Heinäkuun alku ja ensimmäinen miniloma kesälle 2020 on takana! Tämä taitaa olla itse kullekin kummallinen kesä, kun ei pääse mihinkään kauemmas lomareissulle. Meidänkin kesä kulunee lähiseuduilla, parin tunnin ajomatkan säteellä kotoa, muutaman päivän reissuja tehden, mutta mikäpäs siinä, kun hienoja paikkoja löytyy joka suunnasta. On melkein vaikea valita, että mihin lähtisi: Pyreneiden viileyteen ja raikkauteen vaiko Costa Bravan vesiin kellumaan? Vai menisikö viiniviljelmien keskelle vai suuntaisiko ehkä etelään Costa Doradan rannoille? Ranskaankin ajelisi hetkessä, saati sitten Andorraan, mutta epäilen, että emme lähde Katalonian ulkopuolelle, vaikka se nyt mahdollista olisikin. Vaan eihän sitä koskaan tiedä…. Vaihtoehtoja onneksi on eli ei tarvitse kotona murjottaa, vaikka kevään loppupuolella niin pelkäsinkin.

Ensimmäisen irtioton arjesta teimme italialaisen kaveriperheen kanssa Costa Bravalle viime viikolla. Vuokrasimme sieltä, läheltä Beguria, muutamaksi päiväksi hulppean talon, josta löytyi oma uima-allas, BBQ, kaunis puutarha ja huikaisevat maisemat Välimerelle. Kaikki tarvitsimme tätä kurjan kevään jälkeen: pitkiä iltoja ystävien kanssa, aamukahvimaisemia, ihan vaan vaihtelua tylsänä toistuvaan arkeen kaupungissa. Lapset olivat vetäneet juhannukseen asti pitkän putken etäkoulua näkemättä kavereita, me aikuiset suorittaneet arkea maskit naamalla ja hanskat kädessä, ihmisiä vältellen. Olimme jumittaneet kotinurkissa ihan riittävästi – pieni miniloma aloittaisi kesän kivasti.

Kyllä oli kuulkaa Costa Bravalla hiljaista, vaikka oli juhannusviikko ja keskiviikko yleinen vapaapäivä. Moni ravintola ja kauppa oli kiinni, mutta toisaalta, kun ystävämme yrittivät löytää itselleen illallispaikkaa lauantaille, kaikki ne harvat avoinna olevat ravintolat olivat tupaten täynnä. Rannoille mahtui hyvin loikoilemaan ja tuli fiilis, että tällaista täällä oli ennen massaturismia, silloin kun vain paikalliset ja muutamat hassut ranskalaiset lomailivat täällä. Rentoa, rauhallista, iloista – ei hulinaa, kiljumista ja tungosta. Tykkään tämmöisestä Kataloniasta.

Costa Bravan tukikohta – Begur

Taloamme lähin isompi paikka oli tosiaan Begur, pieni kaupunki, jonka keskiaikaisia katuja vartioi linna kukkulan päällä. Täällä näkyy vahvasti indianojen perintö: moni kaupungin hienoista vanhoista taloista on aikoinaan Etelä- ja Keski-Amerikkaan, etenkin Kuubaan, lähteneiden ja siellä rikastuneiden omintakeiseen tyyliin rakentamia, ja talojen seinillä on tauluja, joista voi lukea entisten omistajien elämänkertoja ja talon historiaa.

Kun ensimmäisen kerran kävimme eräänä arki-iltapäivänä käveleskelemässä Begurissa, melkein järkytyin, kuinka hiljaista ja kuollutta siellä oli. Ei ketään missään, kaikki ovet säpissä! Begur on normaalisti kesäkuukausina täynnä lomalaisia ja terasseilla on tunkua, mutta nyt oli tosi hiljaista. Onneksi perjantai-iltana kylillä oli jo mukavasti porukkaa ja iloinen ilmapiiri. Kuului espanjaa ja katalaania, hieman ranskaa, mutta muut matkailijat loistivat poissaolollaan (paitsi tietysti me suomalaiset ja italialaiset).

Kävelimme pitkin Begurin kapeita katuja, otimme kylmät juomat ja tapaksia terassilla. Emme näillä helteillä jaksaneet nousta Begurin linnalle, mutta ei se mitään, sillä olen käynyt siellä aiemmin. Begurista löytyy ruokakaupat, putiikit, ravintolat ja kaikki tarvittavat palvelut. Hyvä tukikohta Costa Bravan tutkimiseen!

Pieni Aiguafreda

Lomatalomme sijaitsi Aiguafredassa, kymmenen minuutin ajomatkan päässä Begurista. Meidän terasseiltamme ja makuuhuoneistamme näkyi Aiguafredan poukamaan, ja toisessa näistä kuvista näkyy talomme jyrkällä rinteellä. Aiguafredan havupuiden reunustama ranta on pieni ja uimaan pääsee kallioilta tai veneitä varten tehdyltä luiskalta. Hiekkaleikkeihin tämä ranta ei sovellu.

Aiguafredan näköalapaikalta, Mirador de la Creu, on hienot maisemat melkein Ranskaan asti.

Rantapäivän viettoon – Sa Riera

Sa Riera on Begurin isoin ranta ja helpoiten saavutettavissa. Moni ranta menee täällä tukkoon autoista, mutta tänne voi hätätapauksessa vaikka kävellä Begurista, sillä matkaan on vain 2-3 kilometriä, tosin mutkittelevaa, kapeaa ja viettävää tietä. Sa Rieran ranta on hiekkainen ja täällä on enemmän turistihulinaa kuin monessa muussa lähiseudun calassa. Muutama ravintola, joista Recerbar-baarissa joimme limpparit, ilmeisesti normaaliaikana mahdollisuus vuokrata kanootteja ja muita juttuja – nyt hyvin rauhallinen rantatunnelma.

Tunnelmallinen Sa Tuna

Sa Tuna on ihana ja etenkin näin hiljaisena aikana rannalla on aitoa vanhan kalastajakylän tunnelmaa. Täälläkin on jokunen ravintola sekä myös jätskikiska, jonne oli aina sen auki ollessa jono. Sa Tuna ja Aiguafreda ovat lähes vierekkäin ja kävelimme välin pariin otteeseen Costa Bravan rannikkoa myötäilevää Camí de Ronda -polkua pitkin.

Tyylikäs Fornells

Fornells on ehkä Sa Tunaakin ihanampi, hyvin rauhallinen kolkka. Vieressä sijaitsee isompi ja vilkkaampi Aiguablavan ranta, mutta sinne emme autollamme mahtuneet, vaikka yritimme parikin kertaa. Fornellsissa on pieni satama ja muutama pieni cala, joihin levittää pyyhkeensä. Ravintoloita ja hotelleja on täälläkin, mm. Hotel Eetu, jonka olen joskus lukenut olevan jollain tavalla suomalainen…

Heinäkuulle meillä ei ole vielä mitään lukkoon lyötyjä suunnitelmia. Hyvin todennäköisesti vietämme muutaman päivän jossakin vuorilla, mutta sinnekin lähdemme varmasti hyvin ex tempore, ja eiköhän Costa Bravallekin palata jossain vaiheessa. Katsotaan, milloin alkaa taas seinät kaatua päälle ja kaupunki ahdistaa ja tehdään juttuja sen mukaan!

Muutamia aiempia juttujani Costa Bravalta:

Cadaqués – Costa Bravan ihanin kylä

Jo muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset tulivat Costa Bravalle – Empúries ja sen rauniot

Yksi kauneimmista kylistä – Pals Costa Brava

Kahvit keskiajalla – Peratallada Katalonia

Välimeren rannalla (Llafranc, Costa Brava)

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).