Syksy on parasta aikaa luontoretkille täällä Kataloniassakin! Aurinko jaksaa vielä lämmittää, mutta enää ei hiki roisku samaan malliin kuin kesäkuukausina. Luonto alkaa pikkuhiljaa vaihtaa väriään, ja kukkiakin löytyy vielä vuorenrinteiltä, kun katselee tarkasti. Voi että miten olen odottanutkaan syksyä!

 

Viime sunnuntaina teimme laiskan miehen patikkaretken Pyreneille eli nousimme hiihtohissillä vuoren päälle, patikoimme vielä vähän ylemmäs vuoren huipulle, söimme eväät ja laskeuduimme samalla hissillä alas lähtöpisteeseen. Koska energiaa oli edelleen jäljellä, nousimme vielä toisellakin hissillä ylös ja sieltä kävellä lompsimme laskettelurinnettä pitkin alas takaisin autolle. Ihana päivä!

Kohteena meillä oli La Molina, Espanjan vanhin hiihtokeskus, jonka historia ulottuu yli 100 vuoden taakse, jolloin ensimmäiset pioneerit aloittelivat alueella telemark-hiihdon harrastusta. Espanjan ensimmäinen hiihtohissi rakennettiin La Molinaan 75 vuotta sitten, ja siitä saakka paikalla on toiminut hiihtokeskus.

Muutama vuosi sitten La Molinan hiihtoalueelle rakennettiin Bike Park ja hissejä pyöritetään kesäisin maastopyöräilyharrastajille. Kahden hiihtohissin yhteyteen on rakennettu 27 kilometriä alamäki- ja enduromaastopyöräreittejä. Eritasoisia reittejä on kaikkiaan 13 ja kertalaskun korkeusero on 680 metriä. La Molinan Bike Park on oikein tasokas paikka vaativallekin harrastajalle, kertoi lajia harrastava mieheni. Ei se toki yllä Pyreneiden tärkeimmän Bike Parkin, Andorran Vallnordin tasolle monipuolisuudessa ja palveluissa, mutta Vallnord onkin kuulemma jo ihan maailmanluokan paikka.

Bike Park mahdollistaa siis hiihtohissillä nousut kesälläkin. Telekabiinilla nousu ja alastulo maksoi tänä kesänä patikoitsijoille 11 euroa ja kun siihen laittoi pari euroa lisää, pääsi myös vuoren toiselle seinämälle tuolihissillä. Bike Park -päivälippu maksoi 23 euroa. Hissit pyörivät vielä lokakuun puoliväliin saakka, aikataulut ja muu info löytyy täältä.

 

Me emme ole tainneet koskaan käydä laskettelemassa La Molinassa, vaan valitsemme aina viereisen Masellan hiihtokeskuksen, johon osalla perhettä on ollut kausikortitkin jonakin talvena. Masella on isompi ja monipuolisempi, mutta mikäpä estäisi joskus kokeilemasta La Molinankin rinteitä. Hienot on maisemat täälläkin ja mukavan näköiset rinteet.

 

Noustuamme telekabiinilla ylös, jatkoimme matkaa yläasemalta Tosa d’Alp -vuoren huipulle noin 2540 metriin, ja söimme siellä matkan varrelta Ripollin Esclat-supermarketista ostetut piknik-eväät huipun tuntumassa sijaitsevan Niu de l’Aliga -vuoristomajan lähellä. Katselimme maisemia ja isoja liiteleviä kotkia ja haukkoja, bongailimme tuttuja kyliä ja lepuuttelimme jalkoja. Latupohjaa oli helppo kävellä, mutta kyllähän se vähän jaloissa tuntui näin pitkän tauon jälkeen.

 

Katselimme, kun joku onnekas lähti liitovarjoilemaan. Tuota olisi kiva kokeilla joskus!

 

Nousimme tosiaan sitten vielä tuolihissillä ylös toisen mäen päälle ja kävelimme alas parkkipaikalle. Tämä kävely ei ollut kiva. Talvella rinne on paikoitellen merkitty mustaksi ja näin kesälläkin se on siis hyvin jyrkkä. Etureidet huusivat loppumatkasta jo armoa!

 

Teimme vielä pienen mutkan metsäpolun kautta parille tekojärvelle ala-asemien tuntumassa. Järven rannalla näkyi olevan pikkulapsia poneilla ratsastamassa, mutta minua kiinnosti enemmän rannan pienet sammakot.

 

Ennen siirtymistä isolle tielle takaisin Barcelonaan ajelimme vielä pientä maastoautotietä. Tien varrella oli murmeleita! Näin kaksi, mutta en saanut vikkelästi liikkuvista karvakasoista kuvaa. Niiden vihellyksiä kuului pitkin laaksoa eli melko iso yhdyskunta täällä taitaa asua. Otin sitten kuvia tutummista eläimistä eli hevosista, lampaista ja lehmistä, joita oli paljon pitkin laaksoa. Aivan ihana, kuvauksellinen reitti, mutta enpä kerro, missä se on, vaan pysyköön se yhtä rauhallisena kuin nytkin!

 

Syksylle on buukattu jo muitakin ulkoilupäiviä, koska nämä nyt vaan ovat ihan paras tapa viettää viikonloppua. Sielu lepää vuorimaisemissa ja mieli rauhoittuu, ja mukavaahan tässä on myös se, että yksi päivä vuorilla riittää ja toinen viikonlopun vapaista päivistä jää kaupunkihommiin käytettäväksi. Syksyllä Barcelonassa on paljon kaikenlaisia tapahtumia (esimerkiksi tänään alkava La Mercè!) ja niihinkin on kiva osallistua. Täyteläisiä viikonloppuja on siis luvassa tulevina viikkoina!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).