Muistatteko sen tunteen, ehkä lapsuudesta tai pitkän reissun jälkeen, kun on ihan kauhea koti-ikävä ja vihdoinkin on melkein perillä, pienen hetken päässä paikasta, johon on kaivannut ihan hirveästi? Edessä on enää ne viimeiset viisi kilometriä, jotka tuntuvat loputtomilta. Minulla oli sellainen tunne viime viikonloppuna parkkipaikalla, kun tiesin, että lyhyen junamatkan päässä minua odottaa korkeat vuoret, raikas ilma ja maisemat, jotka ovat niin ihanat, että sydän meinaa särkyä!
Koko kevät meni ulkoilujen puolesta ihan pipariksi, kun säät olivat joka viikonloppu niin huonot (ja sitä olen valittanut koko alkukesän, sori siitä!). Monta suunniteltua retkeä piti perua, enkä päässyt lopulta kertaakaan vuorille. Talvella en käynyt edes yhtään kertaa laskettelemassa eli edellisestä kerrasta, kun olin sielunmaisemani keskellä oli jo ihan liikaa aikaa. Nytkin minua jarrutti pieni pitkään jatkunut kesäflunssa eli mihinkään extreme-patikointiin minusta ei ollut, mutta vuorille oli ihan pakko päästä. Niinpä retkikohteeksi valikoitui Vall de Núria helpolla tavalla eli nousimme junalla, cremallera, ylös ja kävelimme alas takaisin autolle vanhaa tietä pitkin hieman alle kymmenen kilometriä.
Vall de Núria ja kuinka sinne pääsee?
En ole muistaakseni koskaan kirjoittanut tässä blogissa Vall de Núriasta, mikä on hieman omituista, sillä paikka on yksi tunnetuimpia ja suosituimpia ulkoilukohteita Kataloniassa. Mekin olemme käyneet täällä monet kerrat, esimerkiksi silloin, kun vietimme yön vuoristomajalla ja kävelimme sieltä ”insinööripolkua” pitkin Vall de Núriaan (postaus täällä).
Vall de Núria on laakso noin kahden kilometrin korkeudessa. Sen ympärillä kohoaa korkeat vuoret, joilla risteilee loputon määrä patikkapolkuja. Talvisin täällä voi lasketella pienessä hiihtokeskuksessa ja alueella on myös hienot rando-mahdollisuudet ja useita vuoristomajoja, joissa yöpyä. Laakson keskipisteet ovat vanha luostari ja kaunis pieni vuoristojärvi, jolla voi vaikka soudella ja näyttää siellä kalojakin olevan. Laaksosta löytyy hotelli, matkamuistomyymälä, ravintola, baareja ja piknik-paikkoja. Lapsille on paitsi tilaa juosta, myös leikkipaikka ja maatilan eläimiä ihmeteltäväksi.
Vall de Núriaan pääsee junalla Barcelonasta. Ota Barcelonassa junan (R3) suunnaksi Ribes de Freser ja jatka sieltä cremalleralla Vall de Núriaan, ihan ylös saakka. Aikataulut ja hinnat löytyvät Renfen sivuilta. Autollakin tietysti pääsee. Aikaa kannattaa varata pari tuntia ja parkkipaikka ainakin Queralbsin asemalla on ilmainen, ehkä myös Ribes de Freserissä, en ole varma.
Takaisin meidän retkeemme… Kahvi- ja pissatauon jälkeen lähdimme kävelemään alas kohti Queralbsia, jonne olimme jättäneet automme. Jokea seuraileva polku on helppokulkuinen ja hyvin merkitty ja reitti on oikeastaan koko ajan alamäkeä, mutta onhan se aika jyrkkä ja pitkä, melkein kymmenen kilometriä. Kyllä se jo alkoi etureisissä tuntumaan! Meillä oli mukana sauvat ja niistä oli paikoitellen ihan oikeasti apua. Yhdessä kohdassa oli esimerkiksi lyhyt sillanpätkä ilmeisesti vastikään sortunut ja sauvat auttoivat huomattavasti harppomisessa. Maisemat ovat koko matkan todella upeat ja reitin varrella on jokunen näköalapaikka, muutama isompi vesiputous, isoimpana Salt del Sastre, ja mm. kaunis Pont del Cremal -silta.
Koska alkukesä oli märkä ja lunta viime talvena mukavasti, joessa, jonka vartta seurailimme koko ajan, riitti runsaasti vettä ja luonto kukoisti. Joka puolella kukki, mutta enhän minä tiedä, mitä kasveja ihailin. Nättejä ne olivat kaikki.
Meillä oli tälläkin reissulla hyvät eväät mukana ja pidimme varjopaikassa, joen äärellä hyvän mittaisen tauon. Muutenkin pysähtelimme katselemaan maisemia ja ottamaan kuvia, ja aikaa kuluikin paljon enemmän kuin arvioitu kolmisen tuntia. Se ei haitannut, eihän meillä ollut mikään kiire hikiseen Barcelonaan, ja kävimme itse asiassa vielä pienen Queralbsissa pidetyn tapas-tauon jälkeen ajamassa reitin maastoautolla ylhäällä vuorilla. Hienoja maisemia oli tälläkin reitillä!
Oli kyllä täydellisen onnistunut päivä ja hyvä startti kesän patikkaretkille. Seuraavan kerran pääsen vuorimaisemien keskelle Alpeille, enkä malta odottaa!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
Voi eih, miksi en koskaan käynyt täällä kun asuimme Barnassa… me suunnattiin maaseuturetkille lähes aina Siuranaan ja sen lähistölle, kiipeilyreittien takia, tai biitsille costa bravan suuntaan. Nyt vähän harmittaa, että kaikki muu jäi vähän paitsioon. Tämä näytti upealta paikalta!
Ja meillä taas jää aina Siurana väliin, vaikka se on ihan mieletöntä seutua :D! Niin sitä vaan jämähtää tuttuihin ja turvallisiin paikkoihin…
Hei vau, tämä oli loistava vinkki! Jos Barcelonaan tulee vielä lähdettyä, täytyy tämä ehdottomasti pitää mielessä. Tosi hienoja maisemia! Harvemmin olen Espanjassa nähnyt noin vehreitä paikkoja.
Katalonia on yllättävän vehreä, kannattaa tulla tutkimaan 😉
Ihanan näköisiä vuoristomaisemia ja niin vehreää luontoa.😍 Katalonian vierailuni ovat rajoittuneet Barcelonaan, vaikka tuokin osa Espanjasta ansaitsisi paljon syvempää tutkimista. Kiitos runsaista vinkeistä, ne otetaan käyttöön, kunhan pidempi reissu täältä etelästä, Andalusiasta sinnepäin toteutuu😊
Ja minä kyselen sitten sinulta vinkkejä, kun saamme aikaiseksi järjestää reissun Andalusiaan 🙂
Näyttääpä ihanalta! 🙂 Istuskelen kirjastossa ystäväni kanssa ja katselemme kuviasi miettien tulevia patikointireissuja… Syvän inspiraation vallassa täällä siis! 😉
Mahtavaa! Jos tarvitsette vinkkejä niin laita viestiä 🙂
Olipas mukavan näköinen reitti! Itseä Barcelonan alueella kiinnostaa eniten sen lähiympäristö, kun kaupunki itsessään on jo niin ylikansoitettu. Mukava kaupunkihan se on, mutta tietysti liiallinen turismi tekee siellä käymisestä jo hieman kaksipiippuisen asian nykyään. Itseä kiinnostaisi siellä eniten pelkästään ravintoloissa hengailu ja tutustuminen muuten lähialueen luontoon, mikä näytti viime reissulla erittäin kauniilta.
Joo, Barcelonassa on tosi paljon turisteja, paikoitellen liiaksi asti, mutta on täällä vielä paikkoja, joissa pääsee näkemään paikalliset elämää. Ramblasin seutu ja vanha kaupunki on menetetty turismille, mutta esimerkiksi Poblenou ja Rambla Poblenoun seutu on kivaa ja kehittyy koko ajan parempaan suuntaan (täytyyhän sitä omia kulmia mainostaa ;)).
Näitä tarinoita pienistä pistoretkistä on hauska lukea. Barcelona ei itsessään houkuta juuri tuon ylimitoitetun turismin vuoksi, josta Ramikin mainitsi, mutta alkupisteenä muille retkille houkuttaa kovasti.
Ihania kuvia ja houkuttava reitti, ei vaikuta yli vaikealta tällaiselle taviksellekaan.
Kataloniassa on tosi paljon muutakin nähtävää kuin Barcelona ja ehdottomasti kannattaa lähteä edes pienelle päiväreissulle!