Mukavaa loppiaista! Lapset täällä meidän kulmilla saivat viime yönä lahjoja kolmelta kuninkaalta ja ohuiden kerrostaloseinien läpi kuuluu nyt iloisia riemunkiljahduksia. Meillä eivät kuninkaat käyneet, vaan pukki toi kaikki näiden joulunpyhien lahjat kerralla.

Emme menneet eilen katsomaan kolmen kuninkaan kulkuettakaan, sillä olimme juuri moottoritiellä palaamassa Barcelonaan. Vietimme pari päivää Cerdagnen laaksossa. Ranskaksi Cerdagne, katalaaniksi Cerdanya on alue Itä-Pyreneillä, Ranskan ja Espanjan rajalla. Alueella on paljon kylpylöitä (kävimme), hiihtokeskuksia (kävimme) ja vaellusreittejä (kyllä näillekin). Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, rajan ylittämistä ei välttämättä edes huomaa, ja minäkin olin koko ajan ihan pihalla, että missä maassa me ollaan. Perhe sai siitä monet vitsit väännettyä.

 

Sunnuntairetken teimme lähellä Eynen kylää. Kylästä lähtee viiden kilometrin helppo reitti, jonka varrella on paljon megaliittejä ja arkeologisia löytöjä. Reitti lähtee kylän parkkipaikalta ja se on merkitty keltaisin tolpin. Me teimme retken vastapäiväiseen suuntaan, kun reittikirjassamme on suositeltu, sillä emme ensin löytäneet oikeaa alkupäätä. Reitille siis pääsee oikeasti kävelemällä kylän läpi Rue de Carreteria, jonka päästä merkitty reitti alkaa. Polku on leveä ja helppo kävellä, itse asiassa osa siitä on vanhaa Via Romanaa, joka kulki Perpignanista Lleidaan.

 

Laaksossa on paljon hevosia, lampaita, lehmiä… Maatalous on täällä vielä voimissaan, ja hyvähän se on tasaisessa ja aurinkoisessa laaksossa viljellä. Tämän hepan olisimme mielellämme ottaneet retkelle mukaan!

 

Reitin varrella on useita dolmeneja. Dolmenit ovat kivikaudelta peräisin olevia suurista kivistä kasattuja rakennelmia, joissa suuret pystykivet kannattelevat laattamaista vaakakiveä. Ilmeisesti ne ovat olleet aikoinaan hautakumpuja.

 

Reitin varrelta löytyi myös ainakin yksi menhir, eli ”pystykivi”. Suurta ihmisen pystyttämää kapeaa ja korkeaa kiveä on kai megaliittiajalla käytetty palvonnan kohteena. Miten ihmeessä näitä kiviä on aikoinaan pyöritelty?

 

Ikivanha kivinen siltakin reitiltä löytyy.

 

Tämä oli täydellinen retki tällaiseen aurinkoiseen tammikuun päivään. Reitti on helppo, mutta silti mukavan vaihteleva. Lunta ei juuri ollut, mutta toisinaan polku oli jäisen liukas. Muutama lumiukon alku sentään saatiin tehtyä. Vaikka reitti on vain viitisen kilometriä pitkä, kannattaa varata aikaa, sillä kivikasoilla on hauska kiipeillä ja paistatella päivää. Ja ihailla maisemia ja lumihuippuisia vuoria!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).