Meri velloo ympärillä. Lasisen veneenpohjan läpi näkyy turkoosia vettä, merisiilejä ja kalaparvia. Suolavesi pärskyy kasvoille. Lokit kirkuvat isoissa parvissa. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Keikuttaa. Tyylikäs rouva yrjöää veneen laidan yli.
Costa Bravan rannikko on kaunista, mutta harvalla meistä on venettä, jolla sitä pääsisi katselemaan mereltä päin. Veneen vuokraaminenkin saattaa olla vähän kuumottavaa, varsinkin, jos veneilystä ei ole kokemusta, mutta onneksi on turisteille suunnattuja palveluja ja mahdollisuus tehdä miniristeily Välimerellä, vaikka sitten vähän isommalla porukalla!
Aurinkoisena huhtikuun sunnuntaina ostimme liput (15 euroa aikuiselta, 9 lapselta) Tossa de Marin rannalta lähtevään Fondo Cristal -veneeseen, joka ajelutti meitä puolitoista tuntia pitkin Costa Bravan kallioisia rantoja, Tossa de Marista Cala Giverolaan ja takaisin, pysähtyen kolmessa luolassa matkan varrella.
Lähtiessämme maksimissaan 50 ihmistä vetävä vene oli puolillaan, mutta paluumatkalla veneeseen hyppäsi lisää porukkaa. Sesonkina veneeseen joutuu jonottamaan, nyt pääsimme heti seuraavaan veneeseen.
Veneessä on lasipohja, jonka läpi voi katsella Välimeren pinnanalaista elämää. Vesi on kirkasta ja paikoitellen näkee hyvin syvälle. Näimme kalaparvia ja merisiilejä, mutta emme mitään sen isompaa. Samalla viikolla Barcelonaan rantaan oli ajautunut kuolleen valaan 12-metrinen ruumis eli kyllä Välimeressä vähän isompaakin eläjää on. Nyt ne jäivät näkemättä, ja onneksi näkemättä jäi myös roskat, niitä kun ei meressä nähty ollenkaan.
Veneen reitti kulki aivan äkkijyrkän rantakallion tuntumassa. Jollakin ilveellä kalastajat olivat löytäneet reittejä hankalan näköisiin paikkoihin, ja rannassa näkyi myös sukeltajia. Ihme kyllä kuski ei kolhinut veneen kylkiä tai pohjaa kiviin (tai sukeltajiin) kertaakaan.
Vene ajoi matkan varrella kolmeen luolaan, joista yksi kuhisi kaloja, joille kuski heitteli leivänpaloja. Luolat herättivät mielikuvituksen: täällä on ihan varmasti merirosvot pitäneet aarteitaan piilossa!
Vene pysähtyi myös parin pienen hiekkapoukaman edustalle. Tykkäämme käydä kesäisin uimassa näillä pienemmillä rannoilla, joissa palveluja on ehkä niukasti, mutta tunnelma on rauhallisempi ja aallokko pienempi. Tulisipa kesä pian!
Jututin kapteenia, ruskettunutta nuorta miestä, ja hän kertoi, että vaikka laiva keikkuikin tällä kerralla melko kovasti etenkin paluumatkalla, ei se vielä ollut ollenkaan vaarallista. Täytyy tunnustaa, että aallokko tuntui paikoitellen melko ikävältä ja meidän Pikkusiskokin alkoi jo vihertää kasvoiltaan. Yksi pikkupoika istui todella huonovointisen näköisenä koko paluumatkan ja eräs rouva joutui pitämään päätään koko paluumatkan veneen ikkunassa ja niin, hän voi erittäin näkyvästi pahoin koko matkan. Ihan harvinaista se ei tunnu veneessä olevan, sillä kapteeni moppasi veneen ulkoseinät tottuneesti heti veneen saavuttua takaisin Tossa de Mariin.
Välillä on hauska olla ihan rehellisesti turisti! Tämä oli meillekin ensimmäinen tämän tyyppinen veneretki Costa Bravan rannikolla (Pikkusiskon kanssa teimme kerran hyvin vaatimattoman risteilyn Barcelonan edustalla) ja oli mukavaa. Voisin mennä toistekin, tosin mielellään hieman tyynemmällä merenkäynnilla, si us plau!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).