Palataanpa jälleen Provenceen ja kylään, jossa turisteja piisaa etenkin kesäisin.

Moustiers Sainte Marie’n pientä, alle tuhannen asukkaan kylää on siunattu uskomattoman upealla sijainnilla. Kuvauksellinen kylä kyyhöttää kallioiden suojaamana lähellä yhden Euroopan komeimman kanjonin, Gorges du Verdonin, suuta, ja näkymät avautuvat ympäröiville pelloille ja paikoitellen myös Lac de Sainte Croix -järvelle. Kylä löytyykin oikeutetusti meidän kauneimpia ranskalaisia kyliä listaavasta kirjastamme, jonka olen aiemminkin maininnut, sekä myös Les plus beaux villages de France -listalta, jossa on 153 Ranskan kauneinta kylää.

 

Moustiers Sainte Marie on turistipaikka, siitä ei pääse mihinkään, mutta huolimatta kaikista matkamuistomyymälöistä ja turisteista, kylässä on charmia ja näin turistisesongin ulkopuolella aidon tuntuista provencelaista tunnelmaa, kapeita katuja ja mukavan näköisiä terasseja.

 

Moustiers-Sainte-Marie on kuuluisaa keramiikastaan, ja kylästä löytyy fajanssimuseo, joka oli lasten onneksi kiinni. Kylässä on tehty keramiikkaa keskiajalta lähtien ja taitoa pidetään edelleen yllä. Kylässä myydään paljon saviesineitä matkamuistoiksi, mutta aitoa Moustiersin fajanssia saa ilmeisesti vain museon myymälästä.

 

Jopa meiltä, vuosia Ranskassa asuneilta ja siellä kymmeniä kertoja lomailleilta, meinaa aina unohtua, kuinka tärkeää tässä maassa on olla nälkäinen oikeaan aikaan. Ranskassa ravintolat noudattavat hyvin tarkasti aukioloaikoja eikä niiden ulkopuolella saa ruokaa juuri mistään. Meillekin oli käydä klassisesti: huomasimme olevamme nälkäisiä klo 13.45 ja ravintolat menevät kiinni 14.00. Mikään ravintola ei ottanut meitä enää sisään ruokailemaan, ja sama kohtalo oli muutamalla muullakin kylässä vierailevalla seurueella. Mahdoimme olla hassu näky, kun jonossa kiersimme ovelta ovelle kolkuttelemassa, että pääsisimmekö syömään!

Yksi ravintola otti meidät ja perässä tulevat porukat lopulta sisään. Le Relais ei ole ehkä Moustiers’n paras ravintola, mutta saimme oikein hyvät ruoat ja ystävällisen palvelun. Voitti minimarketista ostetut sipsit ja limpparit mennen tullen!

Vuosia sitten Moustiersissa vieraillessamme söimme niin hyvän illallisen Michelin-oppaasta löytyvässä La Treille Muscate -ravintolassa, että edelleen vesi herahtaa kielelle, kun sitä ajattelen, enkä edes muista mitä söin! Tunnelma jäi hyvin mieleen: söimme hyvää, provencelaisilla mauilla kyllästettyä ruokaa tyylikkäässä ravintolassa illan pimetessä, yksivuotiaan Isosiskon tavoitellessa rattaistaan viereisen pöydän alla torkkuvaa paimenkoiraa ja ihmisten rupatellessa ympärillä ranskaksi. Paljon en muista tuosta lomasta, mutta tuolloin tunsin olevani todellakin Etelä-Ranskassa!

 

Kiipesimme kiemurtelevan polun ylös Chapelle Notre Dame de Beauvoir’n kappelille, josta oli huimat maisemat yli kylän ja lähiseutujen. Pääsiäisen takia me pakanavanhemmat yritimme vajavaisin tiedoin kertoa lapsille, mikä on Jeesuksen kärsimysten tie, Via Dolorosa, polun varrella se nimittäin selitetään kuvin. Todennäköisesti lapsille jäi käsitys, että kärsimysten tie on mukulakivinen ylämäki, päämääränä tylsä kappeli…

 

Maisemat ovat tosiaan ylhäältä hienot ja me aikuiset jäimme niitä hetkeksi ihailemaan lasten jo palatessa takaisin alemmas kiipeilemään kallioille. Kun Moustiersissa käy, ylös kannattaa ehdottomasti kiivetä. Matkan varrella on myös luolia, mutta niitä emme nyt menneet katsomaan.

 

Meillä ei ollut aikaa tehdä ihan oikeaa patikkaretkeä, vaan kiipeäminen kappelille sai riittää, mutta kävimme kuitenkin ajelemassa jonkin matkaa Verdonin kanjonissa. Kanjoni on muodostunut Durance-joen sivuhaaran, alhaalla virtaavan Verdon-joen kovertamana ja parhaimmillaan se on 700 metriä syvä. Tiukasti mutkittelevan tien vierellä on jyrkät pudotukset ja näköalapaikoilta huimat näkymät. Kinttupolulla-blogin Tiina on päässyt kanjoniin useammankin kerran retkeilemään, käykääs katsomassa, miltä siellä näyttää! Minä olen hieman kateellinen noista retkistä…

Moustiers Sainte Marie oli yksi meidän tämänkertaisen reissumme on kohokohdista ja se onkin ehdottomasti suositeltava kohde Provencessa, Verdonin kanjonin ohella. Onko paikka kenties jollekin tuttu?

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).