On jälleen vuosittaisen Calçotada-postauksen aika! Olen kirjoittanut näistä kevätsipuli-iloitteluista blogeissani melkein joka vuosi, ja nyt taas!

Katalonian kävijöille calçotada lienee tuttu konsepti. Vuoden vaiheesta huhtikuuhun kaupoissa, markkinoilla ja ravintoloissa on tarjolla näitä eräänlaisia makeita, ulkonäöltään purjoja muistuttavia sipuleita, jotka paistetaan avotulella hiiltyneen mustiksi ja jotka syödään romesco– tai salvitxada-kastikkeen kanssa. Calçotada on hyvin perinteikäs ruoka: ateria aloitetaan aina isolla läjällä calçoteja käärittynä sanomalehtiin, sitten seuraa lihat, makkarat ja pavut, ja lopuksi tulee jälkiruoka, joka on ehkä hedelmiä ja pähkinöitä, ehkä crema catalanaa. Ja tietysti ateriaan kuuluu viiniä ja etenkin suoraan kannusta, porrósta, suuhun kaadettava viini.

 

Tänä vuonna kokoonnuimme suomalais-ranskalais-hollantilaisella kaveriporukalla Montserrat-vuoren juurelle, Collbatóssa sijaitsevaan ravintola Vinya Novaan. Vanhassa masíassa, maalaistalossa, sijaitseva ravintola tuottaa itse omat oliiviöljynsä ja suuren osan myös vihanneksista, ja heillä on mainiot tilat järjestää calçotada joko sisätiloissa tai ulkona terassilla, jossa mekin päätimme aurinkoisena, joskin tuulisena päivänä pysyä. Heillä on monenlaista viihdykettä lapsille, mm. puujalkoja, jalkapallokenttä, poniratsastusta ja mitä lie muuta. Ympärillä kulkee myös paljon luontopolkuja tutkittavaksi eli täällä saa helposti kulutettua vaikka koko päivän.

 

Ravintola sijaitsee kauniilla paikalla Montserrat-vuoren luonnonpuistossa. Edessä on ravintolan oliivipuut, takana kohoaa Montserratin erikoiset kalliot. Ravintolaan pitää ajaa pitkää soratietä pitkin eli todellakin täällä pääsee pakoon kaupungin hälinää. Tosin aurinkoisena sunnuntaipäivänä täällä ei tarvinnut olla yksin, vaan kaikki pöydät näyttivät olevan täynnä.

 

Ja kyllä me söimme hyvin! Calçotien syönti on erittäin hauskaa ja erittäin sottaista puuhaa. Mustaa nokea on ihan joka paikassa, kastikkeet ja viinit valuvat pitkin leukoja, hiuksiin ja vaatteisiin tarttuu savun haju. Essut ja hanskat ovat välttämättömät.

Calçoteista kuoritaan musta, hiiltynyt kerros pois ja jäljelle jäänyt valkoinen sisus dipataan kastikkeeseen ja syödään niskat vinossa sipulia ilmassa roikuttamalla. Haarukoille ja veitsille ei ole tarvetta, serveteille kyllä. Vaikka minulle itselleni riittäisi pelkät sipulit, tulee pöytään sipuleiden jälkeen vielä grillatut lihat, makkarat ja pavut. Tällä kertaa jälkiruoaksi oli pähkinöitä, keksejä, hedelmiä ja moscatel-viiniä.

 

Jos vaan joskus tulee mahdollisuus kokeilla calçotadaa, niin lämpimästi suosittelen tarttumaan tarjoukseen! Tätä ruokaa ei tunneta Katalonian ulkopuolella eli melko ainutlaatuisesta herkuttelusta on kyse, ja se on niin hyvää, mmm! Barcelonastakin löytyy useita perinteistä katalaaniruokaa tarjoavia ravintoloita, joissa voi herkutella calçoteilla eli ilman autoakin kevätsipulimässäilyt onnistuvat. Eiku syömään!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).