Toisinaan maiseman muodostumiseen vaikuttavat pienet asiat. Sunnuntairetkemme suuntautui tällä kertaa alueelle, josta piti tulla iso nukkumalähiö, mutta joka säästyikin rakentamiselta ja on nyt kaunis maalaismaisema ihan suurkaupungin liepeillä. Päiväretken kohteena oli kylä nimeltä Gallecs.

 

Gallecsin kylä sitä ympäröivine peltoineen on pieni maaseutumainen pläntti Vallèsissa, keskellä teollisuusaluetta, noin 25 kilometrin päässä Barcelonan hulinoista. Alueella on viljelty viiniä ja etenkin viljaa vuosisatojen ajan, ja täällä voi, vähän sattuman kaupalla, nähdä vilauksen siitä, millaista elämä oli Katalonian maaseudulla ennen teollistumista.

Vuonna 1968 alueelle nimittäin suunniteltiin rakennettavaksi 130 000 asukkaan lähiö ja pellot pakkolunastettiin alueen maanviljelijöiltä. Pellot pantiin pakettiin ja jäätiin odottelemaan rakennustöiden alkamista. Ne eivät kuitenkaan koskaan alkaneet, sillä ihmiset vastustivat ajatusta ja Francokin ehti kuolla ja moni asia sen myötä muuttua. Byrokraattien pyöritellessä papereita kylän ympärille nousi valtavia teollisuusalueita, rakennettiin useita moottoriteitä ja lähikylät laajenivat nopeasti ja halvalla rakennetuiksi kerrostalokeskittymiksi, Gallecsin pysyessä täysin koskemattomana. Vuonna 1981 rakennushanke haudattiin lopullisesti ja vuonna 1992 alue Katalonian hallitus liitti alueen suojeltavien luontokohteiden (PEIN) listaan. Jotain iloa siis on hitaasta byrokratiastakin!

 

Alueella viljellään edelleen viljaa ja muutamia vanhoja maalaistaloja on jäljellä ja asuttuina. Kävimme retken jälkeen kahvittelemassa lähikylässä ystäviemme kakkosasunnolla, vanhassa, upeasti entisöidyssä maalaistalossa, ja isäntä kertoi, että hänen perheensä on juuri Gallecsista kotoisin ja heidän piti myydä maat ja mannut rakennustyömaiden alta. Hänellä oli tallessa vanhoja kuvia alueesta ja hyvin vähän se on muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana.

 

Alla olevasta kuvasta näkyy, kuinka lähellä olimme Barcelonaa. Taustalla häämöttävällä kukkulalla on Tibidabon huvipuisto eli kotikaupunki on heti tuon vuorijonon takana. Tälläkin puolen vuorta on isoja kaupunkeja kuten esimerkiksi Sant Cugat ja vieressä kulkee vilkkaita moottoriteitä, mutta niistä ei kuulunut pihaustakaan retkemme aikana. Alue on suosittu päiväretki- ja ulkoilukohde, mutta epävakaisen sään ansiosta porukkaa oli vähän ja saimme olla suurimman osan ajasta ihan rauhassa. Emmekä edes saaneet vesisadetta niskaamme, vaan sää oli mitä mainioin!

 

Gallecsin kylän romaanista tyyliä edustavasta kirkosta, Santa Maria de Gallecsista, sekä vanhasta maalaistalosta Masia de Torre d’en Mallasta löytyy mainintoja jo tuhannen vuoden takaa. Hienosti entisöidyt rakennukset ovat nyt suojeltuja.

 

Alueelta löytyy pieni kosteikko, jossa voi bongailla lintuja ja sammakoita. Yritimme kurkkia kosteikon elämää tarkkailupisteistä, mutta tämä talvi on ollut niin kuiva, että vettä oli jäljellä vain lätäköllisen verran, emmekä nähneet yhtään lintua. Pusikoista kuului kuitenkin lintujen ääniä ja rapinaa eli kai siellä jotain elämää on.

 

Retkien kohokohta on aina uusien eläinystävien kohtaaminen. Tällä retkellä emme nähneet villieläimiä, emmekä edes maatilan eläimiä, mutta onneksi tämä kissa oli todella hellyydenkipeä ja tuli siliteltäväksi. Tämä oli Pikkusiskon päivän kohokohta!

 

Kevät on jo pitkällä ja puut kukkii täälläkin.

 

Meillä oli jälleen piknikeväät mukana. Reittimme loppupäästä löytyi piknik-alue, josta oli kauniit maisemat yli laakson ja viljapeltojen. Kyllä kelpasi köllötellä auringossa!

 

Me kävelimme tällä kertaa noin kuuden kilometrin lenkin peltojen ja pienten metsien keskellä. Reitti on helppo ja hyvin merkitty. Reitti lähtee Gallecsin kylän parkkipaikalta ja sen pystyisi hyvin kävelemään pientenkin lasten kanssa. Koiran ulkoiluttajia ja pyöräilijöitä näkyi myös paljon. Ja tännekin pääsee junalla (juna-asema Mollet del Vallèsissa).

Jälleen yksi hieno keväinen sunnuntaiulkoilu takana, ihan mahtavaa!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).