Lupaan ja vannon, että tämä on viimeinen hehkutuspostaus Katalonian luonnosta vähään aikaan ja siirryn tämän jälkeen muihin, ehkä vähän urbaanimpiin aiheisiin, tai ainakin muiden maiden luontoon! Taidan nimittäin toistaa itseäni kertomalla meidän sunnuntairetkistämme metsissä ja vuorilla, mutta tiedättekö, kun tämä kaupunkielämä ei oikein tunnu miltään sen jälkeen, kun on rymynnyt tuolla heräävässä luonnossa, katsellut upeita maisemia ja hengitellyt puhdasta ilmaa! Viime sunnuntaina päiväretken kohteena oli pieni keskiaikainen kylä Mura Parc Natural de Sant Llorenç del Munt i l’Obac’issa, ja kylästä lähtevä muutaman kilometrin mittainen polku.

Muran pikkuruisesta, noin 200 hengen kylästä löytyy keskiaikaisia kivitaloja, täydellisesti säilyneitä aukioita, mukulakivikatuja sekä romaaniselta ajalta olevat Sant Martín kirkko sekä Sant Antonin kappeli. Kylässä on kahviloita, pieni paikallisia tuotteita myyvä kauppa sekä ravintola Cal Carter, jossa kävimme retkeilyn jälkeen välipalalla ja jonka kautta voi tiedustella myös majoitusta kylässä. Kadunvarsilla ja portailla lojui rauhallisia koiria, toistaiseksi vielä tyhjissä kukkaruukuissa torkkui kissoja. Rauhallinen tunnelma kaiken kaikkiaan, vaikka kylässä viikonlopun viettäjiä olikin.

 

Kiertelimme kylässä ja sen liepeillä hetken aikaa, siitäkin syystä, ettemme löytäneet heti suunnitellun polkumme alkupistettä ja jouduimme palaamaan pari kertaa takaisin kylään. Nyt tiedämme, että merkitty reitti lähtee joen varresta, pienen maatilan vierestä.

 

Sant Llorenç del Munt i l’Obacin luonnonpuisto on tavattoman kaunista seutua. Merkittävin luonnonmuodostelma puistossa on sen korkein vuori La Mola (1104 m), erikoisen muotoinen vuori, jonka päältä löytyy Sant Llorenç de Muntin luostari. Katselimme sitä tällä kertaa toisen kukkulan päältä ja yritimme muistella, koska olemme La Molalla viimeksi käyneet. Siitä täytyy olla aikaa, enkä edes postausta löytänyt retkestä. Täytyy käydä pian uudestaan!

 

Polkumme lähti siis Muran kylästä. Reitti löytyi jälleen samasta kirjasta, josta olemme löytäneet pari edellistäkin sunnuntairetkeämme (Gallecs ja La Garriga). Tällä kertaa valitsimme pituudeltaan (5 km) ja ajallisesti (2 tuntia) hieman lyhyemmän, mutta vaikeustasoltaan hankalamman reitin, ja minä tykkäsin kovasti. Reitti on merkitty hyvin vihreillä tolpilla ja reitin varrella on sekä iso luola, jossa vierailemiseen tarvitsee paitsi taskulampun ja kypärän, myös avaimet kylän turisti-infosta, että myös kivimuodostelma El Cargol, jonka muoto muistuttaa etanaa. Myös luonnonlähteitä on polun varrella useita, sekä tietysti näköalapaikkoja.

Polku oli tällä kertaa oikea polku, eikä mikään metsäautotie, ja välillä piti ihan kunnolla kiivetä ylös päin käsillä auttaen. Ihan mahtavaa, tuntui kuin olisi oikeasti ollut retkellä eikä pelkällä sunnuntaikävelyllä. Maisemat vaihtelivat tiheähköstä metsästä avariin vuorimaisemiin ja välillä piti tarkasti katsoa mihin astuu, ettei tipahda sata metriä alas vuorenrinnettä. Välillä kuljettiin tällä hetkellä kuivaa joenuomaa pitkin. Reitillä näkyi muitakin ulkoilijoita ja lapsia ilahdutti etenkin monet koirat. Muuten heitä ei reitti oikein ilahduttanut, ilmeisesti kotona olisi ollut kivempaa, iPadin äärellä. Huoh…

Olemme käyneet monesti aiemmin tässä puistossa retkeilemässä, esimerkiksi Talamancassa, mutta monta polkua on vielä kävelemättä. Puistoon tulee Barcelonasta ajoa alle tunti eli tänne tekee helposti päiväretkiä, tosin ilman autoa se taitaa olla vähän hankalampaa. Ajo-ohjeet löytyvät esimerkiksi tästä linkistä. Oli mukava päivä, ja piknik-eväät katosivat jälleen nopeasti nälkäisiin suihin!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).