Saan sähköpostiini viikoittain kahdenlaisia kysymyksiä:

a) Missä hotellissa kannattaa majoittua Barcelonan lomalla? ja

b) Kuinka päästä vierailemaan läheisille viinitiloille?

Paikallisia hotelleja en ole valitettavasti vuosiin kokeillut, vaikka niistäkin minulla on jonkinlainen kavereiden testaama lista olemassa, mutta viinitilakierroksia olen tehnyt senkin edestä. Rakastan viinitilavierailuja! Se työ, mitä hyvän viinin eteen tehdään, on valtava, ja mitä enemmän viinitiloja kiertää, sitä enemmän oppii arvostamaan hyviä viinejä ja on valmis myös niistä maksamaan. Vanha sanonta pitää paikkansa: elämä on liian lyhyt huonolle viinille.

Vaikka tykkään käydä pienillä viinitiloilla, joissa monesti on paikalla asiaan intohimoisesti ja ylpeydellä suhtautuva omistaja, on isoissa, suuren tuotantomäärän paikoissa oma viehätyksensä. Eikä se perheen merkitys välttämättä häviä isoillakaan tiloilla, esimerkiksi jo vuonna 1870 Jaime Torresin perustamalla Torresin viinitilalla perhe on edelleen hyvin tiukasti mukana talon toiminnassa.

Suomalaisille viininharrastajille Torresin viinit ovat tuttuja, Suomi on nimittäin Alkon ansiosta muistaakseni neljänneksi eniten Torresin viinejä ostava maa. Kukapa meistä ei olisi joskus pyöritellyt käsissään mustaa muovista härkää, joka on koristanut Sangre de Toro -pulloa!

 

Kuinka siis järjestää retki Torresin viinitilalle Barcelonan loman yhteydessä?

Vuokra-autolla meneminen on toki helpointa. Ei tarvitse välittää juna-aikatauluista ja Penedès on myös alueena kaunista eli autolla on kiva ajella pikkuteitä ja vain katsella maisemia. Ajomatkaan kannattaa varata noin tunti suuntaansa. Meillä on ollut toisinaan hankaluuksia löytää Torresin viinitila GPS:llä, mutta kyllä se löytyy näillä tiedoilla:

 

Ilman autoakin Torresille pääsee. Tren de les Vinyes vie ensin junalla Vilafranca del Penedèsiin, eli alueen pääkaupunkiin, ja siitä edelleen bussilla viinitilalle. Retki maksaa 15 euroa ja siihen kuuluu matkojen lisäksi pikkujunalla tehtävä peruskierros viinitilalla sekä lopuksi viinimaistelu. Myös bussiretken tekeminen onnistuu Catalunya Bus Turisticin avulla.

Retken voi myös järjestää itse, menemällä junalla Vilafrancaan ja jatkamalla siitä vaikkapa taksilla viinitilalle. Kävelymatka juna-asemalta on melko pitkä, kolmisen kilometriä, mutta jos on koko päivä aikaa ja sää on kaunis, niin mikä ettei, kunhan vaan muistaa varoa ohikulkevia autoja. Muista aina tarkistaa viinitilan aikataulut ja varata aika kierrokselle etukäteen!

Minä olen tehnyt peruskierroksen ainakin neljä kertaa, ja tällä kertaa kokeilimme jotain hieman erilaista eli kävellen tehtävää Estate Wines Walking Touria.

Kierros alkaa vierailukeskuksen vastaanottotiloista. Aluksi katsotaan noin 15 minuutin mittainen filmi, jossa kerrotaan viinitilan historiasta ja nykypäivästä. Kieleksi voi valita myös suomen, muista mainita siitä vastaanotossa! Ja mikäli oikein hyvin käy, koko kierroksen voi saada suomeksi, Torresilta löytyy nimittäin suomalainen Kati, joka hyvällä tuurilla saattaa sattua oppaaksi.

Filmin jälkeen vedetään pakolliset huomioliivit päälle, otetaan vesipullot kainaloon ja lähdetään pelloille. Jalassa on oltava hyvät kengät, esimerkiksi lenkkarit, koska reitillä tosiaan kuljetaan pellonreunoilla.

 

Reitin alussa on esitelty erilaisia viinipensaslajikkeita sekä eri tapoja leikata ja kasvattaa niitä. Kehitystyötä tehdään jatkuvasti ja etenkin vanhoja, paikallisia lajikkeita on pyritty elvyttämään. Tämä on kuulkaa tieteellistä hommaa! Jos jostain vanhoilta hylätyiltä pelloilta tai takapihoilta löytyy vanha, villiintynyt viinipensas, asiantuntija käy tutkimassa sen ja ottamassa siitä DNA-näytteen. Mikäli näyte osoittaa sen olevan jo jokin tunnettu lajike, asia on selvä, mutta mikäli ei, kasvia aletaan tutkia tarkemmin. Kasvia aletaan kasvattaa koeputkessa solusta ja vuosien työn tuloksena nähdään, minkälainen viinilajike on kyseessä ja minkälaista viiniä siitä saadaan. Aina viini ei osoittaudu sellaiseksi, että sitä kannattaisi alkaa tekemään, mutta myös iloisia yllätyksiä on tullut vastaan, kuten vaikkapa lajit Monastrell ja Samsó.

 

Vanhoja alkuperäislajeja halutaan pelastaa katoamiselta paitsi kulttuurihistoriallisista ja viiniaromisista syistä, myös ihan siksi, että nämä vanhat lajit ovat osoittaneet kestävyytensä. Ilmastonmuutos uhkaa tätäkin aluetta ja vanhat lajit ovat selviytyneet aiemminkin monesta, miksei siis ilmastonmuutoksestakin.

Tiesittekö muuten, että näin syksyisin voi lehtien väristä nähdä, minkä väriset viinirypäleet pensaassa kasvaa? Keltaiseen pukeutuvat pensaat tuottavat keltaisia rypäleitä, punaiseen punaisia. Loogista.

 

Torresilla pyritään olemaan mahdollisimman luonnonmukaisia. Sadevedet kerätään talteen, jätevedet puhdistetaan eikä minkäänlaisia hyönteis- tai kasvimyrkkyjä käytetä. Esimerkiksi Torresin Kalifornian viinitila, Don Miquel Vineyard, on täysin biodynaaminen ja sillä on ekologisen viininviljelyn sertifikaatti.

Luonnolla on tunnetusti tapana suojella itseään eikä viinitiloillakaan ole välttämättä myrkyille tarvetta. Esimerkkinä saimme kuulla, kuinka punahämähäkit uhkasivat tuhota viiniviljelmiä. Ne valtasivat rivin kerrallaan, mutta kylmäpäisesti päätettiin odottaa, mitä tapahtuu. No, viime hetkellä leppäkertut kuulivat ilmaisesta buffetista, tulivat paikalle ja söivät hämähäkit pois. Luontoäiti on taitava.

Nämä alla näkyvät oranssit mötikät sisältävät erään tuholaisnaaraan feromoneja. Mötikkä toisaalta houkuttelee paikalle uroksia, jotka joutuvat lähtemään pois paikalta kuivin suin, ja toisaalta hätistelee naaraita, jotka luulevat paikalla jo olevan naaraan.

 

Tämän vuoden sadonkorjuuaika päättyi jokunen viikko sitten ja rypäleitä ei enää juurikaan näkynyt. Muutama terttu oli jäänyt oksille.

 

Torres on suuri viinituottaja, ja suuren volyymin tuotantolaitoksessa kaiken täytyy olla tehokasta ja hygieenistä. Torres tuottaa vuosittain 45 miljoonaa litraa viiniä, puolet punaista ja puolet valkoista ja lisäksi suuret määrät brandya. Määrät huimaavat päätä.

 

Vielä silmäys ympäröiviin maisemiin. Minun silmääni viehättää suuresti viinitilamaisemat, ne suorat pensasrivistöt ja värien vaihtelu.

 

Pelloilla kiertelyn jälkeen ohjelmassa on viininmaistelua Waltraud -kellareissa. Paikan nimi tulee nykyisen pääjohtajan saksalaisen vaimon mukaan, ja rouvan tekemät taideteokset koristavat valoisan salin seiniä.

Testissä  olivat Torres Fransola 2014, Torres Waltraud Riesling 2014 (rouvan mukaan nimetty!) ja Gran Coronas Cabernet Sauvignon Reserva 2011.

 

Kierrokseen jälkeen on mahdollista tehdä ostoksia viinitilan myymälässä. Tällä kertaa mukaamme lähti sekä punaista että valkoista viiniä ja myös Torresin brandyä. Jokaikinen kerta olen halunnut ostaa viinipensaan taimen, joita niitäkin on myynnissä, mutta pitäisi kai ensin hankkia se oma piha, johon sen istuttaisin.

 

Ja hei, ilokseni saan arpoa tämän saman kierroksen Bodegas Torres viinitilalla teidän lukijoiden kesken! *ARVONTA PÄÄTTYNYT*

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tuonne alas kommenttilootaan. Arvonta-aika päättyy kuun vaihteessa, 31.10. keskiyöllä.

Palkinto on Estate Wines Walking Tour viinitilakierros kahdelle hengelle ja lahjakortti on voimassa 31.12.2016 saakka eli ensi vuoden loppuun. Jos siis suunnittelet Barcelonaa tulevalle vuodelle, niin mikä ettei yhdistää siihen pientä maaseutumatkailua!

Estate Wines Walking Tour kestää noin kaksi tuntia ja sille kannattaa siis ottaa hyvät kengät mukaan. Tällä hetkellä kierros järjestetään englanniksi joka päivä klo 11.30 ja lauantaisin myös 14.45, mutta aikataulut saattavat vuoden kuluessa muuttua, eli varmista etukäteen. Myös varaus on tehtävä etukäteen!

Onnea arvontaan!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).