Näissä kuvissa on jännä valo ja väri ja jotenkin niin tyypillinen katalonialainen talvikuukausien fiilis. En tiedä mitä kiveä tuo on, josta täkäläiset vanhat kaupungit on rakennettu, mutta minua tuo kiviseinien lämmin kullanhohto miellyttää kovasti. Ehkäpä valo oli yksi syy siihen, että ihastuin viime viikonlopun reissukohteeseemme niin paljon. Keskiaikainen Montblanc näytti parastaan!
Montblanc (jota ei tule sekoittaa Alppien huippuun Mont Blanciin saati sitten mustekynään) on perustettu niinkin kauan sitten kuin vuonna 1155. Kaupungin vanhaa keskustaa kiertää keskiaikainen, hyvin säilynyt muuri, jonka sisäpuolella kiemurtelee pieniä, kapeita katuja. Katujen varsilla on keskiaikaisia rakennuksia, kirkkoja ja myös pieniä, tunnelmallisia aukioita löytyy. Aika somaa. Marraskuisena lauantaina aukioiden terrasseilla istuskeli perheitä, lasten ja koirien juoksennellessa pallon perässä. Lounasaikaan kadut hiljenivät, kaupat sulkivat ovensa ja kotien ikkunoista alkoi kuulua astioiden kilinä.
Kaupungin kiertää erinomaisesti säilynyt 1300-luvulta peräisin oleva muuri, jolle pääsee paikoittain kiipeämään. Torneja on 32, ympärysmittaa 1500 metriä. Voi vitsi, täällä olisi ollut hauska kierrellä paikallisoppaan kanssa ja kuulla enemmän historiasta! Kävimme hakemassa turisti-infosta kartan ja googlettelin siinä kulkiessamme tietoa kaupungista, mutta enpä kyllä oikeasti tiedä kaupungin historiasta sen enempää kuin mitä Wikipediasta on luettavissa. Monenlaista taistelua täälläkin on nähty vuosisatojen aikana!
Tiedättekö Pyhän Yrjön legendan, sen jossa uljas ritari tappoi lohikäärmeen ja pelasti prinsessan? No se tapahtui täällä, Portal de Sant Jordi -portilla. Sant Jordi on Katalonian suojeluspyhimys ja hänen kunniakseen vietetään huhtikuussa Kirjan ja ruusun päivää, jota ei todellakaan voi olla huomaamatta, sen verran isosta juhlasta on kyse. Miehet antavat naiselle ruusun, naiset miehelle kirjan, ja kadut ovat Barcelonassakin täynnä kirjojen ja ruusujen myyjiä. Täällä Montblancissa lohikäärmesymboleja on joka puolella, niitä oli hauska bongailla.
Parhaimmat näkymät yli kaupungin on Santa Marian kirkon katolta. Sinne pääsee alttarin takaa kapeita kierreportaita pitkin (pääsymaksu 2 euroa yli 12-vuotiailta) ja näkymät ovat hyvät melkein joka suuntaan. Ylhäällä on muuten kone, johon euron kolikon pudottamalla saa kirkonkellot soimaan 12 kertaa (toki kokeilimme) ja alhaalla taisi olla kone, jolla sai urut soimaan. Ylhäältä näkee myös hienosti kirkon edessä olevan aukion kuvioinnin, aika hieno.
Mikäli ei halua kiivetä kapeita portaita, maisemia näkee myös Pla de Santa Bàrbara -kukkulalta, jossa on ikivanhat iberialaisen kylän rauniot. Iberit asuttivat tätä Iberian niemimaata pronssikaudella eli olisiko nämä rauniot sitten siltä ajalta, mene ja tiedä.
Etukäteen googlettamalla löysin lounaspaikan, joka tarjoaa taatusti gluteenitonta ruokaa, sillä paikan kaksi omistajaa on keliaakikkoja. Ravintola, Millenium (Muralla de Santa Tecla 6) muistuttaa ulkoasultaan huoltsikan baaria, mutta ruoka oli edullista ja hyvää ja tosiaan melkein kaikki annokset sopivat myös meille ruokavammaisillekin. Ystävällisestä palvelusta plussaa!
Läheltä Montblancia, noin kymmenen kilometrin päästä, löytyy yksi Katalonian viidestä UNESCO:n maailmanperintökohteesta, Monestir de Poblet, Pobletin luostari. Sinne emme ehtineet ajoissa, sillä emme malttaneet olla tekemättä pientä maastoautoajelua ja peräkonttipiknikiä läheisillä vuorilla. Kävimme pyörähtämässä luostarin pihalla illan hämärtyessä ja suunnittelimme tulevamme tänne pian paremmalla ajalla. Myös Montblanc ja sen ympäristö jäi kiinnostamaan enemmänkin, ihan jo retkeilyn ja viiniturismin kannalta, eli ei kai se auta kuin tulla uudestaan!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
On kyllä viehättävän näköinen paikka! Ja olipa mielenkiintoista lukea kirjan ja ruusun päivän juhlimisen taustasta. aina oppii jotain uutta!
You’re welcome 🙂
On kyllä viehättävän näköinen paikka! Ja olipa mielenkiintoista lukea kirjan ja ruusun päivän juhlimisen taustasta. aina oppii jotain uutta!
Ihanan näköinen ja tunnelmallisen oloinen paikka, ja kuulostaa lohikäärmeineen tosi mielenkiintoiselta! En oo tästäkään ennen kuullutkaan. Ihana idea myös tuo Kirjan ja ruusun päivä!
Kirjan ja ruusun päivä on kyllä kiva juhla, tosin hyvin kaupallinen ja tungos on aikamoinen ainakin keskikaupungilla. Kirjoitin siitä taannoin postauksen: http://anskubcn.com/sant-jordi/ 🙂
Kauniin näköistä! Piti katsoa kartasta, missä päin paikka on oikein. Minulla on Espanja jäänyt väliin ja vahinko on kyllä korjattava lähivuosina.
Espanjaan pääsee nopeasti ja joskus myös edullisesti eli mikä estää 😉
Ihana kylä! Minua viehättää just nuo kiemurtelevat pienet kujat. Jos joskus tulee Montblanciin lähdettyä, niin tästä postauksesta katson nuo maisemapaikat. Meidän kun on aina kiivettävä korkeille näköalapaikoille – ihan must!
Sama täällä: aina pitää päästä ylös katsomaan maisemia!
Taas löysitte idyllisen kylän naapurista 🙂 Muutama roadtrip on Barcelonasta tehty, mutta sinun postaukset innostaa uuden reissun suunnitteluun.
Tervetuloa vaan, vinkkejä kyllä annetaan, ollaanhan tässä ehditty koko Katalonia ajamaan edestakaisin moneen kertaan 😀
ÄÄÄÄÄÄÄÄ, mä niiiin rakastan Espanjaa! 🙂 Ja nuo kylät ja historiat.. huoh! Pitää päästä lomalle äkkiä! 😀
Heh, lentolippuja vaan ostamaan!
Onpa niin viihtyisän näköistä! Minäkin ehdottomasti kokeilisin konetta, jolla saisi kirkonkellot soimaan 🙂
Hyvin tuhlattu kolikko oli se 😀
Mielenkiintoisen näköinen kohde! 🙂 Jotenkin kaunis, ja kaupunkia ympäröivissä muureissa on kyllä aina mieletöntä romantiikkaa. Nauroin mustekynälle!
Montblanc on tosi kiva päiväretkikohde, jos on Barcelonassa ja alkaa nämä kulmat kyllästyttää!
Onpa ihanan idyllisen näköinen kylä. Enpäs tiennytkään, että on myös Mont Blancin niminen kylä, minulle siitä tulee mieleen vain vuori. Kirjan ja ruusun päivä on tuttu, sitä vietetään myös Suomessa (ei ehkä niin isosti kuin muualla). Kiva kuulla, että se juontaa juurensa tuolta. Ihana Espanja 🙂
Montblanc on tosi pieni, eikä varmasti kovin tuttu Katalonian ulkopuolella. Täällä se kyllä tunnetaan, samoin kuin Sant Jordin tarina!
Hirveä kateus iskee aina kun luen näitä sun Espanja-juttuja! Kait se on ensi vuonna taas lähdettävä, ei auta 🙂 ihanan näköinen paikka. Tunnelmallinen ja kaunis. Ja niin rakastan tuota espanjalaista terassikulttuuria. Mitähän nuo paikalliset tuumavat noista kirkonkelloista, jos ihmiset innostuvat soittelemaan niitä alvariinsa 😀
Tuo terassikulttuuri on kyllä tosi kiva! Voi tavata ystäviä tai olla vaikka perheen kanssa, istua auringossa ja pientä välipalaa nauttien 🙂
Onpa ihanan näköinen paikka. Tuo räntäsade ulkona tekee tästä nojatuolimatkailusta aika tuskaista, sait minut taas googlailemaan menolippua Espanjaan 🙂
Minä taas kateellisena katselen lumisia kuvia Suomesta!
voi luoja, mikä Espanjaikävä noiden kuvien upean tunnelman jälkeen taas iski <3
Tarjouslentoja vaan etsimään 😉