Montsenyn luonnonpuistosta olen kertonut blogissa monet kerrat, mutta en muista olenko koskaan kertonut, että tämä meidän suosikkiretkeilypaikkamme on biosfäärialue eli se kuuluu UNESCO:n Ihminen ja biosfääri -ohjelmaan. Se on siis kestävän kehityksen mallialue, jossa yhdistetään elinympäristön monimuotoisuuden suojelu, luonnonvarojen kestävä käyttö sekä ympäristötutkimus. Maailmanlaajuisesti alueita on 669, joista Espanjassa 47 eli eniten koko maailmassa rinnakkain Yhdysvaltojen kanssa. Meiltä täältä Kataloniasta löytyy toinenkin biosfäärialue eli Ebro-joen suistoalue, jossa kävimme syksyllä bongailemassa flamingoja. Suomesta alueita löytyy kaksi, Pohjois-Karjalan ja Saaristomeren biosfäärialueet.
27 neliökilometrin kokoinen Montseny on hyvin monipuolinen paikka, ja olemme siellä käyneet useita kertoja, onhan sinne helppo mennä Barcelonasta, kun matkaakin on vain noin 50 kilometriä. Kesäisin Montseny on huomattavasti viileämpi paikka kuin rannikko ja etenkin Barcelona, ja monet kerrat olemme paenneet hellettä metsän viileyteen. Olemme käyneet siellä mm. katsomassa niinkin jännittävää kohdetta kuin Katalonian suurinta kastanjapuuta, syöneet karhunvatukoita Coll Formicissa, yrittäneet etsiä suppilovahveroita sekä pitäneet piknikiä Santa Fen tekoaltaalla. Santa Fehen suuntasimme tänäkin viikonloppuna ystäväperheen kanssa, jälleen piknik-eväät mukanamme.
Löysimme mukavan, noin kuuden kilometrin mittaisen reitin, joka lähtee Can Casadesin infokeskuksesta ja kulkee kastanjapuiden, kallioiden ja tekoallasta reunustavan polun kautta. Reitti on hyvin merkitty ja hyvin helppo, mutta niin vaan taas eksyimme ja löysimme itsemme lopulta 1300 metrin korkeudesta Turó de Moroun huipulta. Meillä oli pari toipilasta mukanamme eli eksymiseen ei ollut hirveästi varaa, mutta pieni mutka ei onneksi ollut liian rankka ja eväitäkin oli vähintään riittävästi. Koko porukka jaksoi kävellä ehjänä takaisin autolle.
Barcelonassa kevät on jo pitkällä, samoin Montsenyn luonnonpuiston matalissa kohdissa, mutta ylhäällä ei vielä juuri mikään viherrä. Oli periaatteessa mukavan aurinkoinen päivä, mutta muutamat pilvet roikkuivat alhaalla ja aurinko meni tämän tästä pilven taakse piiloon. Parkkipaikalla lämpötila oli liki 20 astetta, mutta ylhäällä piti vetää takkia kunnolla päälle lämmön laskiessa kymmeneen asteeseen. Kerrospukeutuminen oli tälläkin reissulla hyvä idea.
Mukana oli kolme lasta, joista yksi on esiteini ja kaksi oli ollut koko edellisen päivän riekkumassa Port Aventura -huvipuistossa, joten heidän askeleensa eivät nousseet koko matkaa kovin keveästi. Onneksi metsässä oli joitakin kivoja juttuja ihmeteltäväksi ja vastaan tuli kilttejä koiria silitettäväksi. Ei ollut kuulemma ihan pöljä retki, vähän vaan.
Ylhäältä oli hienot maisemat yli puiston ja lähikylien, jopa Pyreneiden lumihuipuille saakka. Nyt oli maisemien katsominen vielä helppoa, kun puissa ei ollut lehtiä. Toista se on kesällä, kun kaikki on vihreänä.
Kun pääsimme Santa Fen tekoaltaalle, pilvet päättivät tulla roikkumaan ihan puidenlatvoihin asti. Sääli, ajatus oli nimittäin juuri täällä paistatella päivää ja syödä eväät. No, maistui ne hyvältä metsän keskelläkin.
Alhaalla padon vieressä kevät oli jo pidemmällä ja kukatkin kukkivat. Ihmisiäkin oli tietysti enemmän, etenkin joen varressa katselemassa vesiputouksia ja uittamassa koiria.
Oli taas mukava sunnuntaiulkoilu ja tällä kertaa vieläpä hyvässä seurassa. Yleensä lähdemme retkille oman perheen voimin, ja oli kiva saada vaihteeksi muitakin juttukavereita. Kaiken kaikkiaan hieno kevätretki raittiissa ilmassa!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).