Aina, kun olemme harkinneet paluuta Suomeen, on ykkösvaihtoehtona ollut Helsinki ja ennen kaikkea kantakaupunki. On ollut ihan selvää, että mihinkään lähiöön tai kaukaiseen kaupunginosaan emme ikinä muuta, paikkaan, jossa kaksi autoa olisi välttämättömyys, paikallisbussit kulkisivat miten sattuu ja maitopurkkiakin pitäisi lähteä hakemaan pitkän matkan päästä. Toinen vaihtoehto olisi asua ihan maalla, luonnonhelmassa, mutta mahdotontahan se kai olisi, koska työhommat tuskin onnistuisivat.

Syyskuinen Herttoniemenranta muutti vähän mielipidettäni. Eihän se olisi hullumpaa asua seitsemän kilometrin päässä Helsingin keskustasta, metrolinjan varrella meren rannalla. Läheltä löytyisi paitsi palvelut myös puistoalueita ja uimaranta.

Sekä ilta- että aamupäiväkävelyt rannassa ja läheisessä Herttoniemen kartanon puistossa olivat kivoja, ja kännykän kamera lauloi. Nättiä, eikö totta?

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).