Haluaisin kirjoittaa blogipostauksen matkasta, joka alkoi tasan 12 vuotta sitten, kun sain pienen tummahiuksisen käärön syliini ranskalaisessa sairaalassa. Haluaisin kertoa, kuinka ylpeä olen tuosta fiksusta ja huumorintajuisesta nuoresta naisenalusta, ja kuinka kovasti odotan, että hän palaa siskonsa kanssa tänään Suomesta takaisin kotiin. Mutta koska tämä esiteini ei halua, että hänestä kerrotaan netissä yhtään mitään, kirjoitankin ihan vaan kuulumisia.

Kuten huomata saattaa, blogi on ollut melko hiljainen heinäkuun ajan. En ole postannut normaaliin tahtiin, enkä ole ehtinyt lukea kanssabloggaajien tarinoita. Elämä on pitänyt kiireisenä, mutta hyvällä, suorastaan erinomaisella tavalla. En ole monta yötä ehtinyt olla kotona, vaan olen reissannut ympäri Eurooppaa. Yöpynyt olen Suomessa, Lontoossa, Normandiassa, Bretagnessa, Ranskan Baskimaalla, Espanjan Baskimaalla ja myös Pyreneillä sekä Ranskan että Espanjan puolella. Kolme eri reissua, 4 500 ajokilometriä. En varsinaisesti enää halua auton kyytiin, ja mikäli Barcelona olisi viileämpi, en haluaisi enää lähteä hetkeen yhtään mihinkään. Kotona on hyvä olla.

Tänään kesälomassa on eräänlainen taitekohta, kun lapset palaavat siis kotiin Suomenlomaltaan. Joudun taas asettumaan mutsin rooliin, tekemään ihan oikeaa ruokaa ja palauttamaan päivärytmin normaaliksi. Taakse jäävät aikuisten kahdenkeskiset illat, nyt ollaan taas äiti ja iskä. Onhan tässä kuitenkin ehditty jo nyhjäämään kahdestaan ihan tarpeeksi, ja on kiva, kun lapset palaavat kotiin ja tänne tulee vähän elämää ja vauhtia. Nyhjätään sitten taas vuoden päästä uudestaan.

Ja helteet ovat ihan tosissaan saapuneet Barcelonaan. Viime yö oli aikamoista pyörimistä, kun ilma ei viilentynyt yhtään edes aamuyöstä. Palasimme tosiaan eilen vuorilta ja siellä nukkuminen oli niin helppoa ja ihanaa, hiljaisuudessa ja viileydessä. Täällä odotti seisova ilma ja viereisen talon remonttipöly. Tuuletin pyöritti yön kuumaa ilmaa, mutta ei juuri viilentänyt. Ehkä tähän taas tottuu.

Minulla on iso kasa blogitekstinalkuja odottamassa viimeistelyä ja julkaisua. Lapset tulevat Suomesta isovanhempiensa kanssa, ja niin kauan, kun meillä on vieraita, on blogi vielä jokseenkin hissuksiin.  En halua kuluttaa harvinaista yhteistä aikaa tietokoneella istuen, ainakaan ihan koko aikaa. Kunhan olemme sitten taas omalla porukalla, haluan tuutata ulos kaikki postaukset ennen seuraavia reissuja. Loppuloman ohjelmassa on nimittäin pitkä viikonloppu Cerdagnessa, josta olen kirjoittanut alkukesästä, sekä kauan kaivattu reissu New Yorkiin, josta siitäkin olen aiemmin kirjoittanut. Näistä tulee varmasti niin paljon blogimateriaalia, että parempi on vaan saada vanhat jutut pois jaloista kuleksimasta.

Nyt alan pyykinpesuun, siivoushommiin, kauppareissuun ja kaikkeen muuhun, mitä äidit ruukaavat tehdä. Teen synttärisankarille yllätyksiä ja illalla paistan kasan lettuja. Otan ehkä päiväunet. Nautin vielä yhden päivän hiljaisesta kodista. Sellaista tavallista kotielämää.

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).