No nyt on taas yksi Katalonian erikoisimmista nähtävyyksistä tsekattu, monen vuoden jahkailun jälkeen! Lapset ovat täällä koulun kanssa käyneet jo monta vuotta sitten ja nyt oli vanhempien vuoro. Päiväretken kohteena oli Cardona ja sen erikoinen ja jopa maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen suolavuori Muntanya del Sal, ja suolaluolavierailun jälkeen teimme vielä pikaisen kierroksen Cardonan linnassa, yhdessä Katalonian merkittävimmässä keskiaikaisessa linnoituksessa.

Cardonan linnassa olemme käyneet jo aiemmin, muutama vuosi sitten, ja postauksenkin olen siitä näköjään kirjoittanut (Linnasta linnaan: Cardona). Vanhan postauksen kuvat ovat kuitenkin kadonneet vuosien mittaan jonnekin eli ehkäpä ei haittaa, että samasta paikasta mainitsen uudemmankin kerran. Kiertelimme tälläkin kerralla vain tämän 800-luvulla rakennetun linnan ilmaisissa osissa, joissa niissäkin on ihan riittävästi nähtävää. On hienoja seinämaalauksia, jykeviä kivimuureja, näköalapaikkoja, ja jopa ylös torniin pääsee kiipeämään. Hieno linna, jonka rakentamisen ja rikkaudet on mahdollistanut viereisen kaivoksen suola, joka keskiajalla oli hyvin arvokasta.

Nykyään linnassa toimii Parador-hotelli, ja kävimme sen ravintolassa lounaalla, samalla näköaloja ikkunasta ihaillen. Paradores de Turismo de España ovat luksustasoisia, valtion omistamia hotelleja, jotka sijaitsevat yleensä upeissa historiallisissa rakennuksissa, linnoissa, luostareissa tai palatseissa. Kunhan lapset eivät enää kulje mukanamme, alamme yöpyä Espanjan-reissuillamme paradoreissa, toistaiseksi emme vielä ole niissä muistaakseni majoittuneet!

Cardonan suolavuori – Ainutlaatuinen Euroopassa

Erikoisen tästä suolakaivoksesta tekee se, että se on itse asiassa suolasta muodostunut vuori. En ihan tarkkaan osaa kertoa, että miten tämä kaksi kilometriä syvä/korkea vuori on muodostunut, mutta sen verran tajusin oppaan selostuksesta, että tämä uniikki suolavuori on vanhaa merenpohjaa ja se on muodostunut ennen Pyreneiden vuoristoa. Atlantti ulottui Cardonan seudulle saakka ja vetäytyessään noin 40 miljoonaa vuotta sitten se jätti tänne tämän valtavan suolataskun, jossa edelleen on suolaa vaikka kuinka paljon.

Tutustuaksemme Cardonan suolakaivoksiin varasimme liput opastetulle kierrokselle netistä (linkki). Luoliin ei saa mennä yksin haahuilemaan, vaan sinne pääsee vain oppaan kanssa. Pikkubussi haki meidät tapaamispaikalta infokeskuksesta ja vei meidät alas luolansuulle, jossa pistimme päähän kypärät ja lähdimme maan uumeniin. Niissä kohdissa luolaa, joihin pääsee tutustumaan, on aina tasaiset 18 astetta lämmintä eli ylimääräisiä takkeja ei tarvitse ja tavallisilla kengilläkin pärjää. Katosta tippuvat suolapisarat tosin saattavat pilata vaatteet ja kengät eli ihan ykköset päällä en tänne tulisi. Alimmissa luolissa, joihin ei meillä tavallisilla tallukoilla ole mitään asiaa, lämpötila nousee jopa 50 asteeseen. On siinä saaneet työmiehet hikoilla!

Kun kerroimme luolassa jo aiemmin vierailleille lapsillemme tekevämme päiväretken suolaluolaan, he vannottivat meitä nuolemaan luolan seiniä, mutta emme kuitenkaan kehdanneet. Annoin katosta tippuvien pisaroiden pudota kädelleni ja maistoin, ja hyi hemmetti, että olikin suolaista! Myös suolaseinään muumioituneet lepakonraadot hillitsivät nuolemishaluja… Suolamuodostelmat olivat kyllä upean näköisiä!

Cardonan luolista on saatu kolmea erilaista suolaa: ruokasuolaa, magnesiumsuolaa ja etenkin räjähteiden käytössä tarvittavaa potassiumsuolaa, joka on ollut arvokkainta ja jota on kannattanut louhia. Parhaimmillaan täällä on ollut lähes 600 ihmistä töissä, mutta suolan louhinta muuttui kannattamattomaksi ja kaivos suljettiin 1990-luvulla. Naapurikylä Súriassa työt jatkuvat kuitenkin edelleen, ja täällä Cardonassa käy enää uteliaat matkailijat, jotka pääsevät vain hyvin pienelle alueelle isoa tunneliverkostoa.

Luolassa on ympäri vuoden paljon kävijöitä, muistaakseni noin 70 000 vierasta vuodessa. Täällä käy paljon koululaisryhmiä, mutta myös meitä muita luonnonihmeistä kiinnostuneita.

Vaikka kuinka tekisi mieli pysähdellä ja ottaa ihmeellisistä raidallisista ja kimaltavista luolanseinistä kuvia, niitä ei saa kierroksella ottaa muualla kuin viimeisessä isossa luolassa. Kysyimme oppaalta, että miksi ihmeessä, että vaikuttaako kameroiden salamat tai joku muu luolan säilyvyyteen, mutta ei, syynä on ihan vaan se, että kun ihmiselle lyödään kamera käteen ja annetaan lupa ottaa kuvia, ihminen muuttuu kuuroksi, alkaa hidastelemaan, etsimään parhaita kuvakulmia ja poseeraamaan. On parempi tehdä kierros oppaan juttuja porukalla kuunnellen ja ottaa ne selfiet sitten rauhassa kierroksen lopussa.

Kierros kestää noin tunnin ja sen lopussa katsotaan muutaman minuutin elokuva, ennen kuin palataan autolla takaisin parkkipaikalle.

Cardona on hieno päiväretkikohde noin puolentoista tunnin ja sadan kilometrin ajomatkan päässä Barcelonasta. Maisemat palkitsevat matkailijan, tosin alemmasta kuvasta näkee, että kaivostoiminta on jättänyt arpensa luontoon… Bussillakin Cardonaan pääsee Barcelona Nord -asemalta. Cardonan kylässä on ruokapaikkoja ja on tämä pikkukylä itsessäänkin ihan käymisen arvoinen. Kannatti ajella!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).