Vielä hetki joululomaa jäljellä! Tähän lomaan on ehtinyt mahtua jo vaikka mitä, eikä vähäisimpänä laskettelu- ja ulkoilureissu Pyreneille, paikkaan nimeltä Benasque!

Joululoman kunniaksi käänsimme tapaninpäivänä auton nokan kohti Benasquen laaksoa Aragoniassa ja vietimme muutaman tervehenkisen päivän vuorilla, vaihteeksi Katalonian ulkopuolella. Paluumatkalla ajelimme pienen mutkan yhden Espanjan kauneimman kylän kautta takaisin kotiin, mutta siitä kylästä pian lisää, tämän postauksen aiheena on nimittäin Benasque, kaupunki tai ehkä paremminkin kylä tuon samannimisen laakson pohjalla!

Benasque on pieni, harmaasta kivestä rakennettu kaupunki, jossa asuu noin 2000 asukasta ja jota ympäröi jylhä Posets-Maladetan luonnonpuisto. Luonnonpuistossa kohoaa Pyreneiden korkeimmat huiput, korkeimpina niistä Pico de Aneto (3404 metriä) ja Pico Posets (3371 metriä). Anetolla on Pyreneiden suurin jäätikkö, yksi harvoista jäljellä olevista (ja mikäli tällaisia lämpimiä talvia tulee vielä monta, ei sitäkään varmaan enää kovin kauan ole. Ilmastonmuutos sucks).

Benasque oli pitkään hyvin hankala saavuttaa sekä Ranskan että myös Espanjan puolelta, kuten niin monet muutkin laaksot Pyreneillä. Vielä sata vuotta sitten, ennen kuin Ventanillan kanjoni tehtiin ajokuntoiseksi, laaksoon päästäkseen piti matkustaa kävellen tai hevosilla kokonainen päivä, vaikka matka oli linnuntietä ihan mitätön. Tänne muodostui oma kieli ja omat tavat, ja kaupungilla on edelleen toinen virallinen nimi, Bénas, laakson omalla kielellä. Laaksoon on tänäkin päivänä melko hankala päästä, sillä pääväylä on kapea ja jyrkkien kallioiden reunustama.

 

Mikäli luonto ja siellä liikkuminen ei kiinnosta yhtään, niin eipä Benasquen laaksoon kannata tulla. Laakso on uskomaton aarreaitta retkeilijöille, kiipeilijöille, laskettelijoille, maastopyöräilijöille ja muille luonnossa rymyäjille, mutta Benasque itsessään ei paljon aktiviteetteja tarjoa, vaikka hyvin soma onkin. Pienessä kaupungissa on lähinnä urheiluvarustekauppoja, majapaikkoja sekä tuhtia, lihaisaa ruokaa tarjoavia ravintoloita, ja nekin sulkevat ovensa lomasesonkien ulkopuolella.

Kaupungissa on päiväsaikaan hassu fiilis näin lomasesonkinakin. Kadut ovat hiljaiset, kaikki kaupat kiinni. Kaupat avaavat ovensa vasta viiden jälkeen iltapäivällä, mikä onkin ymmärrettävää, sillä ihmiset tulevat näille seuduille pääasiassa laskettelemaan Cerlerin hiihtokeskukseen, jossa on Pyreneiden hiihtokeskuksista suurin korkeusero ja josta löytyy mm. yhdeksän kilometrin mittainen rinne. Murtomaahiihto ja lumikenkäily on mahdollista Llanos de Hospitalissa, mikäli on lunta (tänä jouluna ei ollut), ja sen lähellä sijaitsee myös kylpylä, joka on auki tosin vain kesäisin.

 

Illalla Benasque vilkastuu, kun hiihtäjät palaavat kaupunkiin. Ravintoloissa on täyttä ja kaupoissa asiakkaita. After skihin löytyy useita kuppiloita ja pari discoakin kaupungissa on.

 

On Benasquessa vähän kulttuuritarjontaakin. Kävimme katsomassa Ricardo Monteron varsin kiinnostavan, vapaalaskuaiheisen taidenäyttelyn vanhassa renessanssityylisessä palatsissa, Palacio de los Condes de Ribagorzassa. Palatsi on kauniisti entisöity ja siellä on myös pieni näyttely laakson elämästä ennen vanhaan sekä kirjasto. Palatsissa voi vierailla arki-iltoina viiden jälkeen.

 

Benasquessa on myös muuta vanhaa rakennuskantaa. Näkemisen arvoisia ovat 1500-luvulta peräisin olevan vankan näköinen linnoitettu yksityistalo Casa Juste ja romaaninen kirkko 1200-luvulta Iglesia de Santa María la Mayor. Kaupunki on siinä mielessä kivasti rakennettu, että on oikeasti hankalaa sanoa, mikä taloista on uusi ja mikä vanha: vanhaa rakennuskantaa on kunnioitettu uusien rakennuksien materiaaleilla ja värityksellä.

 

Ulkomaalaisia täällä ei juurikaan näe. Ranskasta ei pääse helposti eikä lähellä ole suuria lentokenttiä. Lähin kansainvälinen lentokenttä on Barcelonassa noin 300 kilometrin päässä. Kaupungin ja koko laakson pääasiallinen elinkeino on matkailu ja turistisesongin ulkopuolella täällä on hyvin hiljaista.

Juttelin parin tarjoilijan kanssa ja he sanoivat, että tunneli Ranskan puolelle Luchoniin olisi lottovoitto tälle laaksolle. Nythän täällä ollaan ihan pussinperällä, laakson perukoille päättyvän tien varrella. Ranskalaisten rahat kelpaisivat.

 

Vähän jo suunnittelimme patikkareissua ensi kesäksi näille kulmille. Hinnat ovat edulliset verrattuna moneen muuhun paikkaan ja eritasoisia polkuja on vaikka millä mitalla. Ja täällä saisi varmasti retkeillä ihan rauhassa kesäkuukausinakin, vain lehmänkellojen kalkatus taustahälynä. Tämä pistetään harkintaan!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).