Viime viikonloppuna teimme ulkoiluretken hieman eri tavalla kuin aiemmin: puksuttelimme kohteeseen junalla! Halusimme testata kuinka helposti Cerdanyaan, vuorten ympäröimään laaksoon Espanjan ja Ranskan rajalla pääsee julkisella liikenteellä, ja aivan hyvinhän sinne pääsee. Tämä on kiva ja helposti järjestettävä junaretki Barcelonasta!

Nousimme junaan R3 (suunta Puigcerdà) Barcelonan Arc de Triomf -asemalta. Ostimme liput automaatista ja hämmästyin jälleen junamatkailun edullisuutta: kolme tuntia kestävän, vuoren halkaisevan matkan hinnaksi tuli yhteen suuntaan vain 12 euroa per nuppi. Laskeskelimme, että mikäli haluamme mennä Cerdanyaan kahdestaan miehen kanssa, junamatka tulee edullisemmaksi kuin omalla autolla meno. Jos taas lähdemme koko perhe retkeilemään, oma auto tulee paljon halvemmaksi.

Tokihan omalla autolla meno on helpompaa, kun voi vapaammin valita kohteen ja pysähtyä matkalla vaikka pissalle ja kahville, junassa ei nimittäin ollut vessaa eikä ravintolavaunua, paikallisjuna kun on, mutta toisinaan on myös kätevää, kun kumpikin voi keskittyä vain olemiseen ja vaikka kirjojen lukemiseen liikenteeseen keskittymisen sijasta. Hiukan voi varautua siihen, että istumapaikkaa voi joutua etsimään, sillä nytkin mennessä juna oli alkumatkasta aika täynnä, mutta kun paikan löytää, niin onhan se junamatkailu leppoisaa.

Suunnittelimme reittimme siten, että jäämme junasta pois Puigcerdàssa ja kävelemme siitä Ranskan puolelle Bourg-Madameen, jossa käymme kaupasta hakemassa eväitä ja pientä kotiinviemistä (eli lapsille ranskalaisia karkkeja ja mehutiivistettä). Kävelemme takaisin Espanjaan ja kuljemme pieniä polkuja ja Segre-joen vartta seuraillen yhden pysäkinvälin takaisin Urtxiin, josta hyppäämme junaan, joka vie meidät takaisin Barcelonaan. Kävelyä tulisi noin 12-13 kilometriä.

Suunnitelma osoittautui muuten toimivaksi, mutta täytyy tunnustaa, että viimeiset kilometrit, jotka jouduimme kävelemään lievää ylämäkeä asfaltoidulla tiellä hirmuhelteessä, olivat vähän tylsiä. Seuraavalla kerralla reitin voisi kävellä joko toiseen päin tai sitten kokeilla jonkun toisen asemanvälin.

Rajanylitys Espanja ja Ranskan välillä on lähes huomaamaton. Ylität vain joen ja olet toisessa maassa, jonka kaupoissa tuoksuu erilaiselle ja joissa on eri tuotteet, kylttien tekstit muuttuvat toiseksi ja ihmisetkin puhuvat eri kieltä.

Ostimme piknik-eväät Bourg-Madamen Carrefourista. Ai että minusta on aina kiva käydä Ranskan ruokakaupoissa fiilistelemässä ja hypistelemässä! En varsinaisesti kaipaa Ranskassa asumista, mutta käyn siellä hyvin mielelläni ja etenkin ruokakaupoissa tulee aina hirveästi juttuja mieleen Ranskanvuosilta. Kaupat haisevat Ranskassa aina samalta riippumatta siitä, että missä päin maata ne ovat. Cantaloupe-meloni meets juusto-osasto, joku semmoinen haju.

Bourg-Madame on pikkuinen kaupunki vai liekö vain kylä, eikä siellä ole oikeastaan mitään nähtävää. Kävelimme mairien, kunnantalon ohi ja kylänraittia pitkin soratien alkuun, josta aloittaisimme paluun Espanjaan. Olimme liikkeellä siestan aikaan ja pikkukaupat olivat sulkeneet ovensa eikä missään näkynyt ristin sielua.

Palasimme Espanjaan pientä hiekkatietä pitkin. Valtioiden raja oli merkitty vain pienellä liikennemerkillä, joka kielsi rajan ylittämisen, mutta älkää kertoko kenellekään – me ylitimme sen silti. Ja niin ylitti moni muukin: näimme muitakin ulkoilijoita ja reitti on kai ihan virallinen, merkitty ulkoilureitti.

Ja kyllä maistui piknik hyvälle. Kotoa olimme tuoneet teetä ja Carrefourista ostimme leipää ja leivänpäällistä, suklaata ja banaaneja. Orangina kuuluu jokaiseen Ranskan reissuun ja ostimme myös pikkolopullon punkkua, jonka tosin korkkasimme vasta ihan retken lopulla. Löysimme sattumalta ja sopivaan aikaan ihan oikean piknik-paikan pöytineen ja vesihanoineen ja saimme pidettyä hyvän ruokatauon varjossa, maisemia ihaillen.

Maisemat olivat kuten aina täällä aivan hyvät. Olen monesti aiemminkin kirjoittanut Cerdanyasta, onhan se yksi suosikkikohteemme viikonloppuretkille Barcelonasta. Tykkäämme käydä täällä niin kesällä kuin talvellakin ja haaveissamme on, että ehkä joskus löytäisimme täältä oman pienen mökin, johon tulla rauhoittumaan kaupungin metelistä aina kun siltä tuntuu.

Muutamia juttuja Cerdanyasta:

Täällä minä viihdyn – Cerdanya/Cerdagne

Kuumailmapalloilua Ranskan ja Espanjan rajalla

Enkelipeli ja Puigcerdà

Pala Espanjaa Ranskassa (Llívia)

Eläimiäkin näkyi polun varrella: uteliaita ja taputtelua kaipaavia hevosia ja pelloilla märehtiviä lehmiä. Kukkojen kiekumista kuului joistakin pihoista ja taivaalla liiteli isoja haukkoja.

Päämäärämme oli pikkuruinen Urtx tai oikeastaan sen juna-asema, josta pääsisimme takaisin kotiin. Juna-asema oli vähän kammottava: se oli aivan hylätyn näköinen, rakennusten katot olivat romahtaneet ja särkyneiden ikkunoiden kautta kuului tuulessa liikkuvien ovien hiljaista narinaa. Outo paikka, mutta asema on edelleen käytössä, tosin tämmöisenä ”kylmäasemana”. Mitään palveluja ei asemalla ole, ei edes vessaa, enkä kyllä hirveän mielelläni täällä yksin odottelisi junaa. Huh, onneksi juna tuli aikataulussa ja pääsimme takaisin kaupungin hulinaan ja ihmisten keskelle! Oli hyvä junaretki, täytyy tehdä vastaavia toistekin!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).