Meillä on takana täydellisesti onnistunut pääsiäisloma, ja viikon mittaan otettuja kuvia katsellessani voin vain huokaista, että ”huhhei, olipahan reissu!”. Viikkoon mahtui monenlaista maisemaa, ja ihan ensimmäiseksi haluaisin esitellä teille yhden Katalonian kuvauksellisimmista mestoista: kanjonin, jonka pohjalla kiemurtelee turkoosi joki ja jonka reunalla kulkevaa kapeaa polkua kävellessä sydän alkaa läpättää sillä lailla mukavasti jännityksestä. Mont-rebei – olit todellakin odottamisen arvoinen!

 

Katalonian ja Aragonin rajalla kulkeva Mont-rebein kanjoni on ainoa iso kanjoni Kataloniassa, joka on säästynyt sähköyhtiöiden ahneudelta ja johon ei ole rakennettu teitä tai junaratoja. Sen on uurtanut Noguera Ribagorçana -joki, joka kulkee Montsec -vuorten läpi. Vuodesta 2005 saakka Mont-rebein kanjoni on ollut villieläinten suojelualuetta ja täällä voi helposti bongailla hitaasti taivaalla leijuvia partakorppikotkia tai maakotkia ja ehkä jossain kallionkolossa saattaa vilahtaa käärme tai joku liskokin.

Parhaimmassa kohdassa kanjonia reunustavat 500 metrin korkuiset seinämät ja leveyttä on tässä kohdassa vain 20 metriä. Huimaavan kaunista!

 

Kanjonin reunustalla kulkee vain yksi polku, mutta kanjoniin pääsee useita reittejä pitkin. Helppo päiväretki – se jonka mekin teimme – alkaa La Masieta -parkkipaikalta, joka on sesonkiaikoina maksullinen ja jolle ilmeisesti pitää viime viikosta, 10.4. alkaen tehdä etukäteisvaraus netissä, näin kertoi sanomalehti. Me olimme kanjonissa juuri tuona päivänä, emmekä joutuneet maksamaan mitään, vaan pääsimme ajamaan ihan rauhassa parkkikselle. Uskoisin, että edelleen, jos haluaa välttää viiden euron maksun, voi toki parkkeerata vähän kauemmas tielle. Oli miten oli, parkkipaikalta lähtee hyvinmerkitty, leveä polku ja täällä on myös WC:t ja infopiste. Hyvällä lykyllä pienen kävelymatkan päässä voi nähdä aaseja laitumella. Niin, ja parkkipaikkavarauksen voi tehdä tästä linkistä.

 

Varsinaiselle kanjoniosuudelle siirrytään parin kilometrin päässä parkkipaikasta pitkää riippusiltaa pitkin, ja tästä eteenpäin kulkeminen esimerkiksi lastenrattailla on mahdotonta. Tässä vaiheessa korkeanpaikankammoisten kannattaa tarkasti miettiä, että haluaako jatkaa matkaa, sillä nyt siirrytään niihin jyrkkiin osuuksiin. Keikkuva siltakaan ei välttämättä tunnu kovin kivalta, jos korkeat paikat pelottaa.

 

Polku on paikoitellen kapea ja pudotus alas jokeen on korkea. Kapeimmissa kohdissa apuna on kuitenkin seinään kiinnitetty köysi, josta voi pitää kiinni. Reitillä voi kulkea pientenkin lasten kanssa, samoin koirien, mutta tarkkana pitää olla. Näimme myös maastopyöräilijöitä kantamassa pyöriään vähän tyhjemmille reiteille.

 

Joella näkyi melko paljon kanootteja ja muita vesipelejä ja kesällä määrä lisääntyy huomattavasti. Kesäpäivinä kannattaa ottaa uimapuvut ja pyyhkeet mukaan, kirkas vesi oli nyt huhtikuun aurinkoisena päivänäkin hyvin houkuttelevaa.

 

 

Kanjoniosuuden kävelee hyvin parissa-kolmessa tunnissa edestakaisin, riippuen siitä, mihin asti haluaa kävellä, mutta suosittelen kyllä varaamaan aikaa vaikka koko päivän istuskeluun, kuvien ottamiseen ja piknik-eväiden syömiseen. Muutamassa mutkassa on penkkejä, joissa voi levähtää, mutta piknik-eväät kannattaa levittää vasta kapeimman kohdan jälkeen, jotta ei tuki polkua muilta kulkijoilta.

 

Mont-rebei on niin upea paikka, että ihan harmittaa, että lykkäsimme sinne menoa monta vuotta. Onhan se melko kaukana Barcelonasta, ihan Katalonian toisella reunalla, mutta hyvin sen viikonlopun aikana pystyy käydä katsomassa. Toisaalta ehkä ihan hyvä, että menimme nyt retkeilysesongin ulkopuolella, huhtikuisena maanantaina, jolloin polulla ei ollut liikaa ihmisiä eikä kanjoni kaikunut ihmisten kiljahteluista.

Mont-rebei on viime vuosina noussut suureen suosioon ja täytyykin toivoa, että suuret retkeilijämäärät eivät pilaa tätä kaunista ja haavoittuvaa paikkaa. Samassa uutisessa, jonka jo tuolla aiemmin linkkasin, kerrotaan, että parkkipaikkoja ja täten ihmismäärää rajoittamalla pyritään pitämään kävijämäärä alle tuhannessa henkilössä päivässä, ja sekin on jo aika paljon tällaisessa rajatussa luontokohteessa. Ymmärrettäväähän se on, että Mont-rebei houkuttelee, onhan se melko ainutlaatuinen paikka ja vieläpä helposti saavutettavissa autolla kokemattomallekin retkeilijälle, mutta sääli, jos paikka menee pilalle suuren suosionsa takia. Meitä suomalaisia täällä ei varmasti koskaan tule riesaksi asti pyörimään, joten senkin uhalla, että tänne pukkaa liikaa porukkaa, suosittelen täällä käymistä, luontoa kunnioittaen tietysti!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).