Vuoden ensimmäinen päiväretki, ihan kelvollisen mittainen patikointi tehtiin jo vuoden kolmantena päivänä, mutta en ole ihan varma, että kannattaako minun siitä kirjoittaa. Ketä se kiinnostaisi, tuntematon, todennäköisesti kaikista opaskirjoista löytymätön kävelyreitti, vaikka se minusta olikin tosi mielenkiintoinen, kiva ja vaihteleva?

Mietin joululomalla aika paljonkin tämän blogin tulevaisuutta ja sen sisältöjä. Olette ehkä huomanneet hiipuneen postailutahdin. En ottanut joululomalle edes läppäriä mukaan ja kamerakin unohtui matkasta. Mietin, että kuinka paljon haluan tähän käyttää aikaa ja mitä tällä haluan saavuttaa, ja etenkin sitä, että kenelle tätä kirjoitan, itselleni vai muille. Alun perin aloitin bloggaamisen, jotta suomenkieleni säilyisi edes siedettävällä tasolla ja jotta muistaisin tekemämme asiat ja reissut ja jotta voisin parhaimmista reissulöydöistä myös muille vinkata, mutta viime aikoina olen ollut hieman eksyksissä. Minun suomeni ei taida tästä enää mihinkään hävitä, eikä meidän matkakohteemmekaan ole hirvittävän jännittäviä, eksoottisia tai muuten erikoisia. Muistinikin pelaa toistaiseksi ihan ok.

Tutkin joulun aikaan, että mitä postauksia on luettu ja mitä ei, ja aiheet, josta juuri nytkin aion kirjoittaa, ovat niitä, jotka eivät lukijoita kerää. Kuten arvata saattaa, harvaa suomalaista kiinnostaa retkeily Barcelonan lähiseudulla. Näistä tuntemattomista reiteistä kirjoittamiseen menee tuhottomasti aikaa, varsinkin jos haluaa kirjoittaa kohteesta yhtään tarkemmin, kun pitää selata katalaanin kielisiä sivustoja ja etsimällä etsiä tietoa. Ehkä joskus pitkän ajan jälkeen saatan saada joltakin lukijalta kiitokset retkikohteesta vinkkaamisesta, muuten postaukset eivät herätä juurikaan tunteita suuntaan taikka toiseen. Ne jäävät lukematta.

Olen joskus varmaan maininnutkin, että haaveilin joskus kirjoittavani kirjan näistä Katalonian hienoista retkeilykohteista. Voin melko varmasti sanoa, että harva suomalainen on rämpinyt Katalonian pusikoita yhtä paljon kuin me, ja olemme löytäneet täältä ihan mielettömän hienoja paikkoja, sellaisia, joita ei uskoisi täältä löytyvän. Uusien reittien löytäminen alkaa olla jo haastavaa, kun kaikissa olemme joskus jo käyneet, etenkin niillä määreillä, joita me retkikohteiden valinnassa käytämme, tärkeimpänä se, että ajomatkan on oltava lyhyempi kuin perilläoloaika. Tuskin kirjoitan kirjaa, koska aiheeltaan se olisi niin spesifi, ettei sille lukijoita löytyisi, mutta itselle haluan näitä polkuja tallentaa jonnekin muistiin.

En ole kuitenkaan kenellekään mitään luvannut ja olen tämän blogin yksinvaltias ja tyranni ja voin kirjoittaa tänne ihan mitä tahansa, vaikka se ei sitten yhtään ketään kiinnostaisikaan, joten tässä taas retkikuvia Barcelonan takametsistä! En nyt enkä ehkä jatkossakaan kirjoita tarkkaa reittikuvausta, mutta mielelläni annan paremmat neuvot vaikka sähköpostitse, jos ne nyt jotain sattuu kiinnostamaan!

Ruta Prehistórica de la Roca del Vallès

Tämä reitti oli harvinaisen kiva. Kotoa tänne ajeli puolessa tunnissa ja 13 kilometrin kävelyn aikana oli koko ajan jotain uutta odotettavaa ja ihmeteltävää. Ruta Prehistórica de la Roca del Vallès, Esihistoriallinen reitti, löytyy Parc de la Serralada Litoral -luonnonpuistosta ja sen varrella on monenlaisia esihistoriallisia monumentteja. Reitin voi aloittaa monesta kohdasta ja nyt jälkikäteen ajateltuna paras paikka voisi olla Ermita de Sant Bartomeu de Cabanyes -kappeli, jonka luona on tilaa parkkeerata ja josta löytyy myös puiston kartta ja infotauluja. Me jätimme auton ympyräreitin toiseen päähän omakotitaloalueelle, jossa kadunvarsipaikat olivat vähän kortilla. Toisaalta hyvä aloituspaikka sekin, heti muutaman sadan metrin päässä oli ensimmäiset kivikasat.

Polku oli hyvin merkitty, leveä ja helppokulkuinen ja päättelimme sen hyvästä, juuri huolletusta kunnosta, että näitä metsäpolkuja käytetään myös metsäpalojen estämisessä. Muutama mehiläinen pörräsi tokkuraisena, näimme mutaisissa kohdissa villisian jälkiä ja jokunen kukkakin jaksoi kukkia tammikuun lämmössä. Muita ulkoilijoita tuli harvakseltaan vastaan.

Voisin kuvitella tämän reitin sopivan mainiosti lapsiperheille, ainakin meidän tytöt olisivat vielä muutama vuosi sitten rakastaneet kivenlohkareilla kiipeilyä. Reitti on vaikeustasoltaan kohtalainen: siinä on muutamia nousuja ja laskuja, mutta ei se ainakaan meidän mukuloille olisi ollut liian pitkä tai hankala.

Reitin varrella on tosiaan useita esihistoriallisia kivimuodostelmia. Täältä löytyy mm. ontto graniittilohkare, Roca Foradada de Can Gol, jonka sisälle mahtuisi hyvin vaikka yöpymään. Vähän kuin historiallinen unimuna. Onkalon muinainen käyttötarkoitus ei ole aivan selvä, ehkä se on toiminut varastona, todennäköisesti hautana. Mistä noista tietää.

Myös kaiverrettuja kuvioita löytyy kivistä, ja yhden yläpintaan on muokattu syystä tai toisesta laakea, pyöreä tasanne, ehkä tässä on jauhettu jyviä. Yhteen dolmen-rakennelmaan oli tehty muistivihon ja vieraskirjan mukaan 12.12. jouluseimi, joka oli vieläkin kasassa, kaikki hahmot tallella.

Bosque encantado de Orrius – Kivinorsu ja jättipäät

Me teimme pienen syrjähypyn polulta ja kävimme tsekkaamassa myös isoon kivenlohkareeseen kaiverretun norsun ja Pääsiäissaarista muistuttavan moai-patsaan. Kukaan, paitsi tekijä itse, ei taida tietää kuka nämä hahmot on Bosque encantado de Orrius -metsään käynyt tekemässä ja miksi. Jos patikointi ei kiinnosta, tänne pääsee helposti myös autolla ihan perille saakka.

Eivät maisematkaan ole yhtään hassummat tällä reitillä, tosin suurin osa ajasta kuljetaan metsänsiimeksessä, eikä maisemia isosti näe. Meillä oli mukana hyvät eväät: leipää, edellisiltana leivottuja, repussa kuperkeikkaa heittäneitä mokkapaloja, pähkinäsekoitusta ja lämmintä teetä. Hyvin riitti.

En häpeile myöntää olevani historianörtti ja tällaiset paikat saavat mielikuvitukseni lentämään. Olemme vuosien mittaan käyneet monessa kummallisessa, ikivanhassa paikassa, ja joistakin niistä olen postannutkin. Alla muutama juttu, jos jotakin muutakin sattuu kivikasat kiinnostamaan!

Historianörtin toivekohde – Tanumin kalliopiirrokset Ruotsin länsirannikolla

Ruotsin versio Stonehengestä – Ales stenar Ruotsin eteläkärjessä

Ikiaikaisia luolamaalauksia ihmettelemässä – Grotte de Niaux

Todellinen pirunpelto – Carnac

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).