Meidän perheessä on pian alettava miettiä lasten tulevaisuudensuunnitelmia ja opiskelupaikkoja, heillä kun ei enää ole niin kovin monta vuotta pakollisia opintoja jäljellä, eikä meille ole edes selvää, että mihin maahan ja millä kielellä he lähtevät opiskelemaan. Tytöt käyvät nyt yhdeksän katalaanikouluvuoden jälkeen kansainvälistä koulua ja alusta saakka olemme pitäneet selvänä, että opiskelujen suhteen haluamme pitää heille koko maailman avoinna, jos vaan opiskelumotivaatiota ja älliä riittää.
Meille vanhemmille lastemme (akateeminen) koulutus on ollut hyvin tärkeä alusta asti ja monia valintoja olemme tehneet lasten koulutus etusijalla. Meidän tytöt ovat aina olleet teräväpäisiä, motivoituneita ja ahkeria koululaisia, ja he ovat aika etuoikeutetussa asemassa, kun heillä on paitsi kotoa tulevan kannustuksen, myös kielitaidon ja ehkä jopa rahoituksen puolesta mahdollisuus lähteä opiskelemaan oikeastaan mihin vaan. Itse äitinä toivoisin, että he pysyisivät lähellä, mielellään Euroopassa ja kokeilisivat jossain vaiheessa elämistä ehkä jopa Suomessa, mutta en ihmettelisi, vaikka heidän omat intressinsä veisivät heidät joskus opiskelemaan edes lyhyeksi ajaksi Yhdsvaltoihin.
Tytöt eivät varsinaisesti riemusta kiljuneet, kun ilmoitimme, että Kalifornian reissullamme käymme tutustumassa peräti kahteen huippuyliopistoon, Berkeleyhin ja Stanfordiin. Laahustavin askelin ja pitkin naamoin he suostuivat tulemaan matkaan kampuksille, mutta yllättäen he olivatkin ihan fiiliksissä molemmista paikoista. Berkeley taisi vetää pidemmän korren, sillä siellä meillä oli opastettu kierros ja oppaamme, nuori opiskelijapoika, osasi kertoa opiskelijaelämästä nuoria kiinnostavalla tavalla. Stanford puolestaan oli kauniimpi paikka ja siinä mielessä vaikuttavampi. Aiemmin olemme käyneet tutustumassa Englannin Cambridgeen ja sen yliopistoon ja siitäkin kierroksesta tytöt innostuivat kovasti eli kyllä, voin suositella yliopistokierroksia teineille, ne ovat yllättävän kiinnostavia.
Stanford University Palo Alton sydämessä
Stanford University, yksityinen yliopisto Piilaaksossa, Palo Altossa on kaunis. Hunajanväristen, espanjalaistyylisten rakennusten vierellä huojuu palmut ja nurmikko on leikattu varmaan kynsisaksilla. Kaikkialla huokuu vauraus, myös kampuksen ulkopuolella, josta löytyvät sellaisten pikkufirmojen pääkonttorit kuin Google, Apple, Facebook, Hewlett-Packard ja Tesla. Ja Tesloja näkyi liikenteessäkin todella paljon!
Stanfordin yliopistolla järjestetään ilmaisia kävelykierroksia, mutta me emme sellaiselle osallistuneet, vaan tutkimme paikkoja ihan omin avuin. En siis osaa kertoa mitään sisäpiirin tietoja ja pieniä anekdootteja, mutta ihan kivasti pieniä tietoiskuja löytyi polkujen varrelle ripotelluista opastekylteistä. Samppa on käynyt täällä aiemmin ollessaan työmatkalla yliopiston yhteydessä olevassa SLAC -hiukkaskiihdytinlaboratoriossa, mutta aika vähän hänkään enää muisti paikkoja. Ohjeet sekä opastetulle kierrokselle ilmoittautumiseen että omatoimiseen tutkimiseen löytyy yliopiston omilta sivuilta täältä.
Nousimme Pikkusiskon kanssa kampuksen korkeimpaan paikkaan eli Hoover Toweriin. Lyhyen jonotuksen ja neljän dollarin maksamisen jälkeen nousimme hissillä ylös torniin, ja sieltähän oli aika hienot maisemat ihan joka suuntaan. Kannatti nousta, suosittelen! Täältä näki kuinka laaja kampus oikeasti on (luin jostain, että melkein 700 päärakennusta!) ja kuinka kaunista ympäröivä San Francisco Bay Arean luonto on.
Tornin puhelias lipunmyyjä kertoi, että kampuksen koristeellinen kirkko, Memorial Church, on lauantaisin suljettu, sillä silloin kirkossa järjestetään alumnien ja heidän sukulaistensa häitä ja muita tilaisuuksia. Ei hullumpi hääpaikka! Emme käyneet siis kirkon sisällä, kunhan vaan ulkoa ihailimme. Lipunmyyjä kertoi myös, että yliopiston kirjasto olisi maailman suurin, mutta en ole kyllä ihan varma, onko se.
Kampuksella on useita kahviloita ja ravintoloita ja myös iso kauppa täynnä yliopiston logoilla varustettua tavaraa. Pihalla on Rodinin taidetta ja paljon muuta nähtävää. Kyllä täällä helposti saa muutaman tunnin kulumaan! Ja Kalifornian reissumme ainoan toteemipaalun näimme juuri Stanfordissa.
University of California, Berkeley – Opastettu ja ilmainen kävelykierros kampuksella
Berkeleyn yliopistoon tutustuimme oppaan kanssa. Ilmainen kävelykierros piti varata etukäteen ja hyvissä ajoin netissä ja ohjeet varaamiseen löytyy tästä linkistä. Kierroksen lähtöpiste Koret Center kampuksen yläpäässä oli tapaamisaikaan hämmästyttävän täynnä ihmisiä (varaa kierroksesi siis ajoissa, ne ovat todella suosittuja!) ja jakaannuimmekin pienempiin ryhmiin. Amerikkalaiset kaverimme kertoivat myöhemmin, että tapana on lähteä sopivassa iässä olevien lasten kanssa tutustumiskierrokselle oppilaitoksiin juuri tähän aikaan vuodesta. Meidän oppaamme oli toisen vuoden opiskelija Matthew, oikein asiantunteva ja hauska opas.
Berkeley on osa University of Californiaa ja näin ollen julkinen yliopisto toisin kuin Stanford. Etenkin kalifornialaisille opiskelujen hinta on huomattavasti edullisempi kuin Stanfordissa, mutta tulokset ovat täälläkin erinomaiset. Ihan hömppäyliopistossa tuskin on omia parkkipaikkoja Nobel-palkituille…
Berkeleyssäkin on korkea torni, Sather Tower joka tunnetaan myös nimellä Campanile, jonne voisi nousta katselemaan maisemia. Me emme nousseet, mutta aurinkoisena päivänä näimme jopa vilauksen San Franciscosta ihan katutasostakin, koska Berkeley sijaitsee kohtuullisen korkealla kukkulan rinteellä.
Berkeley ei ehkä huokunut samanlaista vaurautta kuin Stanford, mutta nähtävää riitti oppaan johdolla paljon. Matthew kertoi traditioista ja hauskoista tapahtumista. Luulenpa, että teineille jäivät eniten mieleen se, että alla olevassa kuvassa olevalle laatalle ei saa astua, mikäli joskus haluaa valmistua Berkeleystä, kirjastossa on ihmisennahalla päällystetty kirja ja että kampuksella on useita karhupatsaita, joista muutamia me bongattiinkin.
Meitä aikuisia kiinnosti ehkä eniten Berkeleyn osa hippiliikeessä ja vaihtoehtokulttuureissa, mutta niistä ei kierroksella juurikaan puhuttu. Tietoa löytyy onneksi netistäkin, ja etenkin sananvapautta puolustavasta Free Speech Movement -protestista luin paljon retken jälkeen.
Yliopistovierailuun kannattaa yhdistää myös tutustuminen Berkeleyn kaupunkiin. Meillä oli aikaa käydä kävelemässä vain kampukselta alkavalla Telegraph Avenuella, joka on täynnä mitä erikoisempia kauppoja, ihmisiä ja hipsterikahviloita, ja täällä söimmekin hyvän lounaan.
Olemme nyt siis käyneet tutustumiskierroksella kolmessa huippuyliopistossa (University of Cambridge, Stanford ja Berkeley), ja kaikki ovat olleet omalla tavallaan todella kiinnostavia ja motivoineet lapsia kouluhommissa. Mielelläni näyttäisin lapsille myös suomalaisen yliopiston lähivuosina, mutta en tiedä järjestetäänkö vastaavia kierroksia esimerkiksi Helsingissä. Täytyypä ottaa selvää!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
Tiedän että jokainen perhe toimii sillä tavalla kuin heille on parasta, mutta en voi nyt vastustaa kiusausta sanoa, että jos omat vanhempani olisivat olleet näin selkeästi ohjaamassa minua akateemiseen koulutukseen, vieläpä johonkin huippuyliopistoihin hakemiseen, olisin varmaankin käskenyt painua kuuseen ja pitänyt välivuotta ja ryhtynyt rekkakuskiksi (hieman kärjistettynä). Tottakai on hyvä opastaa valinnoissa ja keskustella siitä mitkä polut johtaa minnekin, mutta se, miten tärkeää akateeminen koulutus on teille vanhemmille, ei tulisi vaikuttaa ratkaisevasti lasten päätöksiin. Ei maisterintutkinnot ja tohtoriksi väittelemiset ole mitkään takeet hyvälle elämälle. Polkuja on monia kuten varmasti tiedätkin… Yliopistoon soveltuva ihminen löytää kyllä tiensä sinne itsekin, ilman mitään kierroksia pitkin eliittikouluja ja vanhempien määrätietoista ohjausta. Saattaa aiheuttaa tiettyjä paineita ja vääriä valintoja elämässä… Kierros vanhempien kanssa suomalaisessa yliopistossa kuulostaa hieman huvittavalta.
Olipas kommentti… Kuten sanoin ”opiskelujen suhteen haluamme pitää heille koko maailman avoinna, jos vaan opiskelumotivaatiota ja älliä riittää”, enkä näe mitään outoa tässä. Itse lapset saavat päättää, mitä lähtevät opiskelemaan ja minne, ja jos he päättävät, että ammattikoulu riittää niin todellakin fine. Mutta miksi ei näyttää mitä maailmalla on tarjolla? Kansainvälisissä kouluissa on erittäin tavallista, että kouluihin käydään tutustumassa ennen päätöksiä ja valintoja, etenkin kun ei edes tiedä mihin päin maapalloa opinnot vie. Ja vääriä valintoja voi tehdä ”vanhempien määrätietoisen ohjauksen” lisäksi myös laiskuudesta ja tietämättömyydestä, nimimerkillä kokemusta on…
Olipas mukavaa lukea paikoista joista harvemmin kirjoitellaan blogeissa. Stanfordille olen vienyt meidänkin vieraita useamman kerran, Berkeleyhin muistaakseni vain kerran. Molemmat kivoja vierailukohteita. Se kirkko muuten Stanfordissa on todella kaunis, ehdottomasti käymisen arvoinen. Toteemipaalun historiaa en tiedä, mutta ehkä se liittyy kampuksella kerran vuodessa pidettävään intiaanien pow wow juhlaan. Se on muuten ihan upea tapahtuma käydä katsomassa jos sattuu paikalle.
Tuo ylin kommentti oli tosiaankin vähän erikoinen. Kärjistettynä tulee mieleen, että Suomessa helposti ajatellaan näin kun koulu on kaikille avoinna ja ilmaista. Ei ole mitään painetta opiskella kun valtio pitää huolen myös niistä, jotka eivät itse itsestään huolta pidä. Ja monet vanhemmat eivät myöskään välitä koska omakin elämä on ollut aina helppoa. Suurin osa amerikkalaisnuorista kyllä ottaisi juosten paikan näistä yliopistoista jos vain pääsisivät sisään ja vanhemmat pystyisivät lukukausimaksut maksamaan. Tässä kun katson näitä lapseni monia aasialaisia luokkakavereita, niin näen millaiset paineet vanhemmat heille asettavat. Se johtuu siitä, että he ovat tulleet tänne omista maistaan joissa ovat eläneet köyhästi ilman mitään omaisuutta, ja haluavat lapsilleen paremman elämän. Näin myös lapseni parhaan ystävän perheessä. Katsomme asioita aivan täysin eri näkökulmista, mutta ymmärrän miksi asia on näin.
Vaikka lapset ehkä pitkin hampain lähtivät kierrokselle, uskon vierailujen olevan hyvinkin tärkeitä siinä vaiheessa, kun he tekevät valintoja. Ajatus opiskelusta Yhdysvalloissa voi olla kansainvälisellekin lapselle liian iso ja pelottava, mutta jos on käynyt paikan päällä ja nähnyt, millaisia nuoria siellä liikkuu, on helpompi asettaa paikka mittasuhteisiin – ihmisen kokoisiin.