Jälleen kerran oli aika viettää joulu Ranskassa, maaseudulla aasien, lehmien, lampaiden ja kanojen keskellä, kaukana kaupungin saasteista ja metelistä! Olemme viettäneet monet joulut tässä entisessä kotimaassamme, mutta edellisestä kerrasta oli vierähtänyt jo viisi vuotta. Nyt oli ihana jättää remonttipölyt muutamaksi päiväksi kaupunkiin ja tulla tänne hiljaisuuteen viettämään rentoa ja stressitöntä joulua.

Ajelimme aatonaattona Barcelonasta nelisen tuntia tänne Ariègen departementtiin Midi-Pyrénéesin alueelle. Paljon ei siis jäänyt aikaa valmistella joulua ja jouluruokia, ja se sopi mainiosti. Kävimme lähimmässä Intermarché-marketissa ostamassa lähes kaikki joulun ruoat valmiina. Ainoastaan rosollin vaadin ehdottomasti suomalaisesta joulupöydästä meillekin ja sen jouduin luonnollisesti tekemään alusta asti itse, täällä kun ei tunneta tuota joulupöydän parasta herkkua. Löysimme ihan suomalaisen kinkun makuisen kinkkupalan marketin lihatiskiltä, lohikin ostettiin valmiina vakuumissa. Ranskaa edusti pieni pala hanhenmaksaa sekä shampanja, Espanjaa turrón-nougat. Jälkiruokana suklaata, pullaa ja Vihreitä kuulia, lähes täydellistä. Miten helppoa olikaan aaton joulupöydän kokoaminen, ja silti maistui ihan joululta!

Jouluaatto alkoi joulupuurolla. Joulupäivänä ruokana oli confit de canardia, josta on jo tullut meidän joulupäivän traditio helppoutensa takia. Kaikki oleminen tänä jouluna keskittyi ruokaan, sen valmisteluun, syömiseen ja sulatteluun, ja siinä sivussa kuunneltiin joululauluja ja katsottiin joululeffoja.

Joulupukki ei käynyt, mutta ihan mukavan kokoinen lahjakasa ilmestyi silti takan ääreen. Olen toisaalta todella iloinen, että meillä ei enää ole sitä mieletöntä lahjatulvaa jouluna, sillä tytöt ovat jo sen verran isoja, että tietävät tasan tarkkaan mitä haluavat ja mielellään täytämme ne toiveet ja jätämme kaiken krääsän hankkimatta. Toisaalta se on myös haikeaa: jotain joulun taiasta on kadonnut, kun kukaan ei ole enää ihan hermona joulupukin tulon takia, eikä lahjojen avaaminen synnytä spontaaneja riemunkiljahduksia. Lahjat jaettiin, ne avattiin ja siinä se sitten oli, joulun kohokohta.

Kävimme sekä aattona että joulupäivänä tutustumassa lähimaastoon, joulupäivänä jopa yli kymmenen kilometrin mittaisen metsäretken verran. Aatto oli harmaa, mutta iltaa kohden pilvet alkoivat väistyä ja joulupäivänä on aivan ihana kirkas sää, näki ihan valkohuippuisille Pyreneille asti. Luonto on täällä Ariègessa kaunista, kumpuilevaa ja täällä on paljon peltoja ja metsiä. Hevosia näkyi monella niityllä, samoin lehmiä, mutta ihmisiä ei ollut missään. Ihanan hiljaista.

Täällä on jostain syystä tosi paljon rapsuttelua haluavia aaseja ja siitähän me tytöt tykätään. Aamuisin kuulee kukkojen kiekuvan ja talojen pihoilla juoksee lihavia kissoja. Tämä on kyllä niin vastakohta meidän arkiselle elämällemme Barcelonassa, jossa ei näe kuin koiria talutushihnan päässä, puluja ja satunnaisia torakoita…

Sääli, että sääennuste näyttää melko huonolta pian päättyvän loppureissumme ajalle. Täällä olisi valtavasti näkemistä: Carcassonne ja sen keskiaikainen linnoitus, vanhat kataarilinnat, joista kuuluisin on Montségur, Foix’n linna, Niaux’n ikiaikaisia kalliomaalauksia täynnä olevat luolat, Mirepoix’n pikkukaupunki ja sen markkinat, Labouichen maanalainen joki, hiihtokeskukset Pyreneillä, Ax-les-Thermesin kylpylät… Ja vaikka mitä muuta. Onneksi tässä ei tarvitse ottaa mitään paineita siitä, että sateen vuoksi jäisi kaikki näkemättä, sillä olemme olleet tällä alueella useita kesälomia ja kerran joulunkin ja aika tarkkaan olemme kiertäneet kaikki pakolliset nähtävyydet. Nyt otetaan rennosti ja mennään fiiliksen ja kelien mukaan!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).