Ihanaa pääsiäistä ja monelle varmasti myös pääsiäislomaa! Kotiuduimme eilen illalla takaisin Barcelonaan, juuri sopivasti pääsiäisen viettoon, tosin mitään erikoisia pääsiäistraditioita meillä ei kyllä ole suklaan syömistä lukuunottamatta. Normaali pitkä viikonloppu siis edessä, ja koska muu perhe ehti jo käydä tänään Masellan laskettelurinteissä, ei meillä taida olla mitään ohjelmaakaan näille vapaapäiville. Hyvä niin.
Pieni lomamme aurinkoisessa Provencessa onnistui hienosti. Provence on meille tuttu monelta aiemmalta reissulta, mutta niin vaan löysimme tälläkin kertaa uusia kolkkia tutkittavaksi, ihan jo siitä syystä, että meillä oli lomallamme muukin tarkoitus kuin silkka herkuttelu ja nähtävyyksien pällistely.
Meillä oli nimittäin ihan oikea syy lähteä Provenceen juuri nyt. Joku blogia pidempään lukenut ehkä muistaa, kuinka pari vuotta sitten kävimme Munchenissa katsomassa, että olisiko siitä seuraavaksi kotikaupungiksemme. Meillä oli silloin mahdollisuus muuttaa miehen työn puitteissa tuohon kauniiseen kaupunkiin, mutta silloin päätimme pysyä toistaiseksi Espanjassa. Nyt meillä on ollut viimeisen vuoden ajan kovasti puheenaiheena mahdollinen muutto Provenceen, eteläiseen Ranskaan, keskelle laventelipeltoja ja oliivipuita. Voisimme sinne muuttaa miehen töiden puolesta vaikka heti, jos niin haluaisimme, mutta me emme ole tienneet, että haluammeko. Sitä sitten lähdettiin nyt selvittelemään ihan paikan päälle, vähän tutkimaan asuntomarkkinoita, kylien tunnelmia sekä tunnustelemaan, että löytyykö sellaista fiilistä, että tämä olisi se seuraava koti.
En usko olevani ainoa ulkosuomalainen tai muuten kotiseutunsa jättänyt, joka miettii tämän tästä sitä, että onko tämä nykyinen asuinpaikka se lopullinen ja että olisiko jossain ruoho vihreämpää. Barcelona on ihana kaupunki ja meillä on oikein hyvä elämä täällä, mutta ainahan sitä kaipaa sellaista, mitä ei ole juuri nyt saatavilla. Haaveilen omasta pihasta, vuodenaikojen vaihtelusta ja kauniista maisemista, ja silloin kun minulla nuo oli, haaveilin keskellä kaupunkia asumisesta. Barcelonassa olemme olleet jo seitsemän vuotta ja saman ajan asuimme aikoinaan Ranskassa. Nyt vähän jo tekisi mieli vaihtaa taas maisemaa, ihan vaan ettei jämähtäisi paikoilleen.
Ilman lapsia muuttoja maasta toiseen olisikin varsin kivuton tehdä. Elämä muuttuu monin verroin hankalammaksi, kun täytyy miettiä lasten koulunkäyntiä, kielivalintoja, ystävyyssuhteita ja ottaa heidän mielipiteensä huomioon. Olemme jutelleet lasten kanssa vuosien ajan, että ehkä joskus muutamme jonnekin muualle ja he ovat ainakin toistaiseksi suhtautuneet asiaan hyvin suopeasti. Syynä on ehkä se, että olemme luvanneet heille koiran heti, kun muutamme pois kaupungista… Kävimme tällä reissullamme katsomassa koulua, johon he menisivät ja kyselimme ystäväperheen lapsilta heidän fiiliksiään koulunkäynnistä tässä koulussa. Pyysimme lapsiamme katselemaan ympärilleen sillä mielin, että olisiko täällä kiva asua ja elää ja oikeasti miettimään, että olisivatko he valmiita muuttamaan takaisin Ranskaan.
Provence on kaunista seutua, siitä ei pääse mihinkään. Elämänlaatu olisi sielläkin korkea ja meillä olisi mahdollisuus asua talossa, jossa olisi ihan oikea puutarha ja ehkä jopa uima-allas. Ranskalainen elämänmeno on jokseenkin tuttua eli siinä mielessä muutto Ranskaan, tai oikeammin paluu Ranskaan, olisi helppo. Luontoharrastuksia oli vaikka millä mitalla, eikä rannikolle ja Nizzan ja Monacon hauskanpitoihin olisi älytön matka, kuten ei myöskään Alppien lumihuipuille. Provence on pitkälti sellainen kuin siitä ehkä kliseisesti ajatellaan: lounaita ja roseeviiniä aurinkoisilla terasseilla, laventelin tuoksua, värikkäitä markkinoita… Lisäksi siellä on isoja kaupunkeja kuten vaikka Aix-en-Provence eli ihan maalaiseksi ei tarvitsisi muuttua. Aurinko paistaisi täälläkin.
Teimme kuitenkin koko perheen yhteisen päätöksen, että olemme vielä ainakin muutaman vuoden rauhallisin mielin Barcelonassa ja mietimme mahdollista muuttoa sitten myöhemmin uudestaan. Syyt olivat pitkälti samoja kuin aiemmin Muncheniin muuton kanssa, eikä vaakakuppi vaan kallistu tarpeeksi muuton puolelle. Maasta toiseen muuttaminen on aina iso ja vaativa prosessi, eikä meillä ole mitään tarpeeksi painavaa syytä lähteä pois Barcelonasta juuri nyt. Täällä on hyvä olla.
Minä taisin löytää reissun aikana jonkinlaisen mielenrauhan, ainakin hetkeksi. Olen ehkä liiankin innokas suunnittelemaan tulevaisuutta ja minua on suuresti kiusannut ajatus siitä, etten ole tiennyt, mitä teemme lähivuosina. Seuraavat kolme vuotta olemme nyt siis Barcelonassa, mikäli kaikki menee suunnitellusti, ja sitten alamme uudestaan miettiä, että mitä sitä nyt tehtäis!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
Onpa taas sattumia, niinkuin jo sun viime postaukseenkin kommentoin… Me ollaan nimittäin puolestamme haaveiltu Saksassa ja nimenomaan Munchenin suunnilla asumisesta tämän Provencen jälkeen parin vuoden päästä ?Katselin asuntojakin sieltäpäin, mutta vaikuttaa kovin paljon vaikeammalta (ja tyyriimmältä) kuin esim. Espanjan asunnonhaku. Ei myöskään löytynyt kalustettuja kämppiä, niinkuin Espanjasta…. Saa nyt nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ….
Instagram kuvista päätellen teillä oli hieno reissu täällä päin! Me löysimme rannikolta uusia upeita paikkoja parin yön retkellämme ?
Meillä oli todellakin hyvä reissu! Ei juuri ehditty kämpillä makoilemaan, vaan joka päivä otettiin suunnaksi joku Provencen kolkka. Onneksi oli ihana sää!
Munchen oli ja on kiinnostava paikka ja varmasti siellä eläisi oikein mukavasti, mutta se ei tuntunut meille just nyt hyvältä vaihtoehdolta. Valinta on vaikea, kun on niin monta hyvää vaihtoehtoa, ja nyt päätettiinkin, että odotellaan sitä hetkeä, kun on ihan oikeasti pakko tehdä valintoja töiden puolesta. Nyt vaan olla möllötetään täällä Barcelonassa 🙂
Hyvä että selvisi,ainakin toistaiseksi,missä asutte. Maasta muutto on tosiaankin niin monimutkaista,etenkin jos on lapsia. Itsekin olen muuttanut pariin otteeseen eri maiden välillä,ja aina on sitä totuttamista.Välillä haaveilen Espanjaan muutosta;D
Oikein hyvää pääsiäisen aikaa!
Joo, ei noita maasta toiseen muuttoja kyllä huvikseen tee, vaan pitää kyllä tarkoin miettiä, että kannattaako. Haaveissa on, että sitten kun lapset ovat omillaan, me vanhukset voisimme kokeilla elämistä eri maissa, mutta katsotaan nyt. Toistaiseksi ollaan nyt täällä 🙂
Ja toivottavasti myös sinun pääsiäisesi oli mukava <3
Mielenkiintoista kuulla tästä maasta toiseen muutosta lapsiperheen näkökulmasta. Meillä ei ole muutto juuri nyt näköpiirissä (vaikka mies on sen mahdollisuudesta ruvennut jo pikkuisen puhumaankin), mutta olen seurannut sivusta naapureiden kipuilua aiheesta: perheen isä asuu täällä Coloradossa, äiti ja tytär Saksassa, ja kaikki osapuolet haluaisivat muiden perheenjäsenten muuttavan luokseen. Ilmeisesti suurin syy siihen, ettei koko perhe jo asu Coloradossa, on juurikin perheen tytär, joka ei halua jättää Saksaa taakseen.
Apua, tuolla perheellä on tuota välimatkaakin jo melko paljon! Meillä on myös muutamia tuttuja, joissa perheen isä asuu eri maassa töiden takia, ja on se rankkaa kaikille osapuolille. Itse en siihen pystyisi.
Uskon että näissä tilanteissa tuntuu siltä, että on (vähän liiankin) monia vaihtoehtoja! Avainasemassa on varmasti juuri se, että molemmat vanhemmat/aikuiset (eihän perheessä aina ole lapsia) ovat muuttaneet muuhun maahan. Jos on muuttanut kerran, miksei tehdä sitä uudestaan? Ehkä silloin etsii hanakammin sitä Täydellistä Asuinpaikkaa? Meillä taas tilanne on hieman eri, kun mieheni on saksalainen. Emme koe tasan minkäänlaista tarvetta muuttaa tästä johonkin kolmanteen maahan, täällä on nyt hyvä.
No sepä se on, kun on monta hyvää vaihtoehtoa! Päätöksiä olisi helpompi tehdä, jos olisi selkeästi se yksi muita parempi vaihtoehto, mutta nyt on monta erilaista, mutta omalla tavallaan kiinnostavaa. Ollaan nyt rauhassa täällä ja muutetaan ehkä kaupungin sisällä jossain vaiheessa johonkin, mieluummin ihan ydinkeskustan ulkopuolelle. Katsellaan 🙂
Näitä ulkosuomalaien pohdintoja on aina mielenkiintoista lukea. Me siis muutimme Saksaan reilut kolme vuotta sitten kolmen lapsen kanssa ja nyt selkeästä miehellä alkaa jo maa poltella jalkojen alla. Minä vähän jarruttelen, juurikin lasten takia. Tiedä sitten miten käy. Ilman lapsia olisimme jo taatusti katselleet uutta asuinmaata!
Tämä on varmasti semmoinen aihe, jota kaikki ulkomailla asuvat miettivät, etenkin kun ko. maahan on tultu työn perässä eikä sen vuoksi, että juuri siellä nimenomaan halutaan asua. Me toki viihdymme hyvin Barcelonassa, mutta tiedän monia, jotka joutuvat asumaan paikassa, josta eivät oikeastaan edes tykkää, mutta jossa kannattaa olla työn vuoksi.
Mikä siinä onkin, että aina tekee mieli jonnekin muualle. Meillä on nyt uuden asumispaikan metsästys käynnissä. Jotenkin tosi epävarma olo, kun ei tiedä missä ollaan puolen vuoden tai varsinkaan vuoden päästä. Barcelonassa ehdottomasti halutaan asua jossain vaiheessa. Nyt kuitenkin houkuttelee Kaakkois-Aasia sijainnin ja hintatason puolesta ehkä enemmän. Ollaan me kuitenkin aika onnekkaita, että on yleensä mahdollisuus miettiä tämmöisiä!
No todellakin ollaan onnekkaita! Saadaan aika pitkälle itse tehdä valintoja, eikä pakko ole lähteä mihinkään, toisin kuin moni muu, joka vaihtaa kotipaikkaa.
Jos yhtään lohduttaa, minä en ole pystynyt ikinä suunnittelemaan tulevaisuuttani mitenkään, vaan se on ihan mahdotonta ylellisyyttä. Toisaalta, ei voi paljon stressata, koska tulevaisuus tuo stressin aiheita ihan satavarmasti. Olen samaa mieltä Annan kanssa, että olette te onnekkaita, kun ongelmat ovat tällaista tasoa.
No onhan niitä oikeitakin ongelmia, mutta niitä ei täällä internetin ihmeellisessä maailmassa jaeta ;). Tänne blogiin mahtuu vaan nämä first world problems, oikeat surut ja murheet pidetään pitkälti blogin ulkopuolella!
Kerran mekin olemme tehneet matkan sillä ajatuksella, että entä jos asettuisimme tänne (Belgiaan)- mutta sillä kertaa päätimme sitten lopulta kuitenkin jäädä Suomeen. Jos on muuttaminen lasten kanssa haastavaa, niin on se silloin lapsettoman pariskunnankin osalta, kun kummallekin pitäisi löytyä työpaikka samalta suunnalta. Tuolloin olisi melkein löytynyt, tai siis kumpikin olisi joutunut jonkun verran pendelöimään, jos noin puoleen väliin olisi asetuttu.
Totta, ilman lapsiakin muuttaessa on omat hankaluutensa. Minä olen meillä joustanut työkuvioiden suhteen ja olemme laittaneet miehen paremmin palkatun työn etusijalle, mutta kyllä se on vaatinut ajatustyötä ja yhteisiä sopimuksia. Taakse päin ajateltuna olisin voinut olla itsekkäämpi, mutta elämä on valintoja.
Mielenkiintoisia ajatuksia. Mutta miten hienoa, että on ylipäänsä tuollainen mahdollisuus, että voi asettua useampaan paikkaan töiden, kielitaidon jne. puitteissa. Ja hienoa, että teidän lapset on suhtautunut asiaan positiivisesti, itse olisin ainakin lapsena kironnut vanhemmat alimpaan helvettiin jos oltais muutettu pois tutuista ympyröistä. 😀
Meidän mukulat ovat ehkä kasvaneet ajatukseen, että vaihdamme maata ehkä useastikin. Onneksi heidän on tarvinnut vaihtaa maata ja kieltä vasta kerran, eli helpolla ovat päässeet moniin muihin lapsiin verrattuna. Itse en olisi myöskään lapsena halunnut vaihtaa kotipaikkaa, koulua ja kavereita, olisi ollut nimittäin melko pelottavaa 🙂