Pläräilin tuossa postausluonnoksiani, muistiinpanojani ja kuviani, ja jouduin pienen ahdistuksen valtaan.
Miten ihmeessä te bloggaajakollegat ehditte kirjoittaa kaikesta tapahtuneesta ja sen lisäksi vielä mielipidepostauksia, mukavia fiilistelyjä ja vinkkipläjäyksiä??
Minulla on postauksia rästissä vielä viime kesän roadtripiltä Itä-Eurooppaan (nämä taidan jättää postaamatta, vettä on virrannut liikaa tuosta reissusta), monesta jutusta täällä Barcelonassa sekä myös pääsiäisen reissusta Chamonixiin. Ei puhettakaan, että ehtisin ottaa kantaa mihinkään juttuun, joka on viikon aikana mietityttänyt saati sitten tehdä minkäänlaisia ihania tunnelmachillailuja ja reissunvalmistelujuttuja, joita itse tykkään lukea. Monta haastettakin odottaa edelleen vastaamistaan, samoin uusien kivojen kahvila- ja ravintolalöytöjen esittelyt ja monet muut aiheet. Ja silti postaan 3-6 kertaa viikossa. Ehkä pitäisi hieman downshiftata, niin loppuisi tämä aiheiden tulva!
Mutta sepä siitä, edessä on pitkä viikonloppu ja vappu! Nyt vappuna tulee täyteen kuusi vuotta Barcelonassa asumista, wohoo! Ohjelmassa siis ainakin pientä juhlistamista ja kuulemma mansikkakakun syömistä.
Mut hei, mukava Vappua! Paljon simaa ja munkkeja itse kullekin!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
Mä kirjoitan todella nopealla tahdilla heti jutut pois alta. Osin jo reissussa. Kuvat valkkaan ja käsittelen usein lentokoneessa, tai lentokontillä notkuessani paluumatkalla. Mulla on jo niin selkeä rutiini, että ei mene kamalasti aikaa siihen.
Sitten mä yritän myös miettiä mikä on olennaista ja minkä voi jättää huomiotta tai yhdistää. Eli vaikka hotellista pitää olla oikeasti todella paljon kerrottavaa, jotta teen siitä omaa postausta. Mistään lillukanvarsista en rupea juttua vääntämään 🙂
Hylkään myös paljon haasteita (valitettavasti näin), ja myös liki kaikki yhteistyökuponkitarjouskoodi-jutut lentää roskikseen heti.
Tunnistan kyllä tuon ahdistuksen. Emiraateista odottaa monta upeaa juttua, ja kohta pitäisi olla Kuuban koneessa. Mutta sitä ennen juhlin kyllä Wappua!
Samaa minäkin olen ihmetellyt! Ehdin kirjoittamaan kunnollisen postauksen noin kerran viikkoon ja tuntuu, että siinä samassa ajassa bloggaajakollegat on ehtinyt pyöräyttää jo kolme juttua 😀 Mullakin olisi vielä vaikka mitä kerrottavaa marraskuiselta Etelä-Afrikan matkalta, mutta ehkä palaan niihin joskus ensi syksynä, kun uudet matkat puskee jo päälle!
Hyvää vappua!
Sinun postauksesi ovatkin aivan mielettömän viimeisteltyjä ja upeita, eikä ihme, jos niitä ei päivittäin ei ehdi julkaisemaan! Mä yritän ensi viikolla saada rästijutut pois, ehkä sitten pääsen tekemään vähän laadukkaampia ja hiotumpia juttuja 🙂
Mulla tämä blogi toimii omana päiväkirjanakin, ja siksi olisi kiva kirjoittaa ylös kivat ravintolat, kahvilat ja hotellit, joissa on käyty, mutta en kerta kaikkiaan ehdi. Olen jo nyt karsinut melkein kaikki ulkosuomalaisuuteen ja muuhun arkiseen liittyvät aiheet pois, ihan ajanpuutteen vuoksi. Tai siis aikaahan mulla periaatteessa kirjoittamiseen ja kuvien fiksailuun olisi, mutta materiaalia tuntuu tulevan ovista ja ikkunoista. Nyt tuleva toukokuukin näyttää aika kiireiseltä, on kylpyläreissua, perinteistä mökkiviikonloppua vuorilla, lounastreffejä, päiväretkiä… Ei pääse pitkästymään!
Mutta tosiaan, nyt on Vappu! Kippis sille :). Ja hei mukavaa Kuuban reissua!
Heh, tämä kommentti oli siis Annalle 🙂
Viikonlopun aikana ehtii kirjoittaa enemmän ja kirjoituksethan voi ajastaa. Mulla on 3 blogia ,joten usein tulee päivitettyä pari niistä samana päivänä.Mukavaa vappua!
No sepä, kun en oikeasti kerkiä. Mutta kirjoitan siltikin ja yritän olla itselleni armollinen :). Pääpaino on nykyään postauksissa, jotka syntyvät nopeasti ja helposti. Minullekin blogi on pelkästään harrastus, joten siitä pitää pystyä nauttimaan. Jonain päivänä sitten isken luonnoskansion kimppuun…
Hauskaa vappua!
Onneksi tämä on tosiaan harrastus, mä olisin muuten varmaan jo jollain burn out -lomalla :D. Mä oon aika perfektionisti ja tunnollinen, ja helposti otan paineita asioista, joille on oikeasti ihan se ja sama. Tarkoitus on nyt saada nuo rästit pois ja tehdä taas jälkeä, johon itse olen tyytyväinen :). Mukavaa vapunjatkoa sinnekin!
Ansku, kuulostaa tutulta…. Olen itsekin tunnollinen ja perfektionisti, ja tuntuu välillä hölmöltä, miksi sitä asettaa itselleen paineita blogista… 😛 ? Koitetaan relata 🙂
Niinpä, rennosti vaan :). Itse kai sitä on itselleen pahin tavoitteiden asettaja, ja tuskinpa kukaan huomaisi, jos postaisin vaan kerran viikossa. Tykkään pitää jonkinlaista rutiinia yllä, sillä olen monta kertaa vuosien mittaan huomannut, että ilman suunnittelua kirjoittelua jää kokonaan. Ja sitten harmittaa 🙂
Vastauksena kysymykseesi: ei ehdikään 🙂 Ei sitten millään…. Luulenpa, että se lopulta haittaa vain meitä itseämme 😉
Totta 🙂
Sama onkelma täällä, vielä kun tällä hetkellä on tavallista vähemmän aikaa koulu- ja työkiireiden + pääsykokeiden kanssa….
Kevät on kyllä kiireistä aikaa opiskelijalle, niin se vaan on. Onneksi mun ei tarvitse enää opiskelukuvioiden kanssa vääntää, mutta silti kevät on aina hirveää hulinaa. Kai se on se aurinko ja pidentyvät päivät, kun tulee haalittua liikaa hommia 🙂
Matkoilla on luppoaikaa odotellessa milloin mitäkin tai sitten lennolla/laivassa/junassa.
Jutut kirjoitan melkein aina reissussa tuoreeltaan ja riippuen sitten vähön nettiyhteyksistä, käytettävissä olevasta ajasta ja mukana olevista laitteista käyn myös kuvat läpi ja kasaan ehkä jutun valmiiksi postaukseksi asti.
Ja jos vaikka en ihan siihen ehdi, niin palaset ovat jo aika pitkällä kotiin tullessa ja siitä ne sitten lähipäivinä saa kasattua.
Odotus- ja matka-aikojen lisäksi bloggaaminen sopii hyvin reissuun silloin kun päivän kävelykiintiö on täynnä – iPadin tai läppärin kanssa jaksaa sitten vielä vähän!
Toimiva netti on kyllä aika must reissuilla, se auttaa tosi paljon juttujen tekemisessä! Hotelleja varatessa se on yksi juttu, joka pitää aina tarkistaa (tosin ei niinkään bloggaamista, vaan kaikkea muuta surffailua varten :)). Mä tykkäisin postata aina niin pian kuin mahdollista, ihan senkin takia, että kaikki on tuoreessa muistissa, mutta liian usein se tekstin julkaisu vaan venähtää!
Tuttuja ajatuksia. Mullakin laahaa postaukset aika paljon perässä kun sanottavaa on niin paljon. Tällä hetkellä blogissa käydään läpi lokakuun Ranskan rivieran matkaa ja helmikuun alun Köpiksen reissua. Toivottavasti ehdin saada kaikki jutut ulos ennen seuraavaa reissua, joka koittaa kesäkuussa.
Ja hei, eikös se olekin vaan ihan positiivinen ongelma, että jutun aihetta riittää enemmän kuin mihin aika riittää. Olisi kamalaa jos olisi toisin päin, eikä keksisi mitään kirjoitettavaa. 🙂
No niinpä, varsinainen first world problem: ”mulla on liikaa kivaa tekemistä, enkä ehdi kertoa siitä kaikille” ;).
Moikku! Et todellakaan ole ainoa joka näiden asioiden kanssa pähkäilee… Mulla myös Martinan tapaan on tavoitteena hutkia ruudulle pääsiäisloman road trip, ennen kuin touko- ja kesäkuussa koittaa seuraavat reissut 🙂 Toisaalta olen myös päättänyt, että blogini on omani, enkä ota ressiä siitä. Työ – ja opintojutut ovat tärkeämpiä! Mutta itsellekkin hieman muistio-tyyliin näitä olen kirjoitellut, toivottavasti joskus vaikka lapseni saavat näistä jotain irti! Paljon auringonpaistetta ja rauhallisia kirjoitushetkiä sinne 🙂
Kiitos Ida! Ensi viikolla minäkin yritän rypistää nuo pääsiäisjutut ulos, ja kaikki sitä aiemmat draftit saavat odottaa vaikka seuraavaa flunssakautta, kun on pakko olla kotona eikä voi tehdä mitään kivaa 😉
Hei, älä ota ota stressiä! 🙂 Minusta kaikkia juttuja on mukava lukea vaikka ne tulisivat vähän viiveelläkin! Postaat kuitenkin hyvällä tahdilla eli blogisi päivittyy erittäin säännöllisesti! Toki ymmärrän sen sen, että jutut haluaa lukijoiden luettavaksi mahdollisimman tuoreeltaan, mutta tosiasiassa muutamassa kuukaudessa tai edes puolessa vuodessa/vuodessa ei Rooma, Pariisi, Lontoo tai muukaan paikka muutu oleellisesti muuksi ellei mitään maata mullistavaa tapahdu! 🙂 Joten minusta voi hyvin kirjoitella vähän vanhempiakin juttuja.
Itselläni ongelma on ollut taas hiukan päinvastainen. Tämä alkuvuosi on ollut niin hiljainen matkailun osalta minulle, että olen ehtinyt kirjoittaa ylös vuosien takaisetkin reissut 😀 Siitäkään en sen kummempaa stressiä ota, vaikka joku voi miettiä että tuo akka ei poistu kotoaan varmaan mihinkään, kun vuosien takaisista matkoistaan täällä hehkuttaa! 😀 Jos joku ehtii semmosia murehtia niin se on hänen häpeänsä! 🙂 Joka tapauksessa minulla oli tarkoitus koota kaikki matkani ”samoihin kansiin” eikä valokuviksi sinne tänne pitkin kirjahyllyn laatikoita niinkuin ennen.
Summasummaarum, jatka samaan kivaan tyyliisi! Postaat kun aikaa ja fiilistä on äläkä jätä mitään sen vuoksi pois ettet ehtinyt sitä heti matkalta palattuasi postaamaan! 🙂
Se on kyllä jännä, että musta on tosi kiva lukea toisten tekemiä postauksia vuosienkin takaa, mutta itsestä tuntuu hirveän vaikealta istahtaa alas muistelemaan vanhoja reissuja :). Kai mulla on vaan niin huono muisti, etten vaan osaa enkä saa kiinni fiiliksestä. Yritän nyt käydä läpi nuo draftit ja katsotaan, josko niistä olisi vielä postauksiksi!
Mä todellakin tunnistan tuon ongelman, mutta en jaksa siitä ottaa mitään stressiä. Bloggaaminen on kuitenkin vain harrastus, ja jotta se myös pysyy mukavana sellaisena ei siitä pidä paineita ottaa tai syyllisyyttä tuntea. Tämänkin kevään olen ihan selkeästi keskittynyt kouluun ja tarkoituksellakin pitää blogia vähän hiljaisemmalla liekillä, vaikka juttua piisaa joulu-tammikuun Italia-Kreikka-Istanbul-tripiltä, pääsiäiseltä Pietarista, parin viikon takaa Istanbulista, jopa viime kesältä Ruandasta…! Eipähän tule writer’s blockia 🙂
Totta, kiva harrastushan tämä on ja sellaisena haluan tämän pitääkin! Kyllä mulla menee arkielämä ja palkkatyö tämän edelle, ainakin niin kauan, kun en tästä saa muuta kuin hyvän mielen ja päiväkirjan myöhemmin luettavaksi :).
Olen vasta kevättalvella aloittanut bloggaamisen ja olen huomannut, että tämä harrastus on aikamoinen aikavaras. Tänään jo mies kulmiensa alta katseli, että miten taas oon netissä. ”No, no ku on sunnuntaistreamin aika ja pitäs ehtiä lukea kaikki postaukset”. En tiedä, ymmärsikö yhtään selitystäni…
Eikös muuten viekin aivan älyttömästi aikaa tämä bloggailu! Ei sitä sellainen voi tajuta, joka ei itse ole kokeillut 🙂
Mulla syntyy jotkut tietyt jutut yleensä tosi nopeasti ja helposti, ja toiset taas vaativat monta tuntia ja pari nukuttua yötä väliin. Haaveilen, että joskus voisin olla ammatikseni matkabloggaaja, niin ei tarvitsisi muuta tehdäkään kuin kirjoittaa ja valokuvata… 😀
Joo totta, ja mulla ainakin tekstin tai siis matkarapon synnyttäminen on sitä helpompaa mitä paremmassa muistissa tapahtuma on eli tässä tullaan taas siihen, että miten vaikea juttua on alkaa vääntää aikojen päästä. Hih, ja ammattilaismatkabloggaaja :). Olisihan se kivaa, mutta ehkä söisi sitä reissaamisen iloa sitten, kun olisi vielä isompi paine saada kaikki kirjoitettua laadukkaasti ja nopeasti. En toki pistäisi pientä kipukorvausta pahitteeksi, mutta ei minusta taitaisi olla uudeksi Wandering Earliksi tai Adventurous Kateksi, vaikka se houkuttelevalta kuulostaakin! Kirjoitan tällä hetkellä työkseni ja kyllä se todellakin ihan työstä käy, vaikka kivaa hommaa onkin 🙂
Olen blogannut vuosia, mutta tahti on yleensä ollut vain sellaiset 6 kirjoitusta kuukaudessa. Ennätys tosin on 27, mutta silloin olinkin lomalla. Mulla onkin pitkät listat postauksia jonossa vaikka mistä reissuista ja tapahtumista, mutta tyylini on ollut aina enemmän muisti- ja vinkkikirja kuin reaaliaikainen seuranta minusta ja matkoistani.
En ota tahdista stressiä, vaan ajattelen, että laatu korvaa määrän. Toisaalta blogin olisi syytä päivittyä tasaisesti, jotta saa vakituisia seuraajia – siinä suhteessa en ole koskaan ollut hyvä bloggaaja, koska tahtini on vaihdellut paljon. Omaa bloggaamistani hankaloittaa se, että olen tehnyt ja teen vielä hetken kahta korkeakoulututkintoa blogin ja työn ohella. Opintoihin tarvitsemani aika on usein vaikea arvioida, enkä ole löytänyt tapaa, jolla saisin pidettyä bloggaamisen säännöllisenä epäsäännöllisten opintoprojektien ja gradun kirjoittamisen ohella.
Jos olisi pelkkä työ, bloggaaminen olisi paljon helpompaa. Oikeastaan opinnot ja blogi ovat vähän syöneet toisiaan. Joskus mietin, että olisi pitänyt tajuta perustaa blogi vasta sitten, kun on valmistunut, mutta eipä sellaisia tullut aloituksen hetkellä ajateltua.
Bloggaaminen on mulla suht hitaasti postaustahdista huolimatta edennyt tasolle ”sponsoroitu harrastus” ja mielelläni ponnistan tästä vielä eteenpäin. Viime vuonna tein ekat blogimatkani ja tienasin ensimmäiset eurot blogillani. Tänä vuonna olen jatkanut siitä, mihin viime vuonna jäin, mutta opintojen viimeistelyn takia taidan joutua jättämään kiinnostavia kuvioita väliin. Voimaa antaa kuitenkin ajatus vapautuvasta aikareservistä, kun gradu on vihdoin palautettu ja amk:n vikat projektit viety loppuun.
Mullakin on tahti vaihdellut ihan hirveästi. Alkuvuosina, joskus 2004-07, kirjoittelin säännöllisesti ja sitten taisi olla hiljaisempaa, ennen kuin muutimme Barcelonaan 2009. Alkuvuosina täällä tuntui, että kirjoitettavaa oli aivan älyttömästi, mutta sitten iski kiireinen duunihomma reissuineen päälle ja jätin bloggailun kokonaan. Viime syksynä aloin taas blogata säännöllisesti ja totesin, että mulle sopii parhaiten tällainen tasainen kirjoitustahti, ilman suuria taukoja. Rutiinit ovat ystäviä!
Tuo olisi kyllä ideaali, että tästä tulisi harrastus, josta saisi muutakin kuin hyvän mielen. Muutamia yhteistyöehdotuksia on toki tullut, mutta haluan tehdä vain juttuja, joiden takana seison sataprosenttisesti ja jotka menevät luontevasti juuri tämän blogin linjan kanssa yhteen. Toki tämä ulkomailla asuminen ja silti suomeksi kirjoittaminen vaikeuttaa yhteistyökuvioiden luontia ja muutenkin verkostoitumista. Esimerkiksi blogimiitteihin osallistuminen on ihan mahdotonta. Mutta kaikkeahan ei voi saada, puolensa se on tässä auringon alla bloggailussakin 🙂
Kuuluisikos tämä osaltaan aiheeseen bloggaajan työhyvinvointi? Onko meillä sellaista tai onko tarvis pohtia työturvallisuutta ja -hyvinvointia? Tiedättekö jonkun kirjoittaneen aiheesta? Kiinnostaako?
No enpä ole kyllä ainakaan minä nähnyt mitään tuollaista postausta :). Hyvinvoinnista kannattaa aina puhua! Terv. kroonisista niskasäryistä kärsivä bloggari/kirjoittaja
Tässähän on tullutkin jo, että bloggaaminen on harrastus ja jos siitä alkaa ottamaan stressiä niin ei se enää kovin mieluinen ole. Laatu korvaa määrän 🙂 Kirjoita, kun sulla on aikaa. Yksi postaus kerrallaan. Mä seurailen työkseni työhyvinvoinnin ja stressin tutkimuksia päivittäin ja pintakarvat nousee pystyyn, kun joku alkaa stressaamaan harrastuksesta ja jostain, mikä itselle on mielekästä. Kaikillahan meillä on se aikapula! Aikaa ei koskaan ole tarpeeksi. Pitää priorisoida, vaikka hankalaa se joskus on 🙂
Mä en varsinaisesti stressaa tästä, ihmettelen vaan, kuinka jotkut ehtivät jo reissun päältä postaamaan viimeisen päälle hiottuja postauksia :). Itse ehdin nippanappa hätäisesti tehdä lyhyitä postauksia, kun koko ajan puskee uutta juttua jo kerrottavaksi :). Enkä mä edes reissaa, vaan ihan kotisohvalta yleensä naputtelen!
Olen ihmetellyt samaa, etenkin reaaliaikainen matkan päältä bloggaaminen tuntuu sellaiselta, johon itse en pystyisi.
Niinpä, mulla menee reissussa aika ihan kaikkeen muuhun kuin netissä istumiseen. Tai no kyllä mä monesti jo reissussa käsittelen kuvia, eli kyllä se vähän vie asiaa eteenpäin.
Ihan todella tuttua. Tuntuu siltä ettei näitä postauksia saa tarpeeksi nopeasti ulos täällä reissun päällä mitenkään, yhteydetkin tökkii usein sen verran.
Jääpähän kirjoitettavaa sitten myöhempäänkin. Sekin rassaa ettei ehdi ja pysty käymään kommentoimassa muille tarpeeksi vaikka haluaisi.
No teillä onkin varmasti joka päivä uutta tarinaa tulossa, ei ihme jos ei kaikkea ehdi saman tien pukkaamaan blogin puolelle :). Ja niin, muiden blogien lukeminen jää välillä vähiin, se harmittaa.
Aika ei riitä ja en olis voinut ikinä kuvitellakaan, miten paljon tähän aikaa saakin kulumaan, vaikka itse en esimerkiksi kuviani ihan hirveästi yleensä muokkaa tms. Myöhäiset nukkumaanmenot (yleensä klo 01) ja liian lyhyeksi jäävät yöunet pitävät tämän harrastuksen elossa. 😀
Varsinainen aikasyöppö tämä kyllä on! Meillä on perhe yllättävän joustava tän mun aikaa vievän harrastuksen kanssa. Kai ne on tottuneet, että äiti on AINA koneella :).
Kuten jo mainittua, onhan tämä yllättävän aikaavievä harrastus! Mutta niin kauan kun se on vain harrastus (kuten suurimmalla osalla tulee aina olemaan), ei bloggaamisesta tulisi stressata vaan kirjoittaa silloin kun hyvältä tuntuu 🙂
Näin on :).
Pohdin tätä ihan samaa asiaa blogissani vähän aikaa sitten. 🙂 Nyt mulla on aikaa blogata kun etsin töitä ja odotellaan seuraavan asuinpaikan varmistumista. Mutta sitten kun muutto tulee ja työtä toivottavasti on tarjolla, niin tämä ihan varmasti muuttuu. Mulla blogien lukeminen tapahtuu usein kännykällä iltaisin / aamuisin ja päivällä sitten teen postausta ja muita juttuja.
Mulla on myös just nyt ihan kivasti aikaa blogille ja muiden blogien lukemiselle, koska teen töitä joka tapauksessa omalla koneella, omaan tahtiin. Mukavia breikkejä vaan nämä blogihetket :). Jos kunnon päivätöihin tästä vielä pääsen niin kyllähän se tahti hidastuu. Mutta nyt näin 🙂
Me postataan noin kerran viikossa ja se on ihan ok tahti kun yhteen postaukseen saattaa meillä mennä helposti pari, jopa kolme päivää kaikkine työvaiheineen. Postausideoita ja bloggausintoa on jatkuvasti enemmän kuin bloggausaikaa, mutta me ollaan ajateltu asia niin, että tämä on toistaiseksi harrastus, jota tehdään silloin kun ehditään ja jaksetaan. Yritetään kyllä koko ajan keksiä lisää aikaa bloggaamiselle, sillä halu olisi kehittää tätä entistä ammatillisempaan suuntaan. Kovin usein päivittyvissä blogeissa on usein se vika, että postaukset ei ole aina ehkä ihan loppuun asti mietittyjä ja viimeistelyjä, ja itselleni ainakin sekä bloggaajana että blogien lukijana laatu on määrää tärkeämpää. (Pakko kyllä myöntää, että postaus kerran viikkoon on lukijämäärien kannalta hieman liian harvoin, mutta kaksikin kertaa viikossa olisi jo hyvä tahti.) Joten älä turhaan stressaa, ota lungisti 🙂
Mulle kerran viikossa olisi ihan liian harvoin, jäisi ihan varmasti kirjoittelu kokonaan. Ideaali olisi ehkä kolmesti viikossa, mutta nyt kun tuota asiaa tuntuu olevan, niin tulee sitten postattua useammin, viikolla lähes joka päivä. Sunnuntait ja viikonloput ylipäätään olen yrittänyt pyhittää perheelle ja aktiiviselle tekemiselle, mutta tässäpä taas istun lauantai-iltana koneella 🙂