Matkamme Kaliforniassa jatkui Yosemiten kansallispuistosta jättimäisten puiden keskelle Sequoia & Kings Canyon kansallispuistoihin. Jos Yosemite oli valtaviin odotuksiini nähden pienoinen pettymys, niin Sequoian ja Kings Canyonin kansallispuistot olivat todella suuri positiivinen yllätys. Ennen Kalifornian reissun suunnittelua en edes tiennyt näiden kansallispuistojen olemassaolosta, ja elleivät ne olisi olleet sopivasti reittimme varrella, emme olisi niihin hoksanneet mennä. Onneksi menimme, tämä oli nimittäin kerrassaan upea paikka, ja se nousi suosikkiluontokohteitteni listalle!
Kävimme täällä matkalla Yosemitesta Los Angelesiin. Suunnittelimme matkan niin, että olimme yön jokseenkin tylsässä ja hirvittävän kuumassa Fresnossa, ja sieltä ajoimme aamuvarhain kansallispuiston portille (Big Stump Entrance). Ajelimme puiston läpi pitkin Generals Highwayta ja poistuimme puistosta illansuussa Ash Mountain Entrancen kautta ja yövyimme jossain ketjuhotellissa Bakersvillessa. Tämä oli oikein hyvä suunnitelma, ja päivän aikana saimme ihan kivan käsityksen pienestä osasta isoa kansallispuistoa, eikä matkaammekaan tullut suurta mutkaa.
Nämä kaksi kansallispuistoa, Sequoia ja Kings Canyon, toimivat yhdessä eli yhdellä sisäänpääsylipulla pääsee molempiin puistoihin, eikä puistojen vaihtumista oikein edes huomaa mitenkään. Seitsemän päivän lippu maksoi nyt kesällä 2019 35 dollaria per autokunta ja sillä olisi päässyt tosiaan viikon ajan sisälle niin monta kertaa kuin haluaa. Meidän matkamme jatkui kohti uusia elämyksiä ja niin sai päivän tutustuminen näihin maisemiin riittää. Enemmänkin olisin saanut aikaa täällä kulumaan, helposti (vaikka olikin ihan järkyttävä helle, reilusti yli 30 astetta), ja etenkin Kings Canyonin se varsinainen kanjoni olisi ollut hurjan kiinnostava, sekä tietysti kunnon patikointi takametsissä.
Maisemat täällä ovat aivan käsittämättömän hienoja. Valtavat sequoia-jättipuut eli mammuttipetäjät kasvavat aivan kiinni mutkaisessa ja kapeassa tiessä ja paikoitellen maisemat avautuvat jyrkän reunapudotuksen ääreltä. Mammuttipetäjät ovat hämmentävän suuria, mutta myös muissa puissa on kokoa. Erikoista satumetsää.
Sequoiat eivät ole maailman korkeimpia, leveimpiä tai vanhimpia eläviä ”olentoja” (voiko näin sanoa puista?), mutta tilavuudeltaan suurimpia ne ovat. Niiden rungot ovat valtavia! Olen itse asiassa aika pettynyt ottamiimme kuviin, sillä yhdessäkään ei näy puiden koko kunnolla. Puiden kokoa on näistä kuvista vaikea, ellei mahdoton tajuta, mutta ne todellakin ovat valtavia, aivan käsittämättömän suuria. Kävytkin ovat isoja möllyköitä ja juurakot laajia. Kyllä itsensä voi toisinaan tuntea hyvin pikkuruiseksi.
Ensimmäinen stoppimme oli Kings Canyonin, tarkemmin sanottuna Grant Groven puolelta löytyvä 3000 vuotta vanha General Grant, The Nation’s Christmas Tree, tilavuudeltaan maailman toiseksi suurin mammuttipetäjä. Jätimme automme täydelle parkkipaikalle ja kiersimme parkkipaikalta lähtevän helpon ja lyhyehkön rengasreitin (General Grant Tree Trail), joka sopinee huonojalkaisellekin.
Reitin varrella on paljon muutakin nähtävää kuin General Grant. Yhden kaatuneen puunrungon, Fallen Monarch, sisälle pääsee kävelemään ja iso mieskin mahtuu siellä helposti kävelemään pää pystyssä. Centennial Stump on valtava kanto, joka on jäänyt jäljelle vuonna 1875 kaadetusta sequoiasta. Myös vanha mökki vuodelta 1872, Gamlin Cabin, löytyy polun varrelta. Molemmat jälkimmäisistä ovat jäänteitä ajasta, jolloin täällä vielä hakattiin surutta metsää ja mammuttipetäjiäkin, jotka onnekseen eivät ole kuitenkaan hirveän hyvää rakennusmateriaalia. Kansallispuistoksi alue nimettiin vuonna 1890 tarkoituksena suojella tätä ainutlaatuista luontoa.
Tien toisella puolella, pienen ajon päässä on hieno näköalapaikka, Kings Canyon Panoramic Point. Täältä näkee pitkälle Sierra Nevadan vuoristoon ja hassua kyllä, emme nähneet täällä muita ihmisiä! Harvinaista, olimme jo ehtineet tottua siihen ajatukseen, että Kalifornian kansallispuistoissa kävellään aina jonossa. Täällä oli hiljaista ja kaunista, ja lyhyt reitti autolta kukkulan päälle oli hyvin helppo kävellä.
Näköalapaikalta jatkoimme matkaa kohti Sequoia National Parkia ja metsän todellista jättiläistä ja suurinta nähtävyyttä. General Sherman on tilavuudeltaan maailman suurin puu ja se seisoo metsässä muiden jättiläisten ympäröimänä. Jätimme taas uskollisen Chevrolet Tahoemme täpötäydelle parkkipaikalle ja lähdimme seurailemaan muita ihmisiä kohti tuota isoa puuta. Alamäkeen viettävä polku oli jälleen hyvin helppo, hieman jyrkkä, mutta asfaltoitu, ja polun varrella oli istuma- ja levähdyspaikkojakin. Palatessa ja ylämäkeä noustessa hieman hengästytti, sillä täällä ollaan yli 2 100 metrin korkeudessa ja helle ja ohuempi ilma alkoi hieman jo tuntua.
General Sherman on niin suuri, etten saanut sitä millään mahtumaan kuviin. Alla olevissa kuvissa näkyy ihmisiä puun juurella pieninä kuin muurahaiset, ihan mitättöminä.
Kuten Yosemitessakin myös täällä on karhuja. Niitä emme nähneet, vaikka kovasti auton ikkunasta niitä yritin nähdä, mutta näin sentään yhden kaatuneen puun luona jonkun eläimen, joka saattoi olla jopa murmeli. Orava se ei varmasti ollut, eikä jänis, eli veikkaisin murmelia.
Lisätietoa Sequoia & Kings Canyon National Parkeista, niiden ajantasaisista sää- ja tieolosuhteista ja muusta tärkeästä löytyy National Park Servicen nettisivuilta!
Ja hei, jos et pääse katsomaan jättimäisiä mammuttipetäjiä Kaliforniaan asti, niin löytyy niitä Euroopastakin, täältä Espanjasta! Eihän ne Cantabrian istutetut sequoiat niin valtavia vielä ole kuin Kaliforniassa, mutta isoja silti. Ja muutenkin seutu on kaunista!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).