Eläinpuistoissa vierailu ja niistä kirjoittaminen herättää ainakin minussa ristiriitaisia tunteita. Jokainen varmasti tietää eläinpuistojen eettiset ongelmat ja niiden ympärillä käytävän keskustelun, mutta toisaalta hyvissä eläinpuistoissa tehdään myös tärkeää suojelu- ja tutkimustyötä, joiden ansiosta uhanalaisten eläinten elo on jatkossakin mahdollista.
En ole käynyt monessa eläinpuistossa elämäni varrella, ja itse asiassa ne mahtuvat yhden käden sormilla laskettavaksi: Korkeasaari, Ranuan eläinpuisto, joku todella pieni ja kamala eläinpuisto Sveitsissä, Barcelonan eläinpuisto ja Nordens Ark Ruotsissa. Monta vuotta sitten kävimme myös safaripuistossa Etelä-Ranskassa, sellaisessa, jossa eläimet ovat vapaina ja ihmiset ajelevat omilla autoillaan teitä pitkin. Lasten ollessa pieniä meillä oli muutamana vuonna kausikortit Barcelonan eläinpuistoon, ja vaikka tytöt eivät nyt enää vuosiin ole sinne halunneet, uskallan väittää, että ne lukuisat vierailut eläinpuistossa tekivät minun kaupunkilaistytöistäni niin järjettömän eläinrakkaita, tiedostavia ja myötätuntoisia.
Viime kesän Ruotsin reissullamme kuulimme monelta taholta suosituksia paikallisesta eläinpuistosta, Nordens Arkista Hunnebostrandissa. Sitä kehuttiin turistitoimistossa, kahviloissa, matkaoppaissa ja myös Airbnb-asuntomme omistaja suositteli sitä. Puisto olisi kuulemma erilainen eläinpuisto, kiva ulkoilupaikka luonnonhelmassa, luonnonystävien ykköskohde. Kun sitten eräs lomapäivämme valkeni harmaana ja koleahkona, annoin periksi lapsille ja lähdimme päiväksi katselemaan eläimiä. Ja itse asiassa kokemus ja siitä jäänyt fiilis tässä isossa, kallioisessa ja metsäisessä puistossa oli oikein hyvä!
Tässä postauksessa ei ole paljon kuvia itse eläimistä, sillä vaikka niitä näimme, kuvien ottaminen oli hankalaa. Eläinten aitaukset olivat niin isoja, että joitakin eläimiä näki vain niin kaukaa, ettei minun kamerani linssillä saanut niistä hyviä kuvia. Osa eläimistä jäi kokonaan näkemättä, kun ne sattuivat olemaan aitauksensa toisella laidalla. Puiston suurimmat vetonaulat, amurintiikerit me sentään näimme, kun ne loikoilivat valtavassa häkissään hännänpäätä vähän heilutellen, sopivasti kivien takana. Niistäkään en saanut julkaisukelpoisia kuvia.
Oli viileä päivä ja ne eläimet, jotka näimme olivat aktiivisia. Sudet jolkottelivat laumana ympäri aitaustaan ja ahmat olivat todella uteliaita ja pyörivät aidan tuntumassa meitä ihmisiä pällistellen. Ilves tarkkaili meitä ison kallionlohkareen päältä ja isot kissapedot kävivät tämän tästä näkyvillä. Pöllöt katselivat oksiltaan, tikka nakutti hirmuista tahtia puuhun reikää.
Nordens ark on yksityinen, voittoa tuottamaton säätiö. Useimmat puiston eläimistä ovat uhanalaisia, sellaisia, jotka eivät enää ihmisten toiminnan vuoksi pysty elämään vapaudessa. Puiston nettisivuilla kerrotaan, että eläinpuistossa syntyneistä eläimistä satoja on pystytty päästämään vapauteen ja mm. Hollantiin on viety saukkoja ja Puolaan ilveksiä lisäämään paikallista kantaa. Muuttohaukkoja on vapautettu yli 175 vahvistamaan Ruotsin muuttohaukkapopulaatiota ja vuosittain vapauteen lasketaan mm. noin sata viherkonnaa Öölannissa.
Yritin etsiä internetin uumenista mielipiteitä ja kommentteja Nordens Arkista, niitä negatiivisiakin (iso kiitos Matkakuume-blogin Gialle, joka auttoi ruotsinkielisen sanaston kanssa!). En löytänyt oikeastaan mitään juuri tähän eläinpuistoon suoranaisesti kohdistuvaa kritiikkiä, mutta jos sinä satut sellaiseen törmäämään, niin mielelläni kuulisin siitä! Minulle jäi tällaisena maallikkona hyvä fiilis paikasta: eläimillä oli tilaa, ne olivat virkeitä ja terveen näköisiä, ja tykkäsin siitä, miten paljon täällä oli faktatietoa (myös englanniksi) eri lajeista ja syistä miksi kyseiset eläimet eivät pysty elämään vapaudessa.
—
Villieläinten jälkeen siirryimme tien toiselle puolelle, jossa asuu maatilan eläimiä. Oli possuja ja hevosia, vuohia ja lampaita, pupuja ja ankkoja, ja kanat vilistivät jaloissa. Lasten leikkipaikka koostui heinäladosta, jossa sai hyppiä heinissä ja heinäpaalien päällä, ja kahvilasta sai välipalaa. Vielä muutama vuosi sitten tämä olisi ollut meidän tyttöjen unelmakohde, jossa olisi saaneet kulumaan ihan koko päivän, mutta nyt he ovat jo vähän liian cooleja teinejä… Innostuivat he kuitenkin hevosia silittämään ja heinäpaaleilla temppuilemaan, onneksi!
Nordens Ark löytyy siis Ruotsin länsirannikolta, Hunnebostrandista. Eläinpuiston sisäänkäynnin yhteydessä on hotelli ja ravintola sekä pieni matkamuistomyymälä. Itse eläinpuistossakin oli ainakin yksi kahvila/kioski ja tosiaan maatilan puoleltakin sai syötävää. Meillä oli vuokra-autona hybridi ja sen olisi voinut ladata parkkipaikan sähkötolpasta (itse olisimme kaivanneet tätä vinkkiä, lataustolppia kun oli vaikea löytää mistään ). Nordens Ark sijaitsee kauniilla paikalla järven rannalla ja seudulla on paljon muutakin nähtävää, kuten aiemmin jo hehkuttelin.
Aukioloajat, pääsylippujen hinnat ja muut tiedot löytyvät Nordens Arkin omilta nettisivuilta.
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).