Minä lähdin Amsterdamiin ilman suuria suunnitelmia ja tavoitteita. Tiesin viettäväni toisen kokonaisen päivän paikallisen kaverini kanssa, ja toisen päivän ja puolikkaan varasin ihan vaan maleskeluun, eksymiseen ja pällistelyyn. Tiesin, että esimerkiksi Anne Frankin taloon olisi pitänyt ostaa liput etukäteen, mutta en halunnut sitoa itseäni mihinkään aikatauluihin. Minulla oli mukanani pieni englanninkielinen Amsterdam -matkaopaskirja ja sen välissä tullut kartta, ja olin etsinyt pari gluteenitonta vinkkiä kaupunkiin, mutta sen kummempia valmisteluja en sitten tehnytkään.
Minulla on parhaillaan iltalukemisina Rauli Virtasen Reissukirja, ja siinä törmäsin G.K. Chestertonin, englantilaisen kirjailijan viisauteen: ”The traveler sees what he sees. The tourist sees what he has come to see.” Tässä postauksessa onkin sitä Amsterdamia, mitä minä näin, kun harhailin päämäärättömästi kaupungilla. Matkaoppaaksi tästä postauksesta ei ole, niitä löytyy tästä suositusta turistikaupungista yllin kyllin muutenkin netistä (esimerkiksi Tasty Travelissimo -blogista) ja kirjakaupoista, mutta olkoon tämä itselleni muistoksi mukavasta ekasta kerrasta Amsterdamissa.
Amsterdam ensikertalaisen silmin
Ensinnäkin Amsterdam todellakin on täynnä pyöriä. Pyöriä on ”parkkipaikkalautoissa”, siltojen kaiteissa kiinni, kahviloiden edessä, valtavilla polkupyöräparkkipaikoilla ja silti niitä vielä riittää suhahtelemaan ohi ihan koko ajan. Pyörävuokraamojakin löytyy vähintään riittävästi, mutta jätin pyöräilyn väliin huonon sään ja ihan myös sen takia, että olisin ollut varmasti koko ajan pissi sukassa sekavan liikenteen takia.
Kanaalit ovat kauniita ja ne ovat ilman kaiteita. Onneksi emme käyneet täällä muutama vuosi sitten, kun lapset olivat vielä pieniä, olisin nimittäin ollut hulluna huolesta. He olisivat varmasti molskahtaneet kanaalin likaiseen veteen ja hukkuneet pois. Ja kyllä niihin kanaaleihin molskahtelee ihan aikuisiakin, lähinnä tosin juhlatuulella olevia turisteja. Mutta todellakin ovat kuvauksellisia nämä vanhat vesiväylät.
Hämmästelin, kuinka koko kaupunki oli kuin yhtä ”vanhaakaupunkia”. Kapeita katuja, vinoja taloja, hurmaavia nurkkauksia, suloisia kahviloita – aika ihanaa. Uskalsin ilman mitään huolta eksyä ja kulkea minne huvitti, ja jopa punaisten lyhtyjen alue oli päiväsaikaan täysin turvallisen oloinen ja täynnä porukkaa. Viihdyin mainiosti etenkin Negen Straatjes -alueella, joka on täynnä pieniä myymälöitä ja mukavia kahviloita ja ravintoloita.
Parhaimmat näköalat löysin päärautatieaseman viereisen kirjaston ylimmistä kerroksista. Samoin EYE:n, elokuvainstituutin, kahvilasta oli hienot maisemat yli IJ-joen. EYE oli muutenkin mielenkiintoinen kohde eli kannattaa ottaa ilmainen lautta keskusrautatieasemalta ja käydä tutustumassa vaikka vain ilmaiseen näyttelyyn sekä elokuviin liittyvää tavaraa myyvään myymälään.
Westerkerkin 85 metriä korkeasta kellotornista olisi varmasti nähnyt myös hyvin kaupunkia yläilmoista, mutta se on avoinna vain huhti-lokakuussa eli se jäi ensi kertaan.
Kävelin monen nähtävyyden ohi, ihan sattumalta. Anne Frankin taloon oli ihan jäätävä jono (kirjaimellisesti, sillä vettä satoi ja tuuli kylmästi). Kuninkaanlinna, Koninklijk Paleis, jäi monesti reittini varrelle, kun kävelin läpi Dam-aukion. Tuhansissa Instagram-kuvissa näkyvän I Amsterdam -kyltin löysin Vondelpark-puistoon mennessäni Museumpleiniltä.
Ilman paikallista kaveria en olisi hoksannut astua sisälle Begijnhofiin, idylliselle, hiljaiselle sisäpihalle, jossa on taloja jopa 1400-luvulta.
Kukkasesonki ei ole ihan vielä tainnut alkaa, mutta kyllä niitä tulppaaneja ja myös niiden sipuleita oli nytkin myynnissä monessa paikassa.
En minä ihan ilman museoita tälläkään reissulla selvinnyt. Tykkään käydä itselleni uusissa kaupungeissa kyseisen kaupungin historiasta kertovissa museoissa ja niinpä nytkin vierailun kohteena oli Amsterdam Museum. Sadetta pakoon menin valokuvamuseo Marseillehuisiin, jossa sattui olemaan kaksi niin kiinnostavaa näyttelyä, että unohduin museoon vielä sateen lakattuakin.
Pintaraapaisun Amsterdamiin ehti mainiosti tekemään parissa päivässä. Muutama päivä lisää olisi tuonut mahdollisuuden käydä useammissa museoissa ja ehkä tehdä päiväretken vaikka Haarlemiin tai johonkin muuhun lähikaupunkiin tai jopa maaseudulle tuulimyllyjen keskelle, mutta kyllä minusta tuntuu, että sain ihan kattavan ensikäsityksen kaupungista näin lyhyelläkin reissulla. Tykkäsin!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
Mahtava postaus, näyttääpä Dami kauniilta! Tiedätkö, miten syviä noi kanaalit on, pääseekö niistä kuitenkin ihan omin avuin ulos?
Varmasti aika vaikea tuolta vedestä on kömpiä ylös, tosin kaduilla tuntui olevan koko ajan kulkijoita auttajiksi. Aika isojakin laivoja tuolla kulki eli ei ne kanaalit varmaan ihan matalia ole 🙂
Kaupunkilomilla parasta onkin fiilistely, eikä nähtävyydestä toiseen juokseminen. Tosin paljon olet kyllä ehtinyt nähdä.
Joo, tuntui kyllä, että olen kiertänyt kaupungin kaikkia kadut, tai ainakin jaloissa tuntui siltä 😉
Mukava tunnelma kirjoituksessasi, ja ilmiselvästi myös koko kaupungissa, jo ihan kuvienkin perusteella. Itse jätän kaupungeissa mieluusti pakolliset nähtävyydet vähemmälle (jos se on mahdollista) ja kävelen senkin edestä.
Sama täällä, tykkään ennemmin kävellä ympäri kaupunkia kuin kiertää nähtävyydeltä toiselle. Yleensä suunnittelen etukäteen, että mitä haluan ehdottomasti nähdä tai tehdä ja loppuajan vaan hengailen. Tai hengailu on ehkä väärä sana, en nimittäin tykkää vaan lojua hotellilla tai istua pelkästään kahviloissa, vaan kävelen yleensä kenkäni puhki 🙂
Toi Anne Frankin talo on oikeastaan ainoa asia, jonka mä haluaisin nähdä Amsterdamissa. Hollannissa olen kyllä käynyt maan eteläosassa kerran eikä sen perusteella innosta lähteä koko maahan uudestaan, vaikka monet onkin kehuneet Amsterdamia.
Minuun Anne Frankin päiväkirja teki suuren vaikutuksen lapsena/nuorena, kun luin sen samaan aikaan, kun jälleen kerran telkkarista näkyi Polttouhrit-sarja. Ilman jonoa olisin ilman muuta vieraillut talossa, mutta aika oli rajallinen eikä sitä huvittanut kuluttaa vesisateessa jonottaen. Toisella kerralla sitten!
Kiireetön kävely kaupungissa on kyllä paras tapa tutustua kaupunkiin. Minusta ainakin tuntuu siltä, että reissu jää jotenkin vajaaksi, jos on nähnyt vain pienen palan kaupunkia ja viettänyt enimmän ajan yksittäisessä nähtävyydessä. Jääpähän sitten hyvä syy palata uudemman kerran.
Amsterdamin vanhat rakennukset kapeine päätyineen ovat niin söpöjä ja niin Damia. Voi vain miettiä olisiko itse valmis rakentamaan kapean talon neljään-viiteen kerrokseen verotuksellisista syistä ja sitten ramppaamaan rappuja päivittäin huoneesta toiseen siirryttäessä. Taitaisin mieluummin kiltisti maksaa vähän extraveroa. 🙂
Mä tulisin hulluksi, jos mun pitäisi päivittäin ravata portaita ylös alas. Meidän talon hissi oli viikon verran rikki ja jo se söi hermoja 🙂
Kylläpäs se näyttää kauniilta kaupungilta jopa talven harmaudessa! Kuulostaa muutenkin mukavalta parilta päivältä 🙂 Itsekin tykkään nähtävyyksien kiertelyn sijaan vain kävellä kaupungissa lähes päämäärättömästi, ja on vain plussaa jos joku nähtävyys sattuu osumaan kohdalle.
Amsterdam olisi varmasti kesällä vieläkin viehättävämpi, mutta toisaalta nyt oli semmoista mukavan rauhallista. Ehdottomasti haluan toistekin tänne ja yhdistää siihen myös roadtrippejä muualle Hollantiin!
Tulppaanit ja Amsterdam kuuluvat yhteen. Kauan kauan sitten ostimme sieltä muovisia keltaisia tekotulppaaneja nipun, matkamuistoksi, ja vaikka ne muovisia ovatkin, niin ne ovat olleet keittiön pöydällämme maljakossa esillä varmaan pari-kolme vuosikymmentä! Ja aina muistan Amsterdamin niitä katsoessani. Vähän alkavat haalistua – ehkä pitäisi käydä hakemassa uudet. Jos nyt muovisia enää tuolla myydäänkään!
Ainakin siellä oli sellaisia kauniita puisia tulppaaneja! Olin jo ostaa tyttärille tuliaisiksi, mutta päädyin kuitenkin herkkuihin 🙂
Ah, ihana Amsterdam! En varmaan missään kaupunkilomalla ole kävellyt niin paljon kuin tuolla. Käveltiin, käveltiin ja käveltiin. Museot ja nähtävyydet jäivät näkemättä, koska käveltiin. Käveltiin varmaan kymmeniä kilometrejä päivässä. Tykkään kyllä niin paljon tuosta kaupungista sen kaikessa outoudessaan.
Heh, tuli kyllä minullakin käveltyä :). Kuljin pääasiassa ilman karttaa ja tämän tästä löysin itseni jo tutusta paikasta. Taisin kiertää ympyrää 🙂
En voisi kuvitella itseäni jäätävässä sateessa jonottamaan jonnekin Anne Frank-museoon, vaikka siellä olisi mitä. Pikemminkin lähtisin jonnekin puistoon katselemaan paikallisia kvaakkuja. Noin muuten Damilla on mulle aika vähän tarjoiltavaa, pyöräilykulttuuri kyllä kiinnostaa, ehkä minäkin vuokraisin fillarin, kuten Köpiksessä.
Mä menin paikalliseen puistoon, Vondelparkiin, ja näin kun joku kahlaaja nappasi kalan! Luonnon ihme meikäläiselle! Sattumalta sain tilanteesta kuvankin, mutta se on niin epätarkka, että jää julkaisematta. Linnusta on kuitenkin tulossa kuva eli tunnistusapua kaivataan 🙂
Amsterdam on kyllä minulle niin rakas. Olin siellä sen verran pitkään, että ehdin käydä myös Anne Frank -museossa, kaikissa isommissa taidemuseoissa, timanttipajalla jne. Mutta enimmäkseen minäkin vapaa-aikanani siellä vain hortoilin. Punaisten lyhtyjen alue onkin ihan turistoitunut, että siellä on varmasti illallakin turvallista. Minä harhaillessani ensimmäisenä viikonloppunana eksyin alueelle, jossa oli vain mustia miehiä ja jotenkin uhkaava ilmapiiri. Luojan kiitos näin taksikuskin, jolta pääsin kysymään tietä. Olin kävellyt ohi kartalta ja kun seuraavana päivänä töissä kyselin alueesta, minulle sanottiin, että sinne ei missään nimessä pidä mennä, että on Amsterdamin pahinta aluetta. Tästä on kuitenkin jo 15 vuotta, joten en tiedä, mikä tilanne on nyt. En edes muista alueen nimeä, sillä eihän se tosiaan ollut siinä turistikartallakaan…. Löysitkö muuten oman suosikkikahvilasi Amsterdamin ihanien kahviloiden joukosta?
Suosikkikahvilaa ei löytynyt, mutta bagelit (ja sen ohessa kahvit) maistuivat pariin otteeseen Bagel & Beansissa 🙂
Amsterdam on kyllä kaunis kaupunki. Olen siellä kerran käynyt, melkein 10 vuotta sitten. Silloin aikaa kaupungissa oli harmiksi vain päivä, joten kauheasti mitään nähtävyyksiä ei tullut kierrettyä. Anne Frankin talon bongasin, mutta pitkä jonohan siellä oli. Talo on kuitenkin sellainen, missä haluan joskus päästä käymään.
Minä haluan tänne ehdottomasti uudestaan. Seuraavallakaan kerralla sade ei haittaa, mutta pikkuisen lämpimämpää saisi olla. Espanjan aurinko on hemmotellut mut pilalle 🙂
Aika hyvin löydetty olennainen Amsterdamista. Olemme käyneet siellä pari kertaa. Anne Frankin taloon saa aina jonottaa. Me aikanamme jonotimme vajaan tunnin. Ei ehkä ollut sen väärtti mutta olisi harmittanut, jos siellä ei olisi käynyt. Punaisen lyhdyn alue ei ole vaarallinen illallakaan. Tottahan toki kävimme siellä siihen aikaan, kun naiset olivat ikkunoissa.
Minä näin neitejä ikkunassa lähinnä laittautumassa asiakkaita varten, meikkailemassa ja järjestelemässä itseään. Turvalliselta alue tuntui, mutta jännästi siellä oli perjantai-iltapäivänä ihan eri tunnelma kuin muina päivinä. Enemmän riehakkaita nuoria miehiä iltaa odottelemassa 🙂
Itse tunnen omalla tavallani Amsterdamin parhaiten Euroopan kaupungeista. Viimeisimmästä kerrasta on jo useampi vuosi, mutta siellä on tultu oltua useita kertoja. Kaupunki on yhtä upea joka kerralla ja siinä on omat erinomaiset puolet rosoisuudestaan huolimatta. Oikeastaan missään muualla en ole tutustunut kaupunkien museovalikoimaan yhtä huolella. Ainoa miinus Amsterdamille tulee siitä, että majapaikkojen hinta/laatu -taso omien kokemusten mukaan on maailman huonoin.
Juu, hotellien hinnat olivat aika suolaiset, etenkin kun olin myöhään liikkeellä. Onneksi hostellikokemukseni oli niin kiva, että voisin sen ottaa uusiksikin 🙂
Ihanaa katsella näitä kuvia ja lukea tunnelmiasi Amsterdamista, sillä minulla on ensi viikolla edessä samanlainen, lyhyt piipahdus kyseiseen kaupunkiin, ja vierailen siellä myös ensimmäistä kertaa. Meillä on valitettavasti vain puolitoista päivää aikaa, mutta eiköhän siinäkin ehdi saada fiiliksestä kiinni! Toivon vain, että jäinen sade on ehtinyt muuttua mukavasti lämmittäväksi kevätauringoksi tässä välissä 🙂
Hei mahtavaa, jään odottamaan raporttia!
Kuinka monta kertaa on pitänyt Amsterdamiinkin mennä vaan vieläkin se roikkuu ”to do”- listalla. Olen jotenkin tosi huono kiertämään Euroopan kaupunkeja 😀 Ihanan näköistä, tuonne on päästävä!
Minäkin asuin vuoden naapurimaassa Belgiassa, ihan siis lähellä, enkä silloinkaan ehtinyt koskaan Amsterdamiin. Kymmeniä kertoja olen myös vaihtanut konetta Schipholissa, mutta nyt vasta ehdin ihan kaupunkiin asti!
Mä oon tässä aika pitkään mietiskellyt, että kiinnostaako Amsterdam mua matkakohteena vai ei… Tämän postauksen perusteella kiinnostaa! 🙂 Tosin lähtisin matkaan ehkä kesällä tai keväällä, ja museot jättäisin väliin. 😛
Ehdottomasti kesällä, nyt oli ihan saakelin kylmä 😀
Olen piipahtanut Damissa vain päivän verran ja ei oikein jäänyt paras maku suuhun. Mutta kun näitä sinun kuvia ja fiiliksiä katselee, niin tunnelma on ihan eri. Oi vitsi!
Ei auta kuin kokeilla sitten uudestaan 🙂
Jotkut tutut ovat käyneet Amsterdamissa kai lähinnä niiden coffee shoppien takia, mutta kyllä mulla olisi ihan toiset houkuttimet tuonne lähteä! Ihanan näköisiä kanaaleja ja taloja, voi että. Päämäärätön ympäriinsä haahuilu ja kaikki mihin siinä voi törmätä on kyllä kaupunkiretkissä parasta.
Minulta jäivät coffee shopit väliin, kun ei näin yksin reissatessa kiinnostanut kokeilla, eikä kyllä muutenkaan :). Nähtävää ja koettavaa oli ihan riittävästi muutenkin!
Amstardam jäi meilläkin kovin pintaraapaisuksi. Ensimmäisenä päivänä oli hyvä ilma, ja kierreltiin vaan ja katseltiin ja istuskeltiin terasseilla.
Seuraavana päivänä satoi, ja siis satoi ja satoi… Kamerakin kastui. Koska satoi, kaikki olivat päättäneet mennä museoihin, joten niihin oli kauheat jonot. Jossain vaiheessa vaan todettiin, että antaapa olla. Pääsee tänne uudestaankin ja lähdettiin syömään : )
Minunkin piti kamera työntää laukkuun suojaan, sitä vettä kun tuli joka suunnasta! Ihan huvitti se, että olin aamulla jaksanut kammata hiukseni ja laittaa ripsiväriä, iltapäivällä siitä ei nimittäin ollut jälkeäkään 😀
Ihanan näköisiä kuvia! Kävin itse tammikuussa lyhyesti Amsterdamissa välilaskun yhteydessä ja istuin myös siihen, kuinka koko kaupunki tuntui olevan vanhaakaupunkia. Aivan upeita taloja 🙂
Tuli kyllä niskat vinossa ihailtua taloja, tykkäsin kovasti 🙂
Hups! Siis *ihastuin 😀
Amsterdamissa on upea ilmapiiri. Kaupunki on täysin erilainen päivällä, kuin yöllä, jolloin se vasta heräilee uneliaisuudestaan. 🙂
Yöelämä jäi minulta näkemättä, mutta jo alkuillasta huomasi, että katukuva muuttuu, vilkastuu 🙂
Oi tässä tuli ikävä Amsterdamiin, oon käynyt siellä kerran sata vuotta sitten ja oltiin niin kämäsessä hotellissa kaukana kaikesta että meni puoli kaupunkia kyllä ohi 😀
Tuolla hotellin sijainnilla on kyllä tosi paljon merkitystä. Tykkäsin minun majapaikastani, se kun oli ihan ytimen tuntumassa, mutta kuitenkin vähän ulkopuolella, sinne kun piti mennä lautalla 🙂
Miten soljuvasti uusi kohtaakin vanhan Amsterdamin sydämessä 🙂 Ajattelin itse pyhittää yhden päivän museoille, loput haahuiluun ja seikkailuille!
– Maria
http://www.tinytrek.blogspot.fi