Kesäkuun ensimmäinen päivä, ja taas voi ihmetellä, että mihin se kevät oikein hupeni! Jotenkin yhdistän tämän kesäkuun alun edelleen vahvasti kesäloman, vapauden ja kaiken ihanan alkuun, vaikka täällähän koulujen kesälomat alkavat vasta juhannukselta, ja säätkin ovat olleet jo jonkin aikaa lämpimät ja kesäiset. Silti tuntui kivalta kääntää seinäkalenterista sivua ja tuumata, että se on kesä nyt!
Tänäkin keväänä olemme ”tankanneet” luontoretkiä kesän kuumia päiviä varten. Kesällä täällä on niin aurinkoista, hiostavaa ja tukalaa, että ainakaan minua ei saa helpolla vetämään vaelluskenkiä jalkaan, paitsi jos kohteena on korkeat vuoret. En ole kaikista kevään mittaan tekemistämme päiväretkistä täällä blogin puolella kertonut, mutta jospa tästä kertoisin vähän, edes kuvien muodossa ja itselle muistoksi. Kävimme nimittäin viime viikonloppuna retkellä sammuneilla tulivuorilla Garrotxan alueella ja reitti oli yllättäen aika kiva!
Harvoin olen ollut täällä Kataloniassa näin hyvin merkityllä reitillä. Reittimme, joka karttaan ja opaskyltteihin oli merkitty punaisena ykkösenä, kulki kahden sammuneen tulivuoren, Croscat ja Santa Margarida kautta. Pituutta reitillä on noin 11 km, mutta meidän tekemällemme reitille taisi tulla 15 kilometriä, sillä teimme pari ylimääräistä mutkaa. Ja teimme ne mutkat ihan tarkoituksella, emme tällä kertaa edes eksyneet polulta! Oikeastaan yhtään kohtaa, jossa olisi joutunut miettimään, että mihin suuntaan lähtisi, ei edes tullut vastaan.
Jätimme automme Fageda d’en Jordàn maksullisessa parkkipaikalle, josta löytyy vessat ja juoma-automaatteja. Fageda d’en Jordàsta olen kirjoittanut aiemmin postauksen, ja se on mukava päiväretkikohde, ja tällä kertaa myös rauhallinen ja hiljainen, niin kuin satumetsässä kuuluu ollakin. Jos tämän reitin teemme joskus toisen kerran, jätämme auton ehkä johonkin muualle, esimerkiksi Santa Margaridan parkkikselle, joka ainakin näin off-seasonina on ilmainen, mutta ihan hyvä lähtöpiste tämäkin oli, vaikkakin vähän tyyris, noin kuusi euroa. Ihan turhaa rahanmenoa, parkkipaikkoja kyllä löytyy muualtakin.
Reittimme tosiaan kulki siten, että lähdimme Fageda d’en Jordàsta kohti Croscat-tulivuorta. Sieltä matka jatkui Santa Margaridaan, josta oli sitten opasteet takaisin lähtöpisteeseemme. Sellainen mukava ja monipuolinen ympyräreitti, tosi kiva!
Polulla ei tarvinnut olla yksin. Molemmat tulivuoret ovat suosittuja ulkoilupaikkoja ja niihin pääsee jopa pienellä turistijunalla Santa Paun pienestä keskiaikaisesta kylästä noin kolmen kilometrin päästä (Santa Pausta olen kirjoittanut postauksen erään joulun alla). Lähellä on monta muutakin kiinnostavaa kohdetta, jotka vetävät turisteja ja paikallisia vapaa-ajanviettäjiä, ja joista olen postauksenkin joskus kirjoittanut, mm. Besalú noin 15 km päässä, Rupit i Pruit samoin 15 km päässä ja Estany de Banyoles noin 18 km päässä. Ja tietysti Garrotxan hallintoalueen pääkaupunki Olot on lähellä (ja sieltäkin löytyy sammuneita tulivuoria, postaus täällä). Reitin varrelta löytyi kuumailmapallopaikka, jonka kohdalla oli myös ilmainen wifi ja pieniä poniratsastajiakin tuli vastaan.
Retken ensimmäinen kohde oli Croscat, Espanjan korkein tulivuori, tosin korkeutta tällä on vaatimattomasti noin 160 metriä. Edellisen kerran Croscat purkautui noin 11 500 vuotta sitten, ja nyt täällä on infopiste, Can Passavent, ja polku, jonka varrelta näkyy hyvin tulivuoren kerrostumia ja laavakiveä. Monessa paikassa muistutellaan, että yhtään kiveä ei saa ottaa mukaan muistoksi tai räpsähtää sakot. Polulta ei saa myöskään poistua, mikä on hyvä juttu paikan säilymisen kannalta.
Toinen tulivuori, Santa Margarida, oli meille jo aikaisemmilta reissuilta tuttu, joten tähän emme tällä kertaa käyttäneet liikaa aikaa. Santa Margaridan parkkipaikalla on yleisövessat ja lähellä on useita ravintoloita ja kahviloita. Itse kraaterin pohjalla on pieni kappeli ja kraaterin pystyy kävelemään ympäri sen reunoja pitkin.
Piknik-eväät söimme Sant Miquel de Sacotin kirkolla. Täällä, kirkon takana, oli ihan oikeita piknik-pöytiä ja viereisellä pellolla käyskenteli hevosia. Meinasin nukahtaa lintujen lauluun ja lämpimään aurinkoon.
Ohitimme vielä Fagedan jugurttitehtaan, jonne voisi tehdä tutustumiskäynnin, ja lopulta saavuimme Fageda d’en Jordàan, oikeaan satumetsään. Täällä ei ollut ketään! Aina aiemmilla kerroilla täällä on ollut mahdoton mekkala, mutta nyt oli aivan rauhallista. Nyt todella huomasi, kuinka uskomattoman upea ja jopa mystinen paikka tämä on!
Sellainen retkipäivä! Ajoa Barcelonasta tuli reilut sata kilometriä suuntaansa ja aikaa siihen meni puolisentoista tuntia. Polku oli helppokulkuinen, eikä nousua ollut juurikaan lukuunottamatta nousua ylös Santa Margaridalle, joka sekään ei ollut paha. Keli helli ja linnut lauloivat – aika ihanaa! Toivottavasti vielä nyt kesäkuun alussa ehtisimme jonkun pienen retken heittää lähiseuduilla ennen kuin helteet iskevät tosissaan päälle, sillä en ole ihan vielä valmis kesätauolle. Ehkä jo tänä viikonloppuna tai seuraavana, joka olisi vielä pitkä viikonloppu… Katsotaan, kesäkuu on kiireistä aikaa!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).