Barcelonaa piinasi pitkään hiostavan kuuma sää, mutta viime lauantai valkeni viileämpänä. Päiväohjelmamme meni kerralla uusiksi: emme lähdekään katselemaan, että löytyisikö ilmastoitujen ostoskeskusten alennusmyynneistä jotain kesävaatetta, vaan vedämme vaelluskengät jalkaan ja lähdemme retkelle! Pikkusisko oli sopivasti kutsuttu kaverin luokse koko päiväksi juhlimaan synttäreitä ja Isosisko on jo sen ikäinen, että hän voi jäädä kotiin nauttimaan omasta ajasta ja hiljaisesta kodista. En uskalla lähteä kauas silloin, kun hän yksin kotona, ja niinpä otimme suunnaksi yhden lähiseudun näyttävimmän vuorenhuipun, jonne ajaa Barcelonasta reilussa puolessa tunnissa. La Mola on hieno päiväretkikohde ja sieltä on mahtavat maisemat Välimerelle ja vuorille!

La Mola on erikoisen näköinen töppyrä, pyöreähuippuinen kivikukkula, jonka päällä komeilee vanha luostari Sant Llorenç del Munt. La Mola on samaa konglomeraattikiveä, kivettynyttä soraa, kuin paljon kuuluisampi sisarensa Montserrat, joka kohoaa ihan La Molan vieressä ja joka näkyy hyvin monesta paikasta. Kalliomuodostelmissa voi nähdä mielikuvitusta apuna käyttäen mitä kummallisimpia hahmoja!

Me jätimme auton lähelle Muran kylää, Coll d’Estenallesin parkkipaikalle. Parkkipaikka on ihan Parque Natural de Sant Llorenç del Munt i l’Obac –luonnonpuiston infopisteen vieressä (ja täältä löytyy vessat, ihan vaan tiedoksi, äitinä olen oppinut arvostamaan yleisiä vessoja. Niin, ja koska parkkipaikalta lähtee useita luontopolkuja, kannattaa mestoille tulla ajoissa, jotta saa autonsa mahtumaan muiden sekaan!). Kävelyä tulee täältä yhteen suuntaan hieman vajaat 6 kilometriä, mennessä loivaa ylämäkeä, palatessa vastaavasti alamäkeä.

Polku on helpohko ja hyvin merkitty, mutta lastenrattailla ei pääse, vaikka alkumatka kuljetaankin asfalttitietä pitkin. Vaelluskengät on melkeinpä välttämättömät. Polku on vaihteleva ja monipuolinen: välillä kuljetaan sileillä kallioilla, välillä metsän siimeksessä pehmeiden, kuivuneiden lehtien peittämää polkua pitkin. Metsässä näkyy villisikojen mylläämiä aukioita, linnut ovat melko äänekkäitä. Maisemat ovat hienot.

Pienen ylimääräisen mutkan voi tehdä kiipeämällä alla näkyvässä kuvassa olevan Montcau -huipun päälle, mutta me jätimme sen tällä kertaa väliin ja jatkoimme pääpolkua pitkin.

Reitti on todella kaunis, mutta sää ei ollut otollinen valokuvaukseen. Pilvet kiisivät taivaalla hurjaa vauhtia ja valo ja varjo vaihtelivat nopeasti. Taivas oli ajoittain häikäisevän kirkas, kun taas laajat metsäalueet olivat varjossa. Kameran kanssa tuli siis tapeltua, mutta no, tulipahan harjoiteltua uuden kameran asetuksia ja säätöjä!

La Molan huipulla, 1104 metrin korkeudessa on romaaniseen tyyliin rakennettu luostari Sant Llorenç del Munt, jossa sijaitsee ravintola ja kahvila sekä pieni näyttelytila. Luostarin kirkon sisälle pääsee myös. Luostarin edustalla on tasanne, jolta näkee maisemia joka suuntaan. Meillä oli mukana hyvät piknik-eväät ja otimme kahvilassa, jonka isoista ikkunoista on huimat näkymät Välimerelle, vain kahvikupposet ja kylmät limpparit. Ja kävimme taas vessassa, täälläkin on sellaiset.

Olemme retkeilleet Sant Llorenç del Munt i l’Obacin luonnonpuistossa monesti ennenkin. Puistosta löytyy mm. vanhoja viinitiloja, joihin kävin viime talvena tutustumassa bloggaajaryhmän kanssa sekä kaunis pieni keskiaikainen Muran kylä. Puistoon on helppo tulla autolla Barcelonasta, ja täällä on aina ollut rauhallista ja muita retkeilijöitä on aina ollut juuri sopivasti: niin ettei tarvitse ihan yksin olla, mutta välillä on hetkiä, joilloin ei kuulu mitään muuta kuin omat askeleet ja linnunlaulu. Ja sehän se on parasta retkeilyssä! Hieno, hieman tuntemattomampi retkeilykohde!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).