Tammikuun loppupuolella teimme vuoden 2020 neljännen sunnuntairetken, tehokasta! Olemme yrittäneet nyt tosissaan saada vuoden retkikiintiöt täyteen ennen lämpimien ja hikisten päivien saapumista. Tai no tänäkin kyseisenä sunnuntaina oli 16 astetta lämmintä ja aurinko paistoi lämpimästi, eli eipä tässä vieläkään kovin kylmällä kelillä tarvitse tallustaa… Oli ihana sää! Päiväretken kohteeksi otettiin pitkän tauon jälkeen Garrafin luonnonpuisto ihan tuossa Sitgesin vieressä, ja siellä jätimme automme pieneen kylään nimeltä Olivella!
Tämä postaus olkoon lähinnä kuvapostaus, sillä reitti on niin hyvin merkitty, että jos vain löytää perille Olivellaan, osaa kyllä reitinkin kulkea. Ja näiden kuvien perusteella voisi ehkä luulla, etten itse ollut retkellä ollenkaan mukana, sillä kaikissa kuvissa näkyy vain tuo minun ”media naranja” kuten täällä sanotaan. Olin, vaikka en kuvissa näykään, sillä rakas puoliskoni ei vaan tahdo suostua ottamaan minusta kuvia. Tai ottaa hän nopeasti sen yhden, jos oikein nätisti pyydän ja siinä minulta on jalat poikki nilkkojen kohdalta tai minulla on silmät kiinni. Selfiekeppi ei ole vaihtoehto eli joo, minua ei kuvissa nähdä, mikä ei liene suuri menetys kenellekään.
Tämä tekemämme retki on tosiaan hyvin merkitty ja kohtuullisen helppo kulkea. Olivellan keskusaukiolla on karttataulu, jossa reitti kuvataan hyvin selkeästi, tosin melko optimistisella aika-arviolla. Taulun mukaan reitti olisi kuusi kilometriä, mutta me kyllä kävelimme yli 7 km, vaikka emme juuri reitiltä poikenneetkaan. Pikemminkin päinvastoin, sillä myrskyn jälkeen tulviva vesi oli katkaissut ojan pohjalla kulkevan polun ja jouduimme vähän oikaisemaan.
Niin tosiaan, myrsky. Espanjaa runnoi tammikuun lopulla hurja Gloria-myrsky ja sen jälkiä näkyi tälläkin reitillä. Puita oli kaatunut, polku oli paikoitellen mutavelliä ja joki oli täynnä vettä. Polut olivat liukkaat, mutta toisaalta ilma todella raikas ja hyvä hengittää.
Retkellä on paljon nähtävää ja ihmeteltävää. Reitin varrelta löytyy mm. pikkuinen pyöreä kivimaja, oliskohan joku paimenen mökki vai varasto, en tiedä. Suuri luola, Cova de Can Muntaner, löytyy myös, ja sinnekin könysimme, vaikka myrsky oli huuhtonut luolan suulle vaikka minkälaista moskaa. En ymmärrä, mistä ne kaikki tyhjät muovipullot olivat sinne ilmestyneet!
Reitin päätepiste ja kohokohta on kukkulan päällä seisovat yli tuhat vuotta vanhat linnanrauniot, Castell Vell d’Olivella. Täällä söimme piknik-eväät ja saimme olla pitkään ihan kahdestaan, vaikka aika paljon muitakin retkeilijöitä tuli poluilla vastaan. Linnan lähellä, polun vierellä, lepää myös kirkonrauniot.
Ja itse Olivella, retkemme lähtö- ja päätepiste, on sekin ihan nätti. Tosi pieni ja hiljainen se kyllä on, mutta löysimme kuitenkin siirrettävän kahvila-auton (mikä on suomeksi food truck?), josta otimme retken päätteeksi kahvit ja -vermutit. Kävelimme kylän päästä päähän, ja siihen meni ehkä kymmenen minuuttia. Unelias meininki oli täällä, mutta se sopi meille. Rento sunnuntaikävely antaa kyllä aina kummasti energiaa arkiviikkoon, suosittelen kokeilemaan!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).