9 387 valkoista ristiä tai Daavidintähteä säntillisissä riveissä. Osassa lukee vainajan nimi, tuntemattomien sotilaiden haudoilta löytyy teksti ”Here Rests in Honored Glory a Comrade in Arms Known But to God”. Vieressä velloo Atlantti, ukkonen jyrähtelee kaukana. Vaikka nämä miehet ja naiset haudattiin tänne vuonna 1944, paikka tuntuu nykyuutisten valossa ihan liian ajankohtaiselta. Amerikkalaisten hautausmaa ja Omaha Beach olivat meidän roadtrippimme koskettavimmat kohteet.
Kesäkuun 6. päivänä 1944, päivänä, jota kutsutaan nimellä D-Day, täällä Normandian rannikolla käynnistyi operaatio Overlord, liittoutuneiden maihinnousu Saksaa vastaan, ja verisimmät taistelut käytiin juuri täällä, kahdeksan kilometrin mittaisella Omaha Beachilla. Liittoutuneita vastassa oli Saksan parhaiten koulutetut divisioonat, jotka olivat juuri edellisenä yönä harjoitelleet maihinnousun torjuntaa, ja sää oli huono. Liittoutuneet menettivät kalustoa jo ennen rantaan pääsyä ja yli 2000 miestä menetti henkensä ensimmäisen tunnin aikana ja tuhannet haavoittuivat. Ranta lainehti verestä.
Nykyään täällä Colleville-sur-Mer’in pikkukylässä ja muualla Normandiassa käy matkailijoita ympäri maailmaa hiljentymässä sodan muistomerkkien äärellä. 70 hehtaarin suuruinen amerikkalaisten hautausmaa on vaikuttava näky. Ristejä vain jatkuu ja jatkuu, rivi toisensa jälkeen. Joidenkin juurelle on tuotu kukkia ja lippuja. Yhden vieressä rukoilee vanha nainen. Ihmiset kuljeskelevat hiljaisina siistillä nurmikolla ja lukevat nimiä ja syntymäaikoja. Kovin nuoria poikia lepää täällä, harva oli yli 25-vuotias.
Hautausmaan keskeltä löytyy toisen maailmansodan muistomerkki, jonka seinillä kulkee nimilista 1 557 amerikkalaisesta sotilaasta, jotka menettivät henkensä maihinnousussa, mutta joiden ruumiita ei koskaan löydetty. Muistomerkin seinillä on kerrottu päivän tapahtumat kartan avulla. Hautausmaalta löytyy myös pieni kappeli hiljentymistä varten sekä maahan haudattu aikakapseli, joka sisältää uutisia tuolta kesäkuun päivältä 1944 ja joka avataan vuonna 2044, kun D-Daysta on kulunut tasan sata vuotta.
Omaha Beachin kauniilla, pitkällä hiekkarannalla perheet olivat tulleet piknik-koriensa ja uimapukujensa kanssa viettämään rantapäivää, joka kyllä uhkasi loppua ihan kohta myrskypilvien noustessa horisontissa. Rannan tuntuman taloista leijui ruoan tuoksu. Oli rauhallinen tunnelma, mutta Pelastakaa Sotamies Ryan ja Taistelutoverit (Band of Brothers) on tullut katsottua ja sen kaaoksen ja kauhun, mikä täällä vuonna 1944 oli, pystyi kuvittelemaan. Ukkosen jyrinä korosti erikoista, ristiriitaista tunnelmaa.
Koko Normandia tuntuu olevan täynnä sotamuistomerkkejä ja maailmansotiin liittyviä museoita. Lähes jokaisessa kylässä on jonkinlainen patsas ja etenkin täällä Omaha Beachin tienoilla tien varressa on kylttejä erilaisiin sotahistoriallisesti merkittäviin paikkoihin ihan koko ajan. Tärkeimmät lienevät Pointe du Hoc, strategisesti erittäin merkittävä paikka sekä useat museot, mm. Overlord-museo, jossa esitellään operaatio kuvin ja tarinoin.
Amerikkalaisella hautausmaalla kuljeskeli paljon ihmisia – kävijöitä on vuodessa yli miljoona -, mutta 17 kilometrin päässä sijaitseva La Camben saksalainen hautausmaa, jossa on yli 21 000 sotilaan ruumiit, on tuntemattomampi ja hiljaisempi. Normandiasta löytyy myös sodanaikaiset hautausmaat niin briteille (useita), puolalaisille kuin kanadalaisillekin. Niin paljon väkivaltaa, niin paljon turhia kuolemia…
Normandian amerikkalaisten hautausmaa sijaitsee Colleville-sur-Merissä ja sinne on ilmainen sisäänpääsy. Se on avoinna joka päivä lukuunottamatta 25.12. ja 1.1. Kesäaikaan (15.4.-15.9.) hautausmaa on auki klo 9-18, muun ajan vuodesta 9-17.
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
Onpas siinä hautuumaalla paljon kävijöitä! Aika kuvauksellinen kohde! Karuja tosin tarinat noin monesta ruumiista joita ei löydetty, niin turhia kuolemia 🙁
Paljon tuolla amerikkalaisella hautausmaalla käy porukkaa, parkkipaikkakin oli tosi iso.
Pysäyttävä ja surullinen paikka. Samanlaista ristimerta, tosin paljon pienempää, olen katsellut tsekkiläisen keskitysleirin edustalla. Näinä aikoina on kuitenkin entistä tärkeämpää muistaa tapahtumat, joihin se vihanlietsonta ennen sotaa johti. Hälyyttävän paljon samoja merkkejä kun tuntuu olevan ilmassa.
No niinpä, uutiset ovat aika masentavaa luettavaa nykypäivänä 🙁
Kävin tuolla perheen kanssa 9 vuotta sitten. Olin silloin todella kiinnostunut toisesta maailmansodasta, ja perheen kanssa tehtiin kesällä 2007 automatka Ranskaan Normandian rannikolle. Todella mielenkiintoinen paikka tuo hautausmaa, mutta hyvin surullinen paikka.
Surullinen nimenomaan. Omaha Beach oli todella kaunis, mutta lähestyvä myrsky sai aikaan jännän, ahdistavan tunteen. Ja hautausmaa oli pysäyttävä näky.
Tähän on vaikea keksiä kommenttia, tuntuu että sanat kuulostaa liian heppoisalta aiheen vakavuuden ja traagisuuden huomioon ottaen. Varsinkin, kun kamalia uutisia tulee nykyään harva se päivä 🙁 Kirjoitin ekan graduni toisen maailman sodan tapahtumista ja olen pitkään halunnut käydä sodan avainpaikoilla. Näistä kuvista ja kertomuksista sai suunnitteluun vielä lisäpontta!
No sinulla olisi sitten hieman enemmän tietoa paikan tapahtumista! Me jouduimme googlettelemaan Omaha Beachin ja koko Normandian maihinnousun tapahtumat, ne kun eivät enää olleet ihan tuoreessa muistissa lukiovuosien jäljiltä.
Vaikuttava paikka, ja vaikka aikaa on noista tapahtumista jo kulunut niin edelleen aivan yhtä vaikuttava ja ikävä kyllä ajankohtainenkin. Vetää hiljaiseksi.
Suosittelen kyllä kaikkia käymään täällä, jos mahdollisuus tulee. Koskettava paikka.
Mielenkiintoinen postaus. Tuollaisilla paikoilla sitä usein väkisinkin hiljentyy ja miettii historian tapahtumia. Ja varsinkin niitä, jotka menettivät täällä rakkaansa. Voin kuvitella, että varsinkin Amerikkalaisille tämä on koskettava paikka sillä he ovat kovin isänmaallisia.
Kovasti oli tuonakin päivänä amerikkalaisia täällä vierailemassa, ja ihan jo lähiseudun ravintoloista ja hotelleista huomasi, etä amerikkalaisia käy paljon. Tällä seudulla pärjää varmasti englannilla!
Tällaiset paikat vetää kyllä hiljaiseksi. Siitä huolimatta mielenkiintoinen postaus, sillä kaikki on varmasti paikasta kuulleet, vaikka ei olisikaan siellä käynyt. Kreetalla Soudan lahdella on 1500 sotilaan haudat – huomattavasti pienempi paikka siis, mutta kyllä niitäkin hautakivirivistöjä katsellessa tuli miettineeksi, että kuinka monia ihmiskohtaloita sodat vie 🙁
Surullisia, mutta toivottavasti myös ajatuksia herättäviä paikkoja nämä tällaiset 🙁
Huh, tästä välittyi kyllä niin hyvin se pysäyttävä ja surullinen tunnelma. Melkein pala kurkussa tätä luin <3 Tämmöiset on tärkeitä paikkoja vierailla.
Kyllähän nämä pistävät miettimään, ja itseäni todella hätkäytti se ristien määrä. Niitä oli ihan älyttömästi! Sodassa ei kyllä ole voittajia.
Upeannnäköinen historiallinen paikka. Belgiassa tuli katsastettua muutamia vastaavannäköisiä hautausmaita, hieman pienempiä tosin. Sodan julmuus tulee kyllä näillä vierailuilla mieleen.
Todellakin, etenkin kun meidänkin tuolla ollessamme radiosta tulvi mitä ikävimpiä uutisia maailmalta. Ihminen ei varmaan koskaan opi.
Olipa hienoa kun löysin tämän sinun blogin. Ollaan parhaillaan Normandiassa Caenissa. Matka jatkuu kohti Espanjaa, mutta huomenna on tarkoitus tutustua Omaha Beachiin ja sodan muistomerkkeihin. Kiitos sinulle, sain hyvää etukäteistietoa.
Kiva jos postauksesta oli iloa tai hyötyä! Kyllä saatte reissata hienoissa maisemissa, tykkäsin tosi paljon Normandiasta ja Bretagnesta. Toivottavasti pääsen pian niille kulmille uudestaan 🙂