Salakuljettajien reitti, Ruta de los Contrabandistas, La Ruta dels Contras-tos – Polku, jota on iät ajat käytetty kuljettamaan eri tavoin laitonta tavaraa Andorrasta Espanjaan ja päinvastoin. Tämä kuoppainen ja kapea tie vuorten kätköissä maastoautolla ajettuna oli ihan mahtava aurinkoisena lokakuun sunnuntaina!
Salakuljetus Andorrasta on houkuttelevaa. Tuossa lilliputtivaltiossa on yksi Euroopan matalimpia arvonlisäveroja ja etenkin alkoholi ja tupakka ovat edullisia. Esimerkiksi tällä Andorran reissulla ostimme pullon shampanjaa (Moët & Chandon Impérial Champagne Brut) alle kolmellakympillä ja Alkossa sen hinta näyttäisi olevan noin 47 euroa. Espanjassa ja Ranskassa hinta asettunee johonkin noiden hintojen välille. Tupakan hinta on myös huomattavasti edullisempaa Andorran puolella, ja tupakkaa salakuljetetaankin eniten. Määrät, joita Andorrasta saa viedä verovapaasti, ovat kuitenkin rajalliset, ja kannattaa tsekata ajantasaiset rajoitukset englanniksi esimerkiksi Andorran turistitoimiston sivuilta, ettei vaan tule tullissa ongelmia.
Salakuljettajien ei-niin-salainen, noin 40 kilometriä pitkä polku, jonka ajoimme sunnuntaina, lähtee Palin hiihtokeskukselta. Jatkat vain tietä ohi hiihtokeskuksen ihan Espanjan rajalle saakka. Jostain kumman syystä tämä tie, joka ei periaatteessa vie minnekään, on Andorran puolelta asfaltoitu ihan rajalle eli 2300 metrin korkeudessa olevalle Port de Cabúsille saakka. Espanjan puolinen tie onkin sitten melkoista rytinää ja rytkytystä, kuoppaista ja kapeaa metsäautotietä. Tälle reitille ei ole todellakaan mitään asiaa muuta kuin maastoautolla tai ehkä moottoripyörällä! Nyt tie oli kuiva, mutta jouduimme silti ylittämään yhden sillattoman joen. Kuopat olivat paikoitellen syviä ja rinteet jyrkkiä. Hieman kuumottavaa menoa ajoittain.
Matkan varrella on useita upeita paikkoja, joihin pysähtyä vaikka piknikille. Me menimme niistä varmaan hienoimmalle, alla näkyvälle jyrkälle kalliontöppyrälle, josta oli ihan käsittämättömän hienot maisemat. Kahdessa allaolevassa kuvassa olen minä antamassa mittasuhteita, ja kuten näette, pudotus olisi ollut aika kova, jos jalka olisi lipsahtanut…
Matkan varrelta löytyy Tor, pikkuruinen kylä, jossa on kirkko ja kymmenkunta taloa. Täällä on asukkaita vain kesäisin ja kesäkuukausina täällä toimii myös ravintola, Bar de Tor. Talvisin kylä on täysin hylätty, eikä sinne edes pääse mistään suunnasta.
Kylällä on jokseenkin raju historia: naapurit ovat riidelleet täällä keskenään niin paljon, että 13 talouden kylässä on tapahtunut peräti kolme murhaa. Mikäli käsitin oikein, kylässä tehtiin aikoinaan sopimus, jossa sovittiin alueen ja sen käyttöoikeuksien kuuluvan kyläläisille. Kylässä oli kaksi sukua, Sansa ja Palanca, jotka alkoivat riidellä sopimuksen yksityiskohdista. Riita eskaloitui pitkäikäiseksi kaunaksi, vihanpidoksi ja kiusanteoksi, ja lopulta murhiksi. Vuonna 1980 ammuttiin kaksi Palanca-suvun miestä epämääräisissä olosuhteissa, ja vuonna 1995 Sansan suvun mies löytyi kotoaan kallo murskattuna ja naru kaulan ympärillä. Nyt kylässä on rauhallista, osa taloista on sortunut, eikä täällä asu ketään pysyvästi. Lieköhän jälkeläiset edelleen kantavat kaunaa toisilleen, enpä ihmettelisi.
Tiellä ja tien varrella kulkee vapaana lehmiä ja hevosia. Ne eivät ole minkään aitauksen sisällä, vaan niitä näkyi pitkin vuorenrinteitä. Kai niiden perään joku katsoo, sillä ne eivät arkailleet ihmisiä, eivätkä välittäneet ohikulkevista autoista. Aika mukava elämä näillä hevosilla! Yritin bongailla murmeleita ja vuorikauriita, mutta en nähnyt, enkä edes tiedä onko tämä murmeleiden asuinaluetta (minua edelleen keljuttaa se, että en nähnyt noita suosikkiotuksiani edellisellä retkellä lumen takia).
Ruskan värit alkavat olla ylhäällä vuorilla kauneimmillaan, vaikka alhaalla laaksoissa ne ovat vasta tuloillaan. Oli täydellinen syyssää: kuulas sininen taivas ja mukavan raikas ilma. Kaukana kavala maailma ja ilmansaasteet.
Me ajoimme reitin tavallaan kotimatkana, kun palasimme Andorrasta Barcelonaan. Matka oli pitkä, ja etenkin sen jälkeen, kun laskeuduimme vuorilta ja ajelimme isoa tietä kotiin, se tuntui jopa liian pitkältä. Tuumiskelimme, että seuraavalla kerralla näiden maisemien keskelle voisi mennä niin, että ajaisi Andorrasta Torin kylään saakka, söisi siellä vaikka lounaan ja ajelisi sitten takaisin Andorraan yöksi. Saisi ikään kuin reitin parhaat palat, mutta ajomatka ei olisi ihan älytön. Nyt meillä meni ajamiseen koko päivä, tosin pysähtelimme paljon ja pidimme pitkän evästauon. Ja mikäpä kiire meillä toisaalta oli: maisemat olivat mitä parhaimmat, maastoautolla matkanteko oli helppoa ja Barcelonassa odotti iso mielenosoitus, jonka keskelle ei huvittanut joutua. Mieluummin sitä täällä sunnuntain on kuin kaupungissa!
Ihana syyspäivä, jonka aikana todella pääsi hetkeksi unohtamaan uutiset, politiikan ja kaikenlaisen riitelyn. Tämä ruskaretki tuli tarpeeseen!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).