Kuten aiemmin uhosin, aion nyt joka viikko yrittää tehdä ja nähdä jotain uutta täällä rakkaassa kotikaupungissani, sellaista, jota olen aina vain lykännyt myöhemmäksi. Kun selailin nettiä ja mietin, että missä kaikkialla voisinkaan käydä, huomasin, että täällähän on vielä vaikka mitä pikkukivaa puuhaa, jota vaan en ole aikaisemmin saanut aikaiseksi tehdä! Nyt tammikuussa on hyvä aika kiertää noita turistinähtävyyksiä, kun ruuhkaa ei ole niin paljon ja lähes joka paikkaan pääsee jonottamatta sisään. Ja sääkin on hellinyt nyt alkuvuoden, tänään tosin satelee ja on viileämpi. Normaali talvisää siis.
Tällä viikolla ihailin Barcelonaa lintuperspektiivistä, Kristoffer Kolumbuksen patsaan huipulta!
La Ramblan rannanpuoleisessa päässä seistä töröttää tämä Kristoffer Kolumbuksen patsas. 60 metriä korkea monumentti seisoo paikalla, jonne Kolumbuksen väitetään palanneen vuonna 1493 löydettyään Amerikan. Monumentin juurella on suuria leijonia vahdissa ja jalusta on koristeltu monin patsain ja kaiverruksin. Ihan hieno paikka.
Monumentin huipulle pääsee pikkuruisella hissillä. Meitä oli viisi henkilöä kyydissä ja ahdasta oli. Ylhäällä odottaa kapea, huipun kiertävä tasanne, jonne mahtuu pari hissillistä ihmisiä kerrallaan. Juttelin hissipojan kanssa ja hän kertoi, että kesäisin jonot voivat olla hyvinkin pitkät, koska monta ihmistä ei mahdu kerralla ylös, mutta näin tammikuussa pääsin heti lipun ostettuani hissiin.
Tasanteelta on huimat näkymät joka ilmansuuntaan, mutta kierrettyäni tasanteen olin jo valmis menemään takaisin maankamaralle. Minua ei yleensä pelota korkeat eikä ahtaat paikat, mutta jotenkin se pienuus sai nyt sydämen vähän tykyttämään. Lattiakin vietti hiukan alaspäin. Ahtaan- tai korkeanpaikankammoisille tämä paikka ei siis todellakaan sovi, mutta muuten kyllä suosittelen käymään, onhan se aina mukava nähdä kaupunkia hieman erilaisesta perspektiivistä!
Alla muutama kännykällä otettu kuva tammikuun iltapäiväauringossa kylpevästä Barcelonasta. Ihmiset näyttävät niin pieniltä…
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
Tuo on kyllä käymisen arvoinen paikka, itekin kerran käynyt ja voisin mennä toistekin! Jännästi siellä tuntuu ikäänkun se torni heiluisi, hii.
No niin muuten tuntuikin! Jotenkin itsekin hämmästyin, kuinka mua alkoi niin ahdistaa siellä ylhäällä. Yleensä tuollaiset korkeat paikat ei tunnu missään, mutta ehkä se oli se ahtaus ja pieni hissinkoppero, jotka saivat aikaan vähän huonon olon. Mutta kiva oli käydä ja menisin uudestaan, mukava nähdä kaupunkia vähän eri suunnasta 🙂
Tuo on kyllä käymisen arvoinen paikka, itekin kerran käynyt ja voisin mennä toistekin! Jännästi siellä tuntuu ikäänkun se torni heiluisi, hii.
No niin muuten tuntuikin! Jotenkin itsekin hämmästyin, kuinka mua alkoi niin ahdistaa siellä ylhäällä. Yleensä tuollaiset korkeat paikat ei tunnu missään, mutta ehkä se oli se ahtaus ja pieni hissinkoppero, jotka saivat aikaan vähän huonon olon. Mutta kiva oli käydä ja menisin uudestaan, mukava nähdä kaupunkia vähän eri suunnasta 🙂
Olemme käyneet Barcelonassa joskus vuosia sitten talvella ja tykättiin kovasti. Mieleen jäi erityisesti retki junalla Montserratiin. Pitäisikin tulla käymään siellä nyt uudestaan, kun pääsisimme autolla tulemaan. Tuota patsasta emme silloin tajunneetkaan ja Gaudin puistokin jäi väliin viimeksi sateen takia. Ihania kuvia!
Kiitos Tiina! Paljon on sitten nähtävää ensi kerraksi 🙂
Kiitos Tiina! Paljon on sitten nähtävää ensi kerraksi 🙂
Me kävimme viime vuonna siellä Barcelonan auringon alla kaksi kertaa:
tammikuussa ja syyskuussa. Kolumbuksen patsaan huipulla emme
käyneet, mutta vaijerihissillä matkasimme Montjuïcille.
Sekin oli huima elämys. Nämä kuvat tuovat muistoja ja
haikean kaipuun kaupunkiin, johon hullaannuimme täysin 🙂
Minulla on vielä se vaijerihissi käymättä! Ehtisinköhän tällä viikolla, hmmm….. 🙂
Minulla on vielä se vaijerihissi käymättä! Ehtisinköhän tällä viikolla, hmmm….. 🙂