Terveisiä hotellihuoneesta! Täällä minä olen, ihan yksin yhden yön minilomalla Sitgesissä, tarkoituksenani tutkia hieman tätä kaunista rantakaupunkia ja ennen kaikkea olla läppärillä ihan niin paljon kuin huvittaa, vaikka koko yö!

Aloitin tuossa vuoden vaihteessa työt kodin ulkopuolella ja se on pistänyt luonnollisesti meidän perheen rutiineja uusiksi. Aiemmin hoidin kotihommat, blogihommat ja ihan kaikki hommat perheen ollessa töissä ja koulussa, mutta nyt se ei enää onnistu. Töistä tullessani haen lapset matkan varrelta koulusta ja ilta on yhtä suorittamista: pyykinpesua, ruoanlaittoa, läksyjen tarkistamista, pientä järjestelyä – tavallista perhearkea siis. Minulla ei enää ole aikaa eikä mahdollisuutta tehdä omia juttujani ollenkaan ja sehän meinaa saada minun pääni räjähtämään!

Muu perhe ei ole varmaankaan aiemmin tajunnut, kuinka älyttömän paljon aikaa tällaiseen blogiharrastukseen oikeasti menee. Se ei ole vain se aika, mikä menee postauksen tekoon, vaan tähän kuuluu niin paljon muutakin. Pitää hoitaa kommentit ja sosiaalinen media, vastata sähköposteihin ja muihin viesteihin, miettiä tulevia postauksia ja ehkä korjailla vanhoja. Mielellään sitä lukisi myös muiden blogeja ja niitäkin kommentoisi, ja muutenkin seurailisi, mitä aiheeseen liittyvää maailmalla tapahtuu.

Perhettä tuntuu ärsyttävän, kun istun tietokoneella omissa maailmoissa, paikalla, mutta en läsnä. Näytän lapsille huonoa esimerkkiä ja poden siitä huonoa omaatuntoa. En pysty keskittymään, kun koko ajan joku puhuu ja on jotain vailla, ja ärähtelen ja tiuskin. Rakkaasta harrastuksesta on tulossa koko perheen riesa.

Bloggaaminenhan on siinä mielessä vähän erilainen harrastus kuin joku muu, että sitä varten ei välttämättä tarvitse lähteä mihinkään. Minä olen tehokkaimmillani ihan siinä omalla sohvalla, mutta siihen ei nyt ole mahdollisuutta. Olen kokeillut hoidella blogihommia kahviloissa ja kaikki se oheistoiminta toki onnistuu, mutta postausten kirjoittaminen ei oikein suju.

Bloggaaminen myös näyttää ulkopuolisen silmissä helposti sellaiselta läppärin ääressä koomailulta ja tyhjänpäiväiseltä netissä roikkumiselta, vaikka oikeastihan se on luovaa ja keskittymistä vaativaa työtä, ihan siinä missä muukin kirjoittaminen tai valokuvien kanssa pelaaminen. Ymmärrän hyvin, miksi se läppärin tuijottaminen ärsyttää, ärsyttäähän minuakin, jos joku vaan tuijottaa telkkaria.

En tiedä vielä kuinka tämän ajankäyttöongelman pidemmällä tähtäimellä ratkaisen, mutta ennen kuin pääni kokonaan hajoaa, tein tällaisen ensiavun tyyppisen ratkaisun: varasin hotellin yhdeksi yöksi, tarkistaen ensin, että täällä on nopea wifi. Pakkasin läppärin ja kameran reppuun ja täällä minä nyt olen, hiljaisessa huoneessa puhtaissa lakanoissa. Olen viimeistellyt pari postausta, jotka julkaisen tässä lähiaikoina, olen kahlannut läpi sähköposteja ja olen myös katsonut kaikenlaisia hömppäohjelmia telkkarista. Päivällä kävelin kaupungilla ja kävin rupattelemassa turistitoimistossa, mutta muuten olen ollut ihan hiljaa, omien ajatusteni kanssa. Tämä pieni irtiotto kotoa tuli nyt todella tarpeeseen, mutta huomenna on kuitenkin jo ihan kiva mennä takaisin kotiin, omien pariin.

Olisi kiva kuulla, miten muut ovat ajankäyttöongelmat ratkaisseet, liittyi ne sitten bloggaamiseen tai muihin harrastuksiin! Kuinka te olette löytäneet tasapainon työn, perheen, ystävien ja harrastusten välillä? Onko kenelläkään antaa mitään hyviä vinkkejä?

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).