Sattuipa keväinen keli tälle helmikuiselle sunnuntaille: 20 lämpöastetta ja sininen taivas! Ja sehän tarkoittaa sitä, että aamulla jalkaan vedettiin vaelluskengät, reppuun pakattiin runsaat eväät ja auto ajettiin ulos tallista ja sen nokka suunnattiin kohti kauniimpia maisemia. Tosin tänä sunnuntaina auton ulos ajaminen oli hieman hankalampaa, sillä Barcelonan kadut täyttyivät jälleen kerran maratoonareista ja katu, jolla meidän parkkihallimme on, oli poikki. Lähtö sunnuntairetkelle siis viivästyi, kun jouduimme odottelemaan, että kaikki 19 000 juoksijaa (kyllä, kyse ei ollut mistään pikkutapahtumasta) hölköttelivät parkkipaikkamme ohi, mutta onneksi emme kuitenkaan peruneet lähtöämme, sillä retkipäivästä tuli yksi parhaista pitkään aikaan!

Suuntana meillä oli Ebro-joen varrella sijaitseva pieni kylä nimeltään Miravet. Ebro (tai katalaaniksi Ebre) on Espanjan pisin joki ja myös vesimäärältään suurin, ja se on hyvin tärkeä tälle kuumalle ja kuivalle seudulle. Ebro alkaa Cantabriasta, lähes Atlantin rannalta, ja laskee Välimereen täällä Kataloniassa eli se halkaisee melkeinpä koko pohjoisen Espanjan.

Olemme ajaneet Ebro-joen yli moneen kertaan (ja ihan vasta ylitimme sen junalla matkalla Valenciaan), ja olemme myös viettäneet aikaa paikassa, jossa joki yhtyy Välimereen eli Ebro-joen suistoalueella. Kerta kaikkiaan kaunista seutua sekin, ja sinne olisikin kiva mennä uudestaan nyt keväällä, kun muuttolinnut pysähtyvät siellä! Ja Cantabriaan olisi tarkoitus vielä kevään mittaan ihan tosissaan ehtiä, hotelli on jo varattu.

Kuvia ja tunnelmia suistoalueelta – Delta de l’Ebre

”Täältä koskaan lähtisi en linnun lailla pois” – Delta de l’Ebre

Ajetaan me tandemilla!

Oi nuo uljaat flamingot!

Ebro-joen vartta seuraa polku GR-99, Sendero del Ebro, joka on ilmeisesti Espanjan pisin GR-polku (Grand Recorrido. GR-polut ovat eurooppalaisten pitkien polkujen verkosto, joita on myös mm. Ranskassa nimellä Grande Randonnée. Polut erottaa puna-valkoisista merkeistä reitin varrella). Pituutta GR-99:llä on eri lähteiden mukaan joko 1 150 kilometriä tai 1 300 kilometriä, tai jotain siltä väliltä, eli kyseessä on ihan mukavan mittainen polku.

Meillä ei ollut aikaa eikä kuntoa tuhannen kilometrin kävelyyn, vaan kävelimmepä vain reittiä noin kuusi kilometriä yhteen suuntaan ja palasimme samaa reittiä takaisin ja teimme myös lenkin Miravetin vanhalle linnalle. Ainakin tällä kohtaa reitti oli hyvin merkitty (eksymisen vaaraa ei varsinaisesti ole, sillä joki kulkee koko ajan vierellä) ja melko helppokulkuinen. Ja hurjan nätti, piknik-eväätkin eli edellisiltana tehty sienipiiras, kuuma tee ja suklaa maistuivat sata kertaa paremmilta näissä maisemissa!

Miravet – Yksi Katalonian kauneimmista kylistä

Aloitimme retkemme Miravetistä, kylästä, joka löytyy lähes poikkeuksetta Katalonian kauneimpien kylien listoilta. Ja nätti tämä pieni Miravet onkin, eikä vähiten sijaintinsa ansiosta. Joki tekee kylän kohdalla pienen mutkan ja ympärillä kohoaa melko korkeaa vuoristoa. Kylän vanha keskusta on pieni ja oikein idyllinen, ja siellä on jäljellä kaariportteja ja mukulakivikatuja. Kuten aina näissä vanhoissa kylissä, täälläkin on kaunis vanha kivikirkko ja aukioita reunustaa kuppiloiden terassit. Mekin pidimme kahvitaukoa mennen tullen aivan joen varrella istuen, aika ihanaa.

Miravetin yllä kohoaa linna, jonka temppeliherrain ritarikunta rakensi 1100-luvulla maurien jättämien linnanraunioiden päälle. Koska emme päässeet irtautumaan kaupungista aikataulussa, emme ehtineet tutustumaan linnan sisätiloihin, ja sehän harmittaa, sillä olen nähnyt linnan sisäpuolelta otettuja kuvia lähiseudun maisemista ja ne ovat aika makeita. Laitan postauksen loppuun linkin Miravetin turisti-infon sivuille, sieltä löytyy toivottavasti jatkossakin aukioloajat ja kaikki muukin tarpeellinen tieto.

Pas de Barca – Lautalla joen yli

Ehdoton juttu Miravetin reissulla on joen ylittäminen lautalla, älä siis jätä tätä pientä seikkailua väliin! Lautturin mukaan näitä satojen vuosien ajan käytössä olleita lauttoja oli ennen lähes joka kylässä, mutta tämä Miravetin lautta on viimeinen jäljellä ja toiminnassa oleva yksilö. Lautta ylittää joen ilman mitään moottoreita, käyttäen voimanaan vain joen virtausta ja ohjauksenaan peräsintä. Lautta on kiinnitetty kaapeliin, joka ylittää joen, ja ilman sitä lautta lähtisi virran mukana nopeasti omille teilleen. Tällaisia ekologisia kulkuneuvoja ja miniristeilyjä soisi olevan enemmänkin! Lyhyt joen ylitys maksaa euron, autolta, joita mahtuu kyytiin kerralla kolme, kolme euroa, ja kyyti on hyvin tasaista. Valitettavasti matka kestää vain muutaman minuutin, kyydissä olisi viihtynyt pidempäänkin.

Vaikka olemme tosiaan vasta helmikuussa ja edessä on ihan varmasti vielä kylmiä päiviä ja viikkoja, juuri tänä sunnuntaina (ja nyt alkuviikosta myös) tuntui ihan keväältä. Kukat kukkivat, pähkinä- ja mantelipuut olivat kuin valkoisia ja vaaleanpunaisia hattaroita, ja niiden ympärillä kävi mahdoton pörinä. Reitin varrella oli paljon appelsiini- ja mandariinipuita ja täytyy näin meidän kesken tunnustaa, että poimimme muutamia hedelmiä ja söimme ne hyvällä ruokahalulla.

Oli siis aivan ihana päiväretki! Tarkoitus olisi tänä vuonna käydä joka kuukausi edes yksi tällainen pidempi retki jossakin (tammikuussa kävimme Costa Bravalla, mutta siitä en ole kirjoittanut blogiin) ja mielenkiinnolla odotan, että minkälainen kevät on edessä: jatkuuko nämä lämpöiset ja aurinkoiset säät vai saadaanko samanlaista kakkakeliä ja sateisia viikonloppuja kuin viime keväänä. Sitäpä odotellessa jaan tähän loppuun vielä aurinkoisia hedelmä- ja kukkakuvia muistuttamaan tulevasta kesästä!

Lisätietoa löytyy Miravetin omilta matkailusivuilta: www.turismemiravet.cat.

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).