Hyvää huomenta Barcelonasta, joka sijaitsee, hmmmm, Kataloniassa? Espanjassa? Euroopan Unionissa? En tiedä.

Katalonia julistautui perjantaina yksipuolisesti itsenäiseksi ja viikonloppu on mennyt epätietoisissa merkeissä. Kukaan ei tiedä, mitä nyt tapahtuu, millä aikataululla ja miten kaikki vaikuttaa meidän tavallisten ihmisten arkeen, mutta varmaa on, että ihan heti ja helpolla tilanne ei tästä ratkea. Kuukauden verran me barcelonalaiset olemme olleet varsinaisessa myllytyksessä (ja se on heijastunut blogiinkin, sillä kaikki mielenkiinto on suuntautunut päivän uutisiin) ja nyt tämä odotus sitten huipentui Katalonian itsenäistymisjulistukseen ja samaan aikaan Espanjan vastatoimiin.

Politiikkaan en ota edelleenkään kantaa, sillä tämä taistelu ei kuulu minulle, mutta olen tässä kuukauden mittaan miettinyt useaan kertaan sitä, että mistä kumpuaa se vahva tunne, että mistä minä olen kotoisin. Tässä katalonialaisten itsenäistymispyrkimyksessä on vahvasti tunteet mukana puolin ja toisin, sekä poliitikoilla että kadunmiehillä: ollaanko espanjalaisia vai katalonialaisia, kenellä on oikeus äänestää, ollaanko samaa porukkaa vai kaksi eri kansaa. Isoja asioita, suuria tunteita, paljon kysymyksiä.

Ulkosuomalaisten lasten äitinä olen kautta vuosien miettinyt paljon heidän käsitystään siitä, että keitä he kokevat olevansa ja mistä he ovat kotoisin. Lapseni inhoavat hyvin usein kysyttyä kysymystä ”mistä sinä olet kotoisin”, sillä he eivät ole vielä keksineet oikeaa vastausta. Kyllä, heillä on Suomen kansalaisuus ja passit, mutta he eivät ole siellä syntyneet eivätkä päivääkään siellä asuneet. He asuvat Barcelonassa käyden katalaanikoulua, mutta synnyinmaa ei tämä Espanja/Katalonia ole ja heidän ulkonäöstään ja vanhempien huonosta katalaanista ja espanjasta huomaa, että juuret on jossain muualla kuin täällä. Koti on Barcelonassa, mutta on paljon mahdollista, että asuinmaa vaihtuu jossain vaiheessa, viimeistään silloin, kun tie käy opiskelemaan. Olemme yhdessä yrittäneet miettiä vastausta tuohon vaikeaan ja liian usein kysyttyyn kysymykseen, mutta emme ole vielä löytäneet sopivaa. Maailmankansalainen kuulostaa liian mahtipontiselta ja Pikkusiskon keksimä maapallolainen ei käänny hyvin muille kielille.

Minä olen kaikkien näiden ulkomaanvuosien jälkeen edelleen vahvasti ja ylpeästi suomalainen (ja koillismaalainen), enkä varmasti ikinä koe mikään muu olevanikaan. Ranskan vuosina en juurtunut maahaan yhtään, saati sitten lyhyillä ulkomaankeikoilla Belgiaan tai Keniaan, ja siteet Suomeen olivat tuolloin hyvin tiukat. Tänne Barcelonaan olen kuitenkin kotiutunut, ja haluan korostaa, että nimenomaan Barcelonaan, en Espanjaan taikka Kataloniaan. En ole missään vaiheessa näiden liki yhdeksän vuoden aikana tuntenut asuvani Espanjassa ja Kataloniassakin vain jollain tavalla (kirjoitinkin siitä taannoin lyhyesti), mutta Barcelonasta on tullut kotikaupunki myös henkisellä tasolla.

Barcelona on kansainvälinen kaupunki, johon ulkomaalaisenkin on helppo solahtaa erottumatta liikaa joukosta. Minut on otettu täällä hyvin vastaan, olen löytänyt hienoja ihmisiä ympärilleni ja olen löytänyt oman pikkuruisen paikkani ja osani tästä kaupungista. Ensimmäistä kertaa lapsuuden kotipaikkakunnalta lähdettyäni koen olevani kotona.

Jossain määrin olen siis barcelonalainen ja niin tämän postauksen alussa sanoinkin: me barcelonalaiset. Ilahdun aina, kun kuulen kaupungista jotain positiivisia uutisia tai joku kertoo tykkäävänsä kaupungista, ja koen jopa jonkinlaista ansaitsematonta ylpeyttä. Hiukan loukkaannun, jos joku puhuu kaupungista pahaa. Kesän terrori-isku tuntui todella pahalta, iskulta kotiin. Sama koskee myös Suomea: en tykkää, jos joku ulkomaalainen puhuu pahasti Suomesta tai suomalaisista ja jaan ylpeänä listauksia, joissa Suomi on kärjessä joko koulutuksessa, turvallisuudessa tai puhtaudessa. Kaksi rakasta paikkaa, molemmissa on koti. Hmm, barcelonalaistunut ulkosuomalainen, olisikohan se hyvä määritelmä minulle? Lasten määritelmää pohdimme vielä!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).