Kuten ehkä on tullut selväksi, vietämme usein viikonloppuja Andorrassa ja yövymme siellä hotelleissa. Yhtä hotellia ylitse muiden ei ole vielä löytynyt ja niinpä emme ole jämähtäneet lempihotelliin, vaan valitsemme joka kerta uuden majapaikan. Kun olemme liikkeellä perheen kanssa, olemme valinneet useimmiten neljän tähden hotellin aamupalalla. Esimerkiksi viime syyskuussa övyimme sellaisessa Andorra la Vellassa. Samppa on omilla Andorran reissuillaan yöpynyt muissakin majoituksissa, tähdettömissä, hostelleissa ja sen sellaisissa, mutta tosiaan suurin osa minun testaamistani hotelleista on nelitähtisiä.

Muutama havainto on tullut tehtyä Andorran hotellitarjonnasta. Hotellit ovat yleensä suuria, eikä sympaattisia perhehotelleja ole juurikaan tullut tässä maassa vielä vastaan, vaikka niitä yleensä reissuilla suosimme. Ulkoasu on jykevä kuten suuressa osassa Andorran rakennuksissa, maan rakennukset kun on usein tehty tummanharmaasta kivestä. Mitään pikkusievää on turha etsiä.

Neljän tähden hotellilta odottaisi näin suomalaisittain jotain ekstraa. Sitä Andorran hotelleissa ei kuitenkaan ole. Huoneet ovat kyllä tilavia ja palvelu hyvää, mutta hotellihuoneet ovat usein karuja. Seinät ovat monesti ohuet ja voit kuulla askeleet käytävältä. Aamupalatarjonnassakaan ei aina ole hurraamista. Toki neljän tähden hotellin kriteerit toteutuvat: aamupalan saa halutessaan huoneeseen, kylpyhuoneessa odottaa shampoot ja suihkumyssyt ja tarjolla on kylpytakkeja niitä tarvitseville. Ihan fiksuja hotelleja siis, kuitenkin ilman ekstraluksusta, jota monesti on esimerkiksi ranskalaisista hotelleista löytynyt.

 

Tällä kertaa yövyimme Canillon kylässä, Hotel Obaga Blancassa. Hotelli on arvioitu Tripadvisorissa Canillon parhaimmaksi, eikä se huono ollutkaan. Huone tai paremminkin asunto, olihan meillä kaksi makuuhuonetta plus oleskelutila, oli tilava. Meillä oli oma keittokomero, jossa kokkasimme confit de canardia, ja lapset lojuivat olohuoneen sohvalla katsoen saksalaisia lastenohjelmia.

Huoneiston ikkunoista näki vuorille, tosin alaspäin vilkaistessa näkyi myös parkkipaikka. Ulkoa ei melua kuulunut, vaikka vieressä kulkee kapea tie ja itse Canillon kylä on pienen kävelymatkan päässä. Sijainti on erinomainen.

Hotellissa on pieni spa-osasto, jota toki testasimme. Sieltä löytyy sekä suomalainen sauna että höyrysauna ja myös porealtaat niin sisätiloista kuin pihaltakin. Ulkona kylpeminen lumen keskellä oli hauskaa! Hotellissa on myös pikkuruinen kuntosali.

Hotellilla on luonnollisesti myös suksivarasto ja lämmin huone monoille, onhan suurin osa hotellivieraista laskettelijoita. Hiihtokamoillahan hotellihuoneisiin ei juuri koskaan saa mennä missään. Hotellilta on myös ilmainen autokuljetus hiihtohissille. Kuskit olivat tosi mukavia jamppoja ja he kuskasivat meitä ihan silloin kun halusimme. Ylipäätään henkilökunta hotellilla oli ystävällistä ja auttavaista.

 

Miinuksiakin valitettavasti on. Huone ei ollut niin puhdas kuin olisin toivonut. Sängyn alla oli villakoiria ja osa saippuapurkeista oli vähän ällöttäviä.  Tässäkin hotellissa seinät olivat valitettavan ohuita. Muista huoneista ei ääniä kuulunut, mutta käytävältä kyllä.

 

Itse olin eniten pettynyt aamupalaan. Olimme ilmoittaneet etukäteen, että olen keliaakikko, mutta hotelli ei ollut varautunut siihen mitenkään. Aamupalani koostui siis juustosiivuista ja hedelmistä, koska en voinut olla varma pekonin, makkaran tai jugurtin gluteenittomuudesta. Gluteenitonta leipää ei ollut tarjolla eikä merkintöjä gluteenittomuudesta ollut missään. Onneksi olen reissuilla tottunut tähän ongelmaan ja minulla oli omia gluteenittomia suklaakeksejä mukana. Silti se joka kerta harmittaa, kun maksaa aamupalasta saman verran kuin muutkin, mutta ei löydä sopivaa syötävää.

 

Vieläkään ei siis vakihotellia löytynyt, mutta maaliskuussa taas testataan yksi nelitähtinen Arinsalissa!

 

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).