Toinen tapaninpäivänajelumme kohde oli Manresa, keskikokoinen kaupunki keskellä Kataloniaa, noin 65 kilometrin päässä Barcelonasta (toinen vierailukohteemmehan oli Vic). Kaupungilla on maineikas ja rikas historia, sieltä löytyy arkkitehtuuria niin keski-, barokki- kuin goottilaiseltakin ajalta ja mansikkana kakun päällä kohoaa komea katedraali La Seu.

Manresaa ympäröivät maisematkin ovat varsin vaikuttavat, etenkin lähistöllä kohoavan Montserrat-vuoren siluetin ansiosta. Kaupungin ympäriltä löytyy myös yksi Espanjan pienimmistä D.O. appellaation ansainneista viinialueista. Viininviljelyä on alueella harrastettu jo vuosisatojen ajan, mutta alue sai appellaation vasta 20 vuotta sitten, vuonna 1995. Pla de Bages -viinejä on näkynyt meidänkin ruokapöydässä.

 

Ja silti, kaikesta tästä huolimatta, en tiedä suosittelisinko kaupunkia päiväkohteeksi enkä edes sitä, tykkäsinkö paikasta.

Manresa oli nimittäin tapaninpäivänä kuin hylätty. Jos Vic oli hiljainen, niin Manresa oli lähes kuollut. En osaa sanoa, kävimmekö ostoskadulla ja pyörimmekö ylipäänsä ns. oikeilla hoodeilla, noin niin kuin turistin näkökulmasta, sillä kaikki kaupat ja kahvilat olivat kaltereiden takana piilossa eikä kaduilla liikkunut juuri ketään. Löysimme yhden baarin, josta saimme juotavaa ja jossa oli lisäksemme pari paikallista alkoholistia, joihin tarjoilija oli selkeästi jo täysin kyllästynyt. Muuten kujilla näkyi vain jokunen papparainen ja nopeasti autoihinsa livahtavia perheitä.

 

Manresa sijaitsee kukkulalla ja sitä ympäri vanha kaupunginmuuri, jota pitkin pääsee isolle kirkolle. Muurilta on hienot maisemat alas laaksoon ja kaupunkiin.

 

Vanha silta, Pont Vell, on kaunis ja se ylittää Cardener-joen.  Alunperin roomalaisten rakentamaa siltaa on jouduttu moneen kertaan korjaamaan. Sillan ylittämällä pääsee joen toisella puolella sijaitsevalle juna-asemalle, ja tännekin on siis kätevä tulla Barcelonasta junalla.

 

Kävellessämme ympäri tyhjää kaupunkia törmäsimme moniin raunioihin, vanhoihin rakennuksiin ja entisajan jälkiin, esimerkiksi alla olevassa kuvassa näkyviin vanhan goottilaiskirkko Església del Carmen vieressä oleviin pylväskäytävän jäännöksiin.

 

Kaupungista löytyy kolme eri kävelyreittiä, joilla voi tutustua kaupungin keskiaikaiseen rakennuskantaan, barokkiajan rakennuksiin sekä modernismin ajan tyyliin. Reitit löytyvät Manresan turistitoimiston sivuilta, mutta harvoin olen nähnyt yhtä hermoja raastavan hitaasti latautuvia sivuja. Tässä kuitenkin linkki sinne, jos jollakin kiinnostaa lukea Manresasta enemmän ja on aikaa odottaa sivujen aukeamista.

Manresan tunnetuin maamerkki on La Seu eli goottilaiskirkko, jonka virallinen nimi on Collegiata Basílica de Santa Maria. Se seisoo uljaana kaupungin katolla ja on varsin vaikuttavan näköinen ilmestys. Kirkon gargoilit eli nuo kattojen reunassa olevat vettä suustaan sylkevät hahmot olivat meidän lasten mieleen, sillä ne olivat tavallisten hirviöiden sijaan eläimiä. Me näimme ainakin lehmiä, kukkoja, leijonia ja kotkia. Kirkon sisälle emme päässeet, sillä koko kaupunkihan oli suljettu.

 

Sellainen tapaninpäivän ajelu tällä kertaa. Kiersimme mukavan lenkin Vicin ja Manresan kautta ja ajoa kertyi yhteensä noin 190 kilometriä. Paljon näimme ja ette kuulkaa usko, kuinka ihanaa oli päästä pitkästä aikaa ulos Barcelonasta! Vielä kun olisi metsään päässyt kävelemään, niin olisi ollut aivan täydellinen päivä!

 

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).