Missäpä sitä kaupunkilaismukulat muualla näkisi eläimiä kuin maatilalla, ja yhteen sellaiseen me järjestimme muutaman muun perheen kanssa rennon sunnuntailounaan aiemmin syksyllä. Can Sala Montornès del Vallèsissa, puolen tunnin ajomatkan päässä Barcelonasta, on suosittu synttäreiden, joulujuhlien ja muidenkin juhlien viettopaikka, ja me olemme käyneet täällä muutaman kerran aiemmin, juurikin syntymäpäiväjuhlilla ja myös pikkujouluissa. Lapset ovat täällä käyneet myös koulun kanssa, ja pääsee tänne ihan ilman sen suurempaa syytäkin, ihan vaan viettämään aikaa raittiissa ilmassa.

Lapsiperheille maatilavierailu on kiva, sillä eläimiä näkee helposti aitauksissaan ja pienimmät lapset pääsevät ponin selkään. Can Salassa on myös tuhtia katalaaniruokaa tarjoileva ravintola, jossa mekin tällä kertaa lounastimme. Hotellikin olisi, mutta sille ei nyt ollut tarvetta.

Aurinkoisena ja lämpimänä lokakuun päivänä passasi katsella eläimiä, ja joitakin niistä sai myös silittää. Aasit, hevoset, kissat ja etenkin vuohet olivat todella kovasti rapsutusten perään, mutta muut eläimet pitivät pientä välimatkaa. Niin, paitsi jättimäiset kilpikonnat ja puput, jotka eivät päässeet pakoon lasten tahmaisia käsiä. Otti taas päähän joidenkin vanhempien käytös, kun he eivät ollenkaan katsoneet lastensa perään. Pupuja ei saa riepotella ja jos se iso kilpikonna puraisee lastasi sormesta, ei se eläin ole tuhma, eikä edes se lapsi, vaan sinä, joka et opeta lapsellesi, miten eläimiä kohdellaan. Argh, suututti.

Can Salassa on paitsi tavallisia maatilan eläimiä lampaista kanoihin (mutta ei lehmiä, aika jännä), myös eksoottisempia eläimiä, joista seepra, tällä kerralla piilossa pysytellyt piikkisika sekä juttelevat papukaijat (”hola guapo, qué tal?”) lienevät erikoisimpia. ”Bambit” olivat söpöjä ja yllättävän touhukkaita, emut kummallisia ja strutsit tosi pelottavia pitkine kauloineen ja valtavine jalkoineen. Eipä tekisi tulla vastaan vihaista, vapaana kulkevaa strutsia, on ne vaan niin isoja ja äkäisen näköisiä!

Pohdin tälläkin kertaa tällaisen perheille suunnatun maatilan eettisyyttä ja eläinten hyvinvointia, kun lapset ja aikuisetkin kuitenkin kiljahtelevat ja koskettelevat eläimiä. En tiedä mikä on esimerkiksi seepran tarina ja miten se on tänne katalonialaiselle maatilalle päätynyt, mutta siellä se seisoskeli aitauksessaan yhdessä poni-ystävänsä kanssa, ilmeisen tottuneena töllisteleviin ihmisiin. Maatilan ympärillä oli isot aitaukset, joissa hevoset, aasit ja ehkä seeprakin kai viettävät aikaa, mutta esimerkiksi piikkisian häkki oli kyllä melko pieni. Onko se siellä aina vai vaan silloin kun paikalla on vierailijoita, en tiedä.

Can Sala on viikonloppuisin suosittu, ja jos haluaa syödä ravintolassa, pöytä kannattaa varata etukäteen. Can Salan yhteystiedot löytyvät sen omilta nettisivuilta. Maatilavierailu on ylivoimaisesti helpointa tehdä Barcelonasta käsin autolla ja autoihin on varauduttu isoilla parkkipaikoilla.

Ihan kiva paikka, josta meidän lapset tykkäsivät tosi paljon ollessaan vähän nuorempia. Nyt heitä kiinnostaisi paljon enemmän kaupungilla kavereiden kanssa hengailu, mutta välillä pitää heidänkin joustaa, että äiti pääsee silittelemään aasin samettista turpaa…

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).