Etelä-Ranskan Camargue on Länsi-Euroopan laajin suistoalue ja hyvin mielenkiintoinen ja uniikki tutustumiskohde. Camarguessa on paljon flamingoja ja valkoisia hevosia, ja siinäpä oikeastaan olikin kaikki mitä alueesta tiesin ennen sinne menoa. Ennen lyhyttä reissuamme Camargueen (josta jo aiemmin kerroin) yritin etsiä matkavinkkejä ja tietoa, jotta saisimme pitkästä viikonlopusta kaiken mahdollisen irti, mutta en kuitenkaan löytänyt juurikaan juttuja alueesta suomeksi tai englanniksi, ranskaksi vain, mikä kertonee siitä, että tämä seutu on edelleen välttänyt massaturismin. Pääasiassa Camarguessa lomailee ranskalaiset, mutta taitaa olla vain ajan kysymys, että milloin tännekin alkaa puskea enemmän turisteja. Potentiaalia seudussa kyllä on.

Luin siis muutamia vinkkejä ranskaksi, mutta kyllähän me matkaan lähdimme oikeastaan ilman mitään ennakkosuunnitelmia ja odotuksia. Paremmalla suunnittelulla olisimme ehtineet tehdä ja nähdä ehkä enemmän, mutta aika kivan viikonloppumatkan saimme aikaan ilman suuria suunnitelmia.

 

Mitä siis olisin halunnut tietää ennen reissuamme Camargueen?

 

Flamingoja joka puolella – Parc Ornithologique de Pont de Gau

Camarguen alueella ei voi olla näkemättä vaaleanpunaisia flamingoja. Niitä on siellä täällä teiden varsien kosteikoissa ja toisinaan taivaalla lentämässä. Parhaiten ja lähimmäksi – paikoitellen melkein kosketusetäisyydelle –  flamingoja pääsee katsomaan Pont de Gaun lintupuistossa Saintes Maries de la Merin kaupungin lähellä. Puistossa pesii valtavasti flamingoja, mutta myös haikaroita ja muita lintuja. Puistoa kiertää helppokulkuiset polut ja puistossa on myös baari-kahvila eli täällä saa kivasti kulumaan muutaman tunnin. Lintupuiston omilta sivuilta löytyy hinnat ja aukioloajat (ja huom! Pankkikortti ei käynyt, vaan maksu piti suorittaa käteisellä!).

 

Aigues-Mortes ja suolakuivaamo Salin d’Aigues-Mortes

Aigues-Mortes on kaunis, historiaa tihkuva pikkukaupunki, ja täällä oli meidän viikonlopun tukikohtamme. Kaupungin vanhaa osaa kiertää erinomaisesti kunnostettu muuri 1200-luvulta, jolle saa maksua vastaan kiivetä, ja muurien sisäpuolella on useita ravintoloita, kahviloita ja pikkukauppoja. Me kävimme hampurilaisilla Gardian Burgerissa ja illallisella kaupungin tunnelmallisen keskusaukion Les Capucins -ravintolassa. Markkinapäivät ovat keskiviikko ja sunnuntai, ja niissä on aina tunnelmaa, tälläkin kertaa.

 

Aigues-Mortesin vieressä sijaitsee valtavan suuri suolakuivaamo, Salin d’Aigues-Mortes, josta kerätään kuuluisaa Camarguen suolaa, kukkamaisia suolakiteitä, ranskaksi fleur de sel. Suolavuoriin ja suolavesialtaisiin voi tutustua mm. pienen ”possujunan” kyydissä, mutta kun me menimme ostamaan lippuja sunnuntaina aamupäivällä, oli seuraava juna oli täynnä, eikä meillä ollut aikaa jäädä odottelemaan. Hinta perheelle (2+2) olisi ollut junan kyydissä 32 euroa. Suolakuivaamoon voi tutustua myös pyöräillen ja kävellen, ja hinnat ja lisätietoa löytyy täältä. Täällä olisi oletettavasti saanut upeita kuvia!

 

Jokiristeily

Camargue on todella vetistä aluetta ja sitä halkoo kanavaverkosto. Jos käveleminen, pyöräily tai ratsastaminen ei kiinnosta, on parin-kolmen tunnin kanavaristeily helppo tapa nähdä maisemia, lähinnä siis viinipeltoja ja kosteikkoja, joilla vilahtelee lintuja, hevosia ja härkiä. Me nousimme Aigues-Mortesissa Constance-paatin kyytiin, joka ajelutti meitä ja muita lomalaisia reilun parin tunnin ajan pitkin kanavia. Aikuisen risteily maksoi 14 euroa, lapsen 6 euroa. Laivassa on ravintola ja vessat.

 

Risteilyn puolivälissä nousimme maihin ja näimme kaksi karjapaimenta työssään. Camarguenkarjan kasvatuksella on seudulla pitkät perinteet, eikä härkien merkitystä voi olla huomaamatta. Joka paikassa on kuvia ja patsaita häristä ja pitkin vuotta on erilaisia tapahtumia niihin liittyen. Mustia, isosarvisia härkiä kasvatetaan lihakarjaksi ja lihalla on Appellation d’Origine Contrôlée -sertifikaatti. Mieheni maistoi alueen perinteistä ruokalajia Gardianne de Tareau, punaviinissä kypsennettyä härkää ja näytti tykkäävän.

 

Liikkuminen Camarguessa

Joka puolella on ratsastustalleja, joissa pääsee ratsastamaan pienikokoisilla valkoisilla camarguenhevosilla. Paras tapa Camarguen tutkimiseen onkin hevosen selässä, ja minulle kerrottiin, että ihan aloittelijatkin voivat kokeilla ratsastusta luonnossa. Meiltä jäi tämä kokemus valitettavasti väliin, mutta pyhästi jo vannoimme lapsille, että ensi kerralla on ohjelmassa ratsastusta.

Toinen hyvä tapa liikkua tasaisella suistoalueella on pyöräily. Kanavien varsien tasaisilla sorateillä olisi ollut kiva pyöräillä, mutta sekin jäi nyt tekemättä. Pyöriä voi vuokrata isommista kylistä, kuten Saintes Maries de la Meristä.

Me tutkimme Camargueta pääasiassa omalla maastoautollamme. Tiet ovat kapeita, mutta näin toukokuussa liikennettä oli melko vähän. Yksi hauska kokemus oli lyhin näkemäni lossi, Bac du Sauvage, jossa oli riittävästi elämystä takapenkin räpättäjille.

 

Rantakaupunki Saintes Maries de la Mer

Camarguessa on pitkästi rantaviivaa ja pehmoiset hiekkarannat. Barcelonaan palatessa ajoimme pitkän matkaa rantaviivaa pitkin ja uima-paikkoja oli loputtomasti.

Saintes Maries de la Mer on alueen vilkkain pikkukaupunki ihan meren rannalla ja parhaimpia tukikohtia Camarguen tutkimiselle. Me emme ehtineet muuta kuin pyörähtää tässä, köh, hieman turistirysältä näyttävässä kaupungissa, joten mitään vinkkejä minulla ei ole antaa, paitsi yksi pieni. Majatalomme emäntä kertoi, että parhaimmat näkymät yli kaupungin, suiston ja myös merelle löytyvät kirkon tornista. Torniin pääsyä ei mainosteta missään eikä opasteita ole, mutta hän kertoi, että torniin saa nousta, jos vain löytää portaat, ja maisemat ovat siis ilmeisen hienot. Ehkä tieto on väärä, en tiedä, mutta jos olet menossa kaupunkiin niin käy ihmeessä kokeilemassa ja kerro minullekin, mikäli torniin pääsit!

 

Hyttyset

Camarguessa on paljon vettä ja se tarkoittaa, että myös hyttysiä on paljon. Näin toukokuussa niistä ei ollut haittaa, mitä nyt illan hämärtyessä terassilla, mutta kesäkuukausina kannattaa suojautua ötököiltä. Myös ratsastaessa olisi kuulemma hyvä olla pitkät housut, nimenomaan hyttysten takia. Hyttysmyrkkyä matkaan!

 

Camargue oli todella kaunista seutua ja tuntui kuin olisimme olleet pidempäänkin reissussa. Olimme liikkeellä aamusta iltaan ja silti jäi kiinnostavia paikkoja vielä näkemättä. Esimerkiksi historiallinen kaupunki, UNESCO:n maailmanperintökohde Arles olisi mielenkiintoinen, samoin melko lähellä sijaitseva Nîmes. Lähellä Nîmesiä on myös Pont du Gard -silta, joka on myös UNESCO:n maailmanperintökohde. Ei siis vieläkään loppuneet vierailukohteet Ranskassa, täytynee mennä pian uudestaan!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).