Apua, tulikohan taas laitettua liikaa kuvia! Taisi olla liian kaunis retkikohde ja kiva päivä, kun en osaa karsia tarpeeksi otetuista 300 kuvasta! Sunnuntaina kävimme retkellä alueella, josta tuli muutama päivä sitten eli 24.5. uusi Katalonian comarça, joka kääntynee suomeksi hallintoalueeksi. Moianèsissa riittää kauniita maisemia, ja me teimme reilun 14 kilometrin kävelyn, joka kulki joen, Riera de Marfàn, vartta pitkin.
Meitä oli reissussa peräti kahdeksan perhettä, joten ei voi sanoa, että luonnon hiljaisuudesta olisi voinut nauttia. Jokaisessa perheessä oli keskimäärin kaksi alle kymmenvuotiasta lasta, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Desinfiointiaineelle ja laastareille tuli käyttöä, mutta mukavaa oli!
Kävelimme mm. tuolle kaukana näkyvälle Masia de Marfàlle. Koko porukka jaksoi kävellä reippaasti koko matkan, vaikka lopussa saimme vähän vettäkin niskaamme.
Joesta kuului kovaa sammakonkurnutusta, mutta yhtään sammakkoa emme nähneet. Yhden kuolleen käärmeen lapset sentään löysivät, oli siinä ihmettelemistä!
Monesti olen saanut kommentteja, että blogissa pitäisi olla enemmän kuvia kirjoittajastakin. Yleensä minä olen kameran takana, enkä ole selfie-tyyppi sitten ollenkaan eli kuvia minusta ei oikeastaan ole juuri olemassakaan. Miehen ottamissa kuvissa touhuan yleensä jotain, ja tässäkin taidan tähyillä sammakoita tai jotakin.
Picnic-eväät söimme vanhalla myllyllä nimeltä El Molí d’en Brotons. Kaunis paikka, jossa lapset saivat lutrata sydämensä kyllyydestä vedellä. Ja sillä oli tietysti seurauksensa: minulla on täällä kotona nyt yksi kovasti yskivä ja niiskuttava tyttö viettämässä sairauslomaa. Mutta hei, hauskaa oli!
Isosiskolla on kova Nälkäpeli-buumi päällä, ja hän opettelikin retken aikana selviytymistaitoja.
Joka puolella oli kukkia eli kesä on jo hyvin lähellä!
Mare de Déu de la Toscan kappeli vuodelta 1668.
Retken kohokohta oli monelle muksulle lehmien kohtaaminen. Lehmät kulkivat metsissä vapaina ja aina silloin tällöin puskasta pilkisti kantturan pää. En tiedä, että ihmettelivätkö lapset enemmän lehmiä vai lehmät meidän mölykööriä!
Aika hieno remonttikohde, vai mitä!
Oli taas kerran mukava happihyppely luonnon keskellä. Reitti oli hieman pidempi kuin odotimme, mutta toisaalta, kun juttuseuraa ja nähtävää riitti, matka meni joutuisasti. Hieno päivä! (Ja lopuksi vielä muistoja päivästä…)
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
Onpas kivan näköinen paikka! Kun tulee lasten kanssa retkeily ajankohtaiseksi tiedän mistä saan vinkit retkikohteisiin!!! 😉
Lähdetään sitten porukalla, mä voin kantaa beibeä rintarepussa 😉
Ihania lehmukoita- niin pehmoisen ja kiltin näköisiä!
Ne vaan tuijotti meitä, eivät yhtään säikkyneet tai olleet levottomia :). Ihania ”villieläimiä” nämä! Ja niillä oli paljon tilaa missä laiduntaa, ja ties kuinka paljon siellä metsän siimeksessä näitä eläimiä vielä lymyilikään!
Miten ihana retki! Täällä minä nyt katselen sinun kuviasi patikkareissulta -ei ole kauaa kun itse käppäilin Barcelonan kukkuloilla. Ja ikävä on jo sinne 🙂 No, kaikkea ei voi saada yhtäaikaa!
Syksyllä vielä ehtii retkeilemään! Meillä taas on ikävä Suomeen, mutta vielä kun pari-kolme kuukautta jaksaa täällä olla, niin pääsee jälleen saunomaan 🙂
Vau mitä lehmiä! 😀 Itse olen tottunut sarvettomiin lehmiin, mutta noiden seassa en ehkä uskaltaisi vaellella. Vaikka harmittomiahan ne kai on, jos ei ole vasikoita lähettyvillä 🙂
Näilläkin oli vasikoita seassa, ja kyllä ne äitilehmät vähän katseli siihen malliin, että älkääpäs tulko lähemmäs 🙂