No hei mahtavaa olla kotona, jossa on toimiva ja jokseenkin nopea nettiyhteys! Palasimme Ranskasta jo perjantaina, päivää ennen suunniteltua, tosin ei nettiongelmien vuoksi, vaan lähinnä huonon sään takia. Ja täällä Barcelonassahan meitä odottikin kesäiset kelit: vielä iltakuudelta lämmintä oli 23 astetta. Tammikuun lämpöennätykset paukkuvat… Voi kai syyttää ilmastonmuutosta, jos tammikuussa Pyreneiden hiihtokeskukset eivät pysty avaamaan kuin pari hassua rinnettä ja Barcelonassa on sortsikelit?

 

Olimme siis vuorten takana Ranskassa, Hautes-Pyrénéesin alueella, pienessä kylässä nimeltä Loudenvielle. Tarkoitus oli olla reissussa lauantaista lauantaihin, mutta päätimme torstai-iltana, että mikäli seuraava aamu ei valkene kauniina, me pakkaamme kamamme ja ajamme kotiin. Ja hyvä, että näin teimme, ehdimmepä hieman hengähtää ennen arkeen palaamista. Ja reissustakin jäi hyvä maku suuhun.

 

Löysimme kylän sattumalta viime kesäkuussa, kun lomailimme alueella. Huomasimme kartalla pienen järven laakson pohjukassa ja kun piknik-eväät piti joka tapauksessa jossain syödä, ajelimme sitten sinne. Ja siellä meitä odottikin aivan huikean kauniit maisemat! Kiipesimme silloin pienelle kukkulalle, jolla sijaitsee pieni linna, Chateau de Génos ja jolta avautuu näkymä järven yli vuorille, ja kävimme järven rannassa ruokkimassa sorsia patongin jämillä. Tuumailimme, että tämä paikka saattaa olla nätti talvellakin, ja olihan se.

 

Loudenvielle on pieni ja se elää lähes pelkästään turismista. Asukkaita kylässä on reilut 200, mikä suomalaista saattaa hämätä, sillä kyläthän ovat täällä päin maailmaa kylki kyljessä ja välillä on vaikea huomata, koska kylä vaihtuu. Heti Loudenviellen naapurista löytyy vastaavia pikkukyliä, kuten Génos ja Louderville (huomaa vain kahden kirjaimen ero, mahtaa postit joutua usein väärään osoitteeseen!) eli pieneltä alueelta löytyy toki enemmän kuin parisataa asukasta. Loma-asuntoja kylissä on sitten senkin edestä, isoja ja pieniä. Samoin palveluja löytyy ihan kivasti ja Loudenvillessäkin oli useampi ravintola, Carrefour Montagne -ruokakauppa, leipomo, apteekki, urheilukauppa, lehtikauppa ja jopa elokuvateatteri.

 

 

Ja mikä niitä turisteja tänne sitten vetää?

Ensinnäkin Loudenviellessä on isohko kylpylä, Balnéa, joka on ihan ison maailman mittakaavallakin toimiva kompleksi. Kylpylä on jaettu erilaisiin alueisiin, ikään kuin maiden mukaan. Altaita on sekä sisällä että ulkona ja lisäksi löytyy pari suomalaistyyppistä saunaa (japanilaisiksi kutsuivat), höyrysauna ja porealtaita. Kaikki pääsevät Inka- ja Amerikkamaailmoihin, mutta ulkona sijaitseviin japanilaisiin altaisiin on lapsilta pääsy kielletty. Ja nehän ne olivat tietysti parhaimmat. Mikä voikaan olla ihanampaa kuin loikoilla 40-asteisessa vedessä, lumikinoksen vieressä, rauhallista musiikkia kuunnellen, kolmitonnisia vuorenhuippuja katsellen… Minä kävin kerran lilluttelemassa Balnéan kuumissa vesissa, muu perhe innostui ja kävi peräti neljästi.

Loudenviellessä on myös tavattoman kauniit maisemat, etenkin pienen järven, Lac de Génos-Loudenviellen, rannalta katsottuna. Voisinko käyttää sanaa eeppinen? Kävelimme järven jokaikinen päivä ympäri ja joka säällä maisemat olivat omalla tavallaan vaikuttavat: jylhät, synkät, upeat, retkihimon herättävät…

 

Kesäkuukausina kylässä on vilinää, sillä siellä on vesipuisto, kiipeilyratoja puissa, hepparatsastusta ja vaikka mitä järjestettyä aktiviteetteja. Lisäksi retkeilypolkuja löytyy alueelta satoja kilometrejä. Näin talvisaikaan moni kesäpuuhiin tarkoitettu juttu näytti melko surulliselta, hylätyltä jopa. Sama ilmiö on tietysti nähtävissä hiihtokeskuksissa kesäisin.

 

Loudenviellen läheltä löytyy myös kaksi hiihtokeskusta, Val Louron ja Peyragudes. Meilläkin oli sukset mukana, mutta pilvinen sää ei houkutellut hiihtohisseihin. Mutta onneksi pääsimme kuitenkin lumille, sillä keskiviikkoaamuna verhojen takaa paljastui valkoiseksi muuttunut maailma! Lunta oli satanut yön aikana reippaasti, sitä tuprutti koko aamupäivän lisää ja se jopa pysyi iltapäivään asti maassa. Voi sitä riemua!

 

Ja sekin kannattanee mainita tästä laakson perukoilla olevasta kylästä, että netti ei siellä toimi. Kylän turistitoimistolla on ilmainen wifi ja sinnepä me kaikki lomailevat citypellet kokoonnuimme lukemaan uutisia ja päivittämään Facebookia. Vähänpä meitä lomalaisia enää tammikuun alussa oli, Ranskassahan koulut alkoivat jo heti vuodenvaihteen jälkeen. Espanjalaisia oli suurin osa, jossain kuulin myös hollantia. Kaupantädin kanssa rupattelin ja hän kertoi, että seuraavan kerran lomalaisia on odotettavissa helmikuussa, kun ranskalaisilla koululaisilla on lomat. Olisipa silloin hyvät säät ja paljon lunta, hyvin monen paikallisen ihmisen elanto on nimittäin siitä kiinni!

 

Meillä oli oikeasti ihan mahtava loma. Lapset nauttivat, kun saivat juosta koko päivän ulkona ihan kahdestaan. Annoin heille mukaan kolikoita, että he saivat ostaa croissanteja ja pain de chocolateja leipomosta ja luulen, että he joivat Oranginaa koko vuoden tarpeiksi. Samppa nautti jo ihan siitä, että pystyi olemaan ulkona ja että selkä on päivä päivältä parempi. Ja minulle teki tosi hyvää olla pois netistä, käydä pitkillä kävelyillä ja selkiyttää ajatuksia (ja syödä raclettea ja suklaavanukkaita ja lipitellä viiniä…). Merci Loudenvielle!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).