No risk, no fun.
Näin lukee yhdessä mieheni suosikkipaidassa. Kova vauhti, hankalat paikat ja omien rajojen testaaminen ovat aina maistuneet, vielä näin keski-ikää lähestyessäkin, mutta joskushan ne rajat löytyvät, eikä jälki ole välttämättä kauhean kaunista katseltavaa.
Mieheni makaa nyt liikkumatta ja ambulanssilla kuskattuna sairaalassa odottamassa selkäleikkausta. Maastopyörällä pimeässä metsässä tapahtunut rysäys mursi sunnuntaina selkänikamia ja kylkiluita. Jalat, pää ja kaikki tuntuu toimivan, mutta kipu pysyy aisoissa vain vahvoilla kipulääkkeillä. Naama on kuin pandalla. Kypärä on ottanut aika mukavasti osumaa, mutta onneksi lommot ja halkeamat ovat siinä, eivätkä päässä. Selkäpanssari taisi toimia suojelusenkelinä.
Minua jännittää usein miehen ollessa työmatkoilla, etenkin viime aikoina, kun on ollut noita terrori-iskuja, mutta tässäpä taas nähtiin, että kyllä niitä onnettomuuksia sattuu kotonakin, arkisissa askareissa ja rakkaissa harrastuksissa. Ei tämäkään tärsky ihan yllätyksenä tullut, onhan ollut vain ajan kysymys, että milloin jotain sattuu noissa touhuissa. Olisi voinut olla sattumatta, mutta nyt ei auta olla kuin kiitollinen, että näinkin vähällä selvittiin. Hän sentään todennäköisesti kävelee vielä.
Joulua ei ole peruttu, mutta suunnitelmia kyllä. Iskän toipuminen on nyt ykkösasia koko perheelle. En vielä tiedä, pääsenko suunnitellulle joulunalusreissulle Amsterdamiin, ja totta puhuen en edes halua lähteä juuri nyt. Pieni lumiloma, joka oli tarkoitus tehdä Benasqueen koko perheen voimin ennen joulua, on vielä kysymysmerkki. Reissu riippuu ihan siitä, kuinka mies toipuu ja kuinka pitkiä aikoja selkä kestää autossa istumista. Laskettelut taitavat olla herralta tällä kaudella kielletty, mutta voihan lumesta nauttia monella muullakin tavalla. Edessä on monta rauhallista kuukautta ilman pyöräilyä, randonnéeta, lonkkaria tai ylipäätään mitään vauhdikasta puuhaa, mutta eiköhän sitä aikuinen mies rauhallisempaakin tekemistä keksi.
Ymmärtänette, että blogi ei päivity nyt ihan normaaliin tahtiin. Tähänkin postaukseen jouduin etsimään ajan tärkeämmistä tekemisistä, mutta koska blogia lukee ihan oikean elämän tututkin, niin koin tarpeelliseksi tulla kertomaan, että täällä on homma hyvin hallussa ja lääkärit tuntuvat tietävän mitä tekevät. Selkä leikataan perjantaina ja ensi viikolla saadaan ukko toivottavasti jo kotiin! Facebookin puolella yritän kertoa kuulumisia ja tilannekatsauksia eli seurailkaapa sitä.
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
Kylläpä sattui ”sopivasti” tuon haasteen kanssa. Onneksi oli suojavarusteet päällä! Aika hurja harrastus, toivottovasti leikkaus menee hyvin ja paraneminen tapahtuu nopeasti!
Kiitos! Leikkaus onnistui ja nyt on jo päästy kaikista letkuista ja piuhoista irti ja huomenna on edessä kotiinpaluu!
Niin… Kun katsoo miestään sairaalapedissä, blogi tuntuu melko pieneltä huolehdittavalta <3
Kökkö juttu nuo nikamat. Toivottavasti saavat kuntoon. Kylkiluut kyllä parantuvat.
Totta, sinulla on samanlaisesta jutusta kokemusta <3. Mies saatiin kuntoon ja ei sitä tiedä vaikka se tuosta toipuisi entistä ehommaksi!
Auts! Paranemisia miehelle ja voimia koko perheelle, ei varmasti ole helppoa katsoa toisen toipumista ja pyörittää siinä samalla perheen arkea. :/ Tsemppiä!
Kiitos Jenni <3.
Huh! Ihan varmasti säikäyttää pahan päiväisesti koko perheen 🙁 Toivottavasti miehesi leikkaus menee hyvin ja hän toipuu pian.
Leikkaus meni tosi hyvin ja mitään pysyvää vaurioita ei pitäisi jäädä. Ehkä tämä jopa viisasti miestä hieman 🙂
Auts ja huh, olipa hurjaa. Onnistunutta leikkausta ja kuntoutumista miehelle ja voimia sinne.
Kiitos Susupetal <3
Voi hurja! Paljon paranemisterkkuja sinne, toivottavasti toipuminen sujuu mahdollisimman sujuvasti <3
Kiitos! Onneksi tässä voi nyt ottaa joulunajan iisisti, toipua rauhassa ja aloittaa uusi vuosi hieman viisaampana!
Tsemppiä! Koettu on, tosin taisimme päästä vähemmällä. Mieheni jäi sivutieltä pyörätiellä kulkijoista välittämättömän auton alle joitakin vuosia sitten ja ruhjeiden lisäksi myös selkä otti osumaa. Mutta hänellä oli onnea, vaikka yksi nikama hiukan litistyikin, niin sitä vaan seurattiin 12 viikkoa, suunnitelmana, että jos se ei tuosta etene, niin ei leikata, eikä se sitten edennyt. Selkätukea hän käytti tuon ajan, mikä tietysti hankaloitti elämää, mutta nyt kun tapahtumasta on jo useampi vuosi, niin ei siitä mitään pysyvää muistoa, onneksi, jäänyt!
Mutta on se pysäyttävä, se ensimmäinen puhelu, kun mies aamulla lähtee töihin ja sitten hän myöhemmin soittaa, että hei, olen Jorvin sairaalassa …
Se huoli toisesta on ihan hirveä! Minä pääsin seuraamaan tilannetta koko ajan ajantasaisesti, mutta miehen vanhemmat olivat Suomessa, eivätkä olleet koko ajan perille poikansa kunnosta. Jo ajatus siitä tuntuu pahalta…
Voi kurjuus! Mikä onni kuitenkin, että oli suojavarusteet päällä vähentämässä vammoja.
Tiedän valitettavan hyvin millasta on, kun selkä on risana – magneettikuvani eivät ole iloista katseltavaa.
Leikkauksella saadaan varmasti hyvin korjattua selkärangan tilannetta.
Uskotaan ja toivotaan, että kaikki menee hyvin – voimia Teille kaikille!
Kiitos <3. Ilman suojavarusteita maailma olisi nyt yhtä maastopyöräilijää tyhjempi. Ostoslistalla on nyt laskettelukypärät meille aikuisille, olemme hölmöt lasketelleet ilman niitä kaikki nämä vuodet. Tosin tänä talvena ei taida hiihtomäet kutsua aiempien talvien tavoin, kun perheen innokkain laskija on hiihtokiellossa!
Ai kauheeta! Kurja juttu! Tsemppiä ja hirmuisesti onnea toipumiseen ja leikkaukseen!
Kiitos Virpi, nyt ollaan jo kotona ja toipuminen on alkanut hyvin <3
Hui – tsemppiä ihan koko perheelle ja pitkää pinnaa myös, eritoten jos mies on vähän kärsimätöntä sorttia eikä tykkäisi olla aloillaan! Toivottavasti miehesi voi pian jo paremmin! <3
Kiitos! Ollaan jo kotona ja kyllä saattaa olla melko haastavaa tämä toipumisaika, kun en saa pidettyä miestä paikoillaan. Lepäily kun ei ole se hänen juttunsa, ja tässä tilanteessa kun olisi pakko pysyä paikoillaan…
Hyvän Jumalan varjelusta leikkaukseen. Ja koko perheelle voimia.
Kiitos kaunis Pappilanmummo <3
Kärsivällisyyttä ja voimia koko perheelle, muistan teitä iltarukouksessa.
Kiitos Eevastiina <3
Paranemisia sinne ja voimia kaikille! Harrastukset voivat vaatia veronsa joskus korkojen kanssa 🙁
Extreme-lajeissa on se huono puoli. Sitten kun käy huonosti, niin todellakin voi käydä tosi huonosti. Nyt oli onnea matkassa!
Tosi ikävä juttu, mutta silti…vieläkin pahemmin olisi voinut käydä. Nyt ymmärrän vielä paremmin miten minulla oli kuukausi takaperin onnea matkassa oman fillarini kanssa. (alamäessä kovassa vauhdissa törmäsin vasemmalta tunnelista tulleeseen toiseen pyöräilijään) Lääkärit sanoivat että polkupyöräonnettomuuksissa voi käydä tosi pahastikin. Minulla oli vain tosi mukiloitu ja mustelmainen olo muutaman päivän.
Paranemisia siis sinne ja jaksamisia teille muillekin!
Huh, vai on sielläkin kolaroitu! Kypärä on kyllä yksi maailman parhaista keksinnöistä, toivottavasti sinullakin oli sellainen! Meillä voidaan jo paremmin, mutta tuota miestä on vaikea pitää paikoillaan, lepäilemässä. Eilen olin pois kotoa tunnin, kun hain lapset koulusta, ja sillä aikaa täällä oli laitettu ruoat valmiiksi ja siivoiltu. Hölmö mies, lääkäri kielsi liikkumasta, mutta kipulääkkeet vissiin turruttavat kivun. Yöllä sitten ei nukuta…
Harrastukset voivat olla joskus vaarallisia.
Pikaista toipumista.
Kiitos Tellu <3
Hui kamala!!! Pikaista toipumista sinne!!!
Kiitos Pieni Lintu, parempaan päin ollaan jo menossa 🙂