväilyä tänään).
Joo, täällä sataa pitkän aurinkoisen hellejakson jälkeen! Ei haittaa, tulee ihan tarpeeseen pieni ilmanraikastus :).
Minun silkkipussini hajosi viime kesän viimeisellä vaelluksella ja uusi pitäisi pian hankkia, kun taas tuo retkikausi alkaa. Olisi siis kelvannut tuollainen yllätys tännekin 🙂
Oi vitsi miten ihanasti tämä haaste etenee!
Tosi kauniita hetkiä ja ihania paljastuksia. 🙂
Mun lemppari oli viimeinen, samaistuin fiiliksiin. Mulla tuntuu monesti uskomattoman hienoissa kohteissa just tuolta. Akureyrissa asuessa tuntemukset olivat päivittäisiä ja siitä oli vaan niin tyytyväinen!
Mä olisin halunnut ilmaista fiiliksen jotenkin runollisen kauniisti, mutta kun sitä ei voi oikein sanoiksi pukea. Toisinaan kaikki on vaan niin hyvin.
Mukavia muistoja ympäri maailmaa 😀
Mukava sitten vanhana muistella (kun asun joko paratiisisaarella tai jossain jumalan selän takana vuorikylässä lampaiden keskellä :))
Ihania muistoja, nämä hymyilyttivät. 🙂 Enpä usko, että minä olisin jaksanut lähteä vaihtamaan vaatteita, vaikka olisikin sattuneet samanlaiset päälle. 😉
Jos olisit nähnyt meidät täsmälleen samanlaisissa vaatteissa, olisit varmasti kehottanut meidät vaatteiden vaihtoon :D.
Olipa kivoja muistoja! Ryhdyin heti miettimään omia vastaavia… vitsit.
Teepäs tämä haaste, mielelläni lukisin 🙂
Miten ihana postaus kerrassaan! 🙂 Voi että. Tuo viimeisin oli kuin omasta elämästä; olen välillä myös niin ikionnellinen siitä että ymmärrän olla kiitollinen tästä kaikesta, mikä elämässäni on ja on ollut mahdollista.
Kun vaan muistaisi sen kiitollisuudentunteen niinä huonoinakin päivinä, kun mikään ei onnistu 🙂
Kivoja havaintoja maailmasta! Lupaan palata haasteeseeni – vaikka siihen hetki menisikin, ennen kuin pääsee ”työjononi” kärkeen 🙂
Seuraan Bloglovin’issa, että koska haastepostauksesi tärähtää ilmoille 🙂
Voi noita meidän reissuja. Mulla jäi myös tuolta Pariisin reissulta se, kun naurettiin vedet silmissä hotellihuoneen vinoa seinää. Ihan älytön naurun aihe ja silti ei vaan meinannut tulla naurusta loppua. Pitäisi taas tehdä uusi reissu yhdessä niin voitais testata miten hyvin garderoobit nykyään matchaa.
Joo apua, mä muistan sen vinon seinän :’D. Merkataanpa uusi reissu kalenteriin! Olisiko nyt jo jonkun pidemmän lennon vuoro? New York? 😉
Ajattelin heittää tämän osittain Sinulle Ansku takaisin!
Harkitsin tämän aloittamista ja systemaattisena insinöörinä (kuten Suomen tuleva pääministeri) ajattelin käydä ajatuksissani läpi tuota blogimme oikeassa sivussa (tietokoneella, alalaidassa tabletilla) olevaa maalistaa (tai oikeammin Travelers Century Clubin aluelistaa) ja poimia sieltä sitten alueita ja miettiä jonkun kivan/ovelan pikkujutun per alue.
Mutta sitten tuli mieleeni, että vaikeutetaan tätä vähän – eli kävisitkö Sinä Ansku katsomassa tuota listaa ja listaa sieltä vaikka 5 aluetta, niin lupaan tehdä tämän ainakin kolmesta niistä!
Näin siksi, että itse en tuntunut pääsevän listan alkua pidemmälle ja sillä logiikalla kaikki jutut tulisivat Aasiasta 🙂 joten otetaan nyt vähän satunnaisuutta peliin …
Heh, totta on, että sinulla on mistä valita :). Miten olisi vaikka Pohjois-Amerikka ja vaikkapa Lähi-Itä ainakin? Hyvin erilaisia paikkoja ja varmasti erilaisia vastaantulevia haasteita!
Ei kun valitse maat siitä blogimme maalistasta, anna 5, niin kirjoitan vähintään 3:sta 🙂
No sittenpä valitsen viisi hyvin erilaista maata: Kiina, Kazakstan, Tansania, Espanja (;)) ja viimeisenä vaikkapa Kanada :).
Kiitos – nyt pääsen siis alkuun, yritän olla tämän jälkeen aika nopeakin tämän kanssa! 🙂
Tässä! Siis meikäläisen pieniä muistoja Kiinasta, Tansaniasta, Espanjasta, Kanadasta ja Kazakstanista.
Jes, kiva! Käynpä heti lukemassa 🙂